www.roskisnalle.com
Piiras etusivulle  ->

25.11.2005
Kohtasin iloisen nallen

Kohtasin iloisen nallen
Helsingin aamuisella kadulla.

Olin nukkunut huonosti yöni,
kasvot kuin haamulla.

Sateen tihkussa kärryjään työnsi,
jotain roskisnallea kuvaili.

Töpöhäntänsä keikkui,
kasvonsa kauniit hymyili.

"Heei, mikäs sinä oot…", mun silmäni aukes.
"Olet niin hauskan näköinen."

"Olen roskisnalle", vastasit,
minulle lempeästi hymyilit.

"Saanko ottaa sinusta kuvan", kysyin heräävin mielin.
"Saat, ja levittää minne vain", vastasit iloisin kielin.

Tunsimme toisemme kuin jostain kaukaa,
jokin meitä yhteen veti.

Iloisiin silmiin nauroimme,
olimme tuttuja heti.

Sinä jäit kärryines' asiaasi toimittamaan,
minä sovittuun tapaamiseeni juoksin.

Puolitoista tuntia myöhässä,
vaikka jo aamuviideltä nousin.

Sinunko takiasi, pikku roskisnalle,
Kaisaniemeen vasta aamupäivällä ehdin.

Sinun ilosiko minun kohdata täytyi,
kun väsyneenä elämääni kiirehdin.

-harri

Runo joka nallea koskettaa, "Jos koko ajan pelkää"  ->

---

12.11.2005
Maailman paras isä

Mitä teen.
Miten itseni noihin sanoihin asetan.
Miten isyyteni ymmärrän.
Mistä tiedän mitä se on, jos elämä ei isyyttä anna.

Antaa ajallaan lapsia,
ottaa pois toinen toisensa perään.

Antaa ihania kauniita hetkiä muistoineen,
antaa riitoja kasvatuksesta,
yrityksestä aikuinen rakentaa,
itsekin samalla kasvaen.

Pyrkimys hyvään aina seurana,
vaan pieni ihminen ei kaikkeen suostu.

Vanhemmat tyhmiä ja viisaita,
milloin mitenkin.
Asian mukaan. Ja päivän mukaan.

Tekeekö riita minusta huonon isän,
tekeekö kasvatus minusta epäsopivan.
Lapsiko määrittelee, onko isä hyvä vai huono.

Eikö moni huonolta näyttävä voisi olla monesti hyvä isä,
ja moni hyvältä ja kiltiltä näyttävä tosi huono.
Kuka sen sanoo.

Eikä sitä hedelmistäkään tunnista.
Vaikka kuinka suoraan kasvattaisi,
lapsi kieroon kiertyy.
Ellei jo kotonaan, niin viimeistään kodista lähdettyään.
Toiset taas toisin päin.

Miten isää arvostan.
Miten itseäni arvostan.

Jos puutun asioihin, olen paha.
Jos jätän puuttumatta… olen vieläkin pahempi,
vaikka kuitenkin kuin hyvä.

Olinko kiltti kun en sanonut,
en huutanut,
en motkottanut,
en huomauttanut.

Tulla toimeen, onko silloin maailman paras isä,
tai edes hyvä isä jotenkin.
Tulla toimeen kaikkien kanssa, lasten ja äidin.

Saako moni isä turhaan huonon leiman.
Saako moni hyvä isä turhaan hyvän leiman.

Niin, kuka sen sanoo.

Ehkä lapsi joskus aikanaan, kun elämää eletty pidemmäs.
Kun itse kasvanut aikuisuuteen.
Ehkä oman isyytensä syliinsä saaneena.

Sitten vasta lie ymmärrys menneen isän perään.
Sittenkö vasta arvostus ja kunnia.
Vai sittenkö vielä lisää moitteita jo menneen perään
kuin kaukaa ammutuiksi nuoliksi selkään.

Ja vielä, mistä tietää, mihin kaikki vaikuttaa.
Hyvä vai paha.
Eikö elämä lie monesti kääntänyt hyvän pahaksi
ja pahan upeaksi voimaksi elämän hienoihin tekoihin.

Jos vaikka paha palveleekin hyvää,
kuin niin monesti tässä maailmassa.

Tänäänkin tiedän,
joku isyyttäni kiittää.
Toinen vaikka paskaksi haukkuu.
Kuka sen tietää.
En tiedä itsekään.

Sen vain tiedän, olen isä monelle,
ja joku saattaa minua vaikka muistaa nyt isänpäivänä.
Kiittääkin.
Toinen lie hiljaa ja murisee kiukkuaan, kaipaa kuitenkin

Itsekö päätän, olenko hyvä vai huono isä.

Eikä elämää aina pysty itse hallitsemaan.
Jos se niin helppoa olisi, kait kaiken jo toisin tekisin.
Tai…, en tiedä.

En osaa sanoa tänään, taas uuden isänpäivän alla.

-isä joka tapauksessa

---

11.11.2005
Kaipaan mennyttä, etsin tulevaa

Tällaista elämä on. Mennyt on osa sinua. Sinulla on oikeus siihen, niin kuin on tulevaankin.
Älä häpeä mennyttä, ethän häpeä tulevaasikaan.

Jos viivyt joskus sä tulevan ajatuksissa, ole onnellinen niissä.
Jos olet ollut onnellinen menneissä, on sinulla oikeus niissäkin hetkissä viipyä. Niitä kaivatakin.

Älä siis häpeile menneitä ja niiden tunteita. Niitä ihania hetkiä, joita sinussa siellä on. Niiden peittäminen ei ole terveyttä. Se on kuin elämän piilottelua, kuin salailua. Kuin toden kieltämistä. 
Osan kieltämistä sinussa.

Se ei ole hyväksi.

Ole siis iloinen menneissäsikin. Toisen on se ymmärrettävä. Onhan hänelläkin omansa, ilonsa ja surunsa elämän tiellä.

Yhdessä eletty mennyt, yhdessä elettävä tuleva. Siinä on ilo ja voima molemmilla.

---

09.11.2005
Tyttöni Henna

Kyllä minä ajattelen sinua.

Aina kun näen tämän kuvan sinä tulet mieleeni.
Sydän lämpenee menneiden muistoista.

Tämä kuva myös sydämeni tilaa kuvaa.
Se sykkii sinulle,
vaikka en kädessäsi kiinni olla voikaan.

En enää.
En tänään.
En ehkä koskaan enää.

Sinä kasvat ja se ei enää taida käydä.
Ellei joskus iltakävelyllä jossain. Salaa.

Mutta minä muistan, miten joskus kuljettiin käsikädessä.
Ihan pienestä pitäen sinua kantelin,
yhdessä kuljettiin katuja ja puistoissa leikittiin.

Kotonakin monenlaista yhteistä.
Sinua koulutehtävissä autoin,
ihanaa viuluasi kuuntelin.
Sinut illalla uneen nukutin pikku tarinoilla,
hellillä halauksilla ja silittelyillä.

Elämä meidät pois toisistamme viskasi,
emme kumpikaan siihen voineen vaikuttaa.

Kirposimme kuin kivet lingosta,
eri puolille maata.

Nyt toisiamme vain pikaisesti tapaamme.
Kurkimme muistoista miltä näytät.
Miltä tunnut. 
Miltä mahdat tuntua tänään.
Oletko tuttu, sama, enää.

Muista, minä muistan sinua.

Ja aina kun näen tämän merkin,
sinä olet siinä, kädessäni,
mun oma pikku Hennani, siellä jossain.

Katso, meillä on kukkiakin matkassa,
jostain kedolta poimittuja.

-isi

---

2.11.2005
Miss' on sun turvasi ihminen

Mietin,

miss' on sun turvasi ihminen,
kun katsoin taivaan rantaa.

Siel' kirkon tornit siintelee,
ne vanhastaan sua kantaa.

Vaan, miss' todella sun turvasi ihminen,
jos kaikki sull' pettää alta.

Menee työ, terveys, perhekin,
painaa elämä kaikkialta.

Miss' lie sun turvasi ihminen,
mihin käännyt tielläsi täällä.

Jos johonkin sun omaasi kajotaan
jo kuljet kuin heikolla jäällä.

Oi, miss' on sun turvasi ihminen,
jos elämä sua koetella tahtoo.

Minne piiloudut, ketä turvakses huudat,
jos eloas vastoinkäymiset tahkoo.

Ei oo sulla turvaa ihminen,
et itse siihen riitä.

Elettävä lie tää elämän tie,
yksin tulit, yksin meet…ja se siitä.

jatkui 7.11.2005

Niin, ellet sitten turvaa sä suurempaan,
johonkin sulle viel' tuntemattomaan.

Jonka sisälläs omaksesi tunnet,
jonka puoleen hädän hetkellä huudat.

Siin' lie sun turvasi ihminen,
vaikket sitä tunne, et nää.

Tuo sisäinen luottamus syvällinen,
johonkin suureen sua yhdistää.

-harri

---

1.11.2005
Mukulakivikatu

Onks' lie ihminen kuin kivet tään maan,
vierivieressä hiljaa makaa.

On kuin kulkis ne toisaalle toisistaan,
ne paikallaan kuitenkin mataa.

Jos yksi on poissa,
siinä monttu jo suuri.

Se kauaksi loistaa,
varo, katso jalkaisi juuri.

Toiset on värjätty vaaleemmiks,
toiset harmailta kiviltä näyttää.

Sisin kuitenkin kaikilla sama on,
työ yhteinen päivän täyttää.

Kaikki kuin matkalla jonnekin,
vaik' vierekkäin paikallaan elää.

Toinen toisestaan tukea saavat,
korkoin ääni vain päällänsä helää.

Kukin tehtäväänsä hoitaa ja paikkansa täyttää,
joku ne paikalleen laittoi ja kaikki niin hyvältä näyttää.

-harri

---

1.11.2005
Lokkia ihmettelin

m

Katselin lokkia kävelevää
tuos rannassa tullessain.

On se kyllä hassun näköinen.

Kantaa nyt tuollaista helevetin sulkakökkärettä
tuollaisilla tikuilla.

Ja köpöttää siin',
niin kuin omistais' koko tään rannan.

Ja tuollaisilla tikuilla…

-harri

---

29.10.2005
Huomasitko minut

Minä jo kukin, kun sinä tänne kesällä saavuit.
Minä kukin kaiken aikaa kun olit paikalla.

Minä jäin tänne kukkimaan,
kun sinä kaupunkiin lähdit.

Minä kaikkeni annoin mökkisi takana.
Monet kukat kesässä kehitin.

Huomasitko minua?

Huomasin, huomasin.
Olit kaunis kaiken kesää.

Kävin sinua vierelläsi katsomassa.
Muillekin sinua esittelin.

Taittaakin aioin viimeisen kukintosi,
vaan en hennonut sitä tehdä.

Kaunis olet vieläkin.
Nyt jääätyneenä,
ensi lumen tuivertamana.

Kiitos kun kukit niin paljon tänä kesänä.

-harri

---

24.10.2005
Syksy

Takana kesän ihanuus,
mielessä kauniit muistot.

Luonto kaikkensa antoi,
jäljellä roskaisat puistot.

Kuitenkin viimevoimillaan
vielä ilahduttaa tahtoo.

Kuin huutaa:
"Katsokaa, katsokaa, ei värit oo poissa,
vaikka talvi on eessä.

Lehdet on kirkkaat ja aurinko paistaa.
Luonnossa moni asia vielä hyvältä maistaa.

Ja pian saatte matkata talven reessä.

-harri

---

13.10.2005
Kapea tie

Vaikka elämä kulkis niin synkissä että,
ja vaik' vierellä ois virkistävää vettä.

Silti voi tie pelottavalta näyttää,
vapina mielen täyttää.

Jos eteesi katsot, niin kapea on tie,
etkä edes tiedä minne se vie.

Vaan jokin valo kumma siellä kajastaa.
Antaa uskoa, antaa toivoa,
antaa luottamusta eteenpäin käydä,
olla vaik' hetkin nöyrä.

Tien päässä kuitenkin valoa näkyy.
Sinne pyri, rohkeasti tietäsi jatka.

Vaikka juuri tuntuis että voimasi väsyy,
niin katso, ei sinne enää oo pitkä matka.

-harri

---

Rantapolku

Rantapolulla voi levätä.

Antaa auringon lämmittää,
mieltä tyynnyttää.

Veden läheisyys luo voimaa.
Antaa virkistymisen mahdollisuuden.

Pelkkä veden näkeminen jo piristää.

Rantapolku,
kuin elämän tie.

Vierellä vesi ja voima.
Toisella puolella synkkä metsä.

Varo juuria ja liukkaita kiviä, poikani.
Niissä voit loukata itsesi.

-harri

---