26.12.2006 klo 09.00
Mikä herätti

Sydän kasvava,
kaukaa katsova,
hellin sanoin ajatteleva.

Mikä herätti sydämen sykkimään,
mikä toivomaan, näkemään,
tuntemattomaan uskomaan,
tunteet kasvamaan.

Sisäinen kaipausko, palo elämään,
vai jokin ulkoinen piirre,
jokin sana salainen.

Mikä sisintä kosketti,
mikä sen herätti.
mikä sille toivon antoi,
mikä kantoi sydämen eteen sydämen toivoa sykkivän.

Lensikö mieli mielien taivaissa, vai unien kaukaisissa maissa,
kohtasiko lämmön etsityn,
tutun mielen merkityn,
tunnetun,
hengen tasolla piirretyn, ...luvatun.

-harri

---

26.12.2006 klo 08.00
Joulun yhteiset sanomat

Raoittuiko salaperäisyyden varjo täällä mökillä yksinäin,
Tapanin aamuna herätessä, vuoteella viel' kelliessäin.

Joululaulussa lauletaan miten "pukki tuntee sydämen" ja tietää mitä ihminen ajattelee ja tarvitsee.

Samoinhan tietää tää joulun toinenkin sanoma, hänkin ihmisen tuntee ja näkee sydämen. 
Tietää mitä ihminen tarvitsee. Tuo lepoa ja rauhaa sisimpään.

Oi joulupukki, kävitkö sinä tässä huomaamattani.

En kumpaakaan muotoasi edessäni nähnyt vaan tehtäväsi teit,
tutkit tilani, tiesit ajatukseni, annoit lahjasi kauniit:

levollisen sydämen,
poistit ikävän,
annoit uuden toivon lahjan,
elämään rinnalle tänään hymyilevän.

Nuo ovat lahjoja joita tarvitsin ja joita arvostan.

Salaisuutesi toteutui, hyvä tahtosi paljastui.

Kävi se Pukki! Salaa saunoessaniko lahjat kiireesti tupaan jätti.

-harri

--- 

25.12.2006   illalla
Nooh, löytyikö se joulurauha

Löytyi,
siin' auttoi minua musiikki,
siin' auttoivat kauniit joulun valot, mökin lämpö,

ihminen kaukainen joka lämmöllä aatteli,
sanoillaan kantoi ja ajatukset tulevaan saatteli,
pois tästä herkästä hetkestä,
haikeita muistoja ja yksinäisyyttä sisältävästä.

-harri

---

25.12.2006   illalla
Käsi iholla

Sanoit kaipaavasi tuntea käden ihollasi,
toisen ihmisen läheisyyden, joka poistaisi yksinäisyyden.

Minä kaipaan tuntea ihon kädelläni,
toisen ihmisen läheisyyden, joka poistaisi yksinäisyyden.

Siinä se on, yksi ihmisen perustarve:
hellä käden kosketus,
ihon tuntemus iholla,
sydämen läheisyys sydämellä,
ihminen rinnalla ihmisellä,
rakkauden tunteet matkalla yhteisellä.

-harri

--- 

25.12.2006 klo 10.00
Salaperäisyyden ihme

Tämä salaperäisyys minua edelleen kiehtoo,
mistä tulee tää voima, tämä joulun tunne,
tämä rakkaus ja herkkyys,
nämä hellät tunteet ja ikävät mulle.

Onhan muina päivinä sama mahdollisuus,
vaan miksi kohdistuu juuri jouluun tää kaikki kauneus.

Onko se annettu ihmiskunnalle kuin merkiksi,
jonkin suuren ja tuntemattoman yhteydeksi,
ihmiselle muuten tavoittamattomaksi.

Joulu on kuin ikkuna ylemmäs,
korkeammalle,
ihmisen alkuvoimille,
jonnekin sielun syvyyksiin, omaan itseen,
ja ulos, jonnekin kauas ikuiseen.

Kuka on keksinyt tämän kaiken,
kuka on antanut meille mahdollisuuden
olla hellä ja herkkä ees kerran vuodessa.

Kuuntelen joululaulujen ja sanojen sanomaa,
tonttuja, pukkeja, eläinten joulua, kaunis joulumaa,
Jeesuslasta,
pelastaja, vapahtaja, härkien kaukalosta.

sydämen yksinäisyys ja ikävät,
suuri maailman yhdistävä rakkaus,
lumivalkeus, tähtien kirkkaus, kynttilät,

jännitys, aaton odotus, jouluyö,
Adamin joululaulu, joka nousee korkealle kuin tähtien vyö.

Mikä sotku, mikä sanojen ja sanomien sotku:
Lapsien leikkejä, aikuisten juhlaa joka myös menneitä muistaa,
pelastussanomaa ja uutta parempaa maailmaa,

...miten tämä kaikki voi mieltä niin rauhoittaa!

Kaikessa on salassa henki,
henki mi ihmisen pysäyttää ja sisäistä koskettaa,
antaa voimaa ja rauhoittaa,

tuo pintaan herkät tunteet, antaa rakkautta,
kiireen keskellä unohtunutta.

Vaikka ihmisten tekoa kaikki,
on myös voima kaikessa johdattanut,
herkät sydämet sanojen ja sävelten äärelle kuljettanut,

rakentanut tien edemmäs käydä,
sinne minne ihminen ei arjessaan muuten voi nähdä,

antaa turvan mi korkeuksiin yltää:
vaikk' miten ois sun elämäsi päivät, ei Jumala hylkää.

Kaikille kaikkea sen tarkoitus lie,
hengellisille hengellinen tie,
maallisille materiat,
taivaallisille maallinen taivas,
ei turha ole sun vaelluksesi vaivas.

...ja kaikki niin sulassa sovussa ilman taisteluita, sotia,
ees pienintä eripuraa,
eikä tässä ei ole mitään rumaa.

Juhla, tapa, traditio, joka kelpaa kaikille,
on lempeä ihmisten sydämille,
se on ihme,

...se on se joulun suuri ihme meille pienille ihmisille.

-runomökin ajattelija

--- 

25.12.2006   klo 06.00
Jouluaamun ensi ajatus

Joulun syvin olemus on ihmisen sisäinen hartaus.   -->

Sen kirjoitin joulun alla joululauluin seassa,
pöydän kulmalla yhdessä pienessä hetkessä.

Sitä hartautta täss' joulun sylissä tavoittelen,
etsin valoista, kynttilöistä,
joulun musiikista,
ruuasta tuoksuineen,
ihmisistä rakkaista, ja menneistä muistoineen.

Löydänkö sen...,
on valot,
on musiikkia mieltä koskettavaa,
muistojakin monenlaisia, nuorista ja vanhoista,
eletyistä jouluista,

on ruokaa yllin kyllin,
tuoksuja tuttuja vaikk' itse valmistettuja,
niihin joulun tuoksu tarttui vaikka oman pään mukaan
hyppystuntumalla kaiken tein.

Kuinka herkässä kaikki onkaan,
jos yksikin noista puuttuu, puuttuu herkästi kuin kaikki.

Joulun tunnelma on niin särkyvä,
joskus sen särkee riita,
yks' katse harhaileva,
joskus syvä pettymys lahjasta,
jostain unohtuneesta asiasta,
rinnalta poistuneesta rakkaasta,
sairaudesta.

Joskus sen pelastaa jokin pieni asia,
onnistunut lahjavalinta,
kosketus toisen ihmisen,
yllättävä kaunis sana, tai yks' hyväksyvä katse vain,
jonka joulun hengessä toiselta vihdoin sain.

Jouluaamu avautui aikaisin, muutaman tunnin yöunen jälkeen.

Mikä minua joulusta muistuttaa,
...ulkona palavat sähkökynttilät,
luonnon hiljaisuus,
sydämen lepo ja rauha,
juuri valmistuneen kahvin tuoksu...

Joku sen tekee,
kaikkiko yhdessä vai eikö mikään niistä,
jouluhan kasvaa ihmisen sisältä,
hartaudesta joka kaiken keskellä kasvaa,
joku ihmistä koskettaa.

Salaisuus ihmisen jouluna saavuttaa,
voima jostain, vaiko perinteiden hehku suuri,
minullekin tuli joulu tässä aamutuimaa juuri,
... yks' kaukainen ihminen jossain,
illalla yksinäisen miehen sanoja rinnallaan kuuli,

vai kasvattiko sen maailmaan hukkuneen pienen tyttären yllättävä tervehdys,
joka hitaasti kaivautui jonnekin sisälle, elämän pois repimään kaipaukseen:

"Iloista ja hyvää joulua isille".

-harri

--- 

24.12.2006   klo 17.00-
Kellon ympäri touhuttu

Kellon ympäri touhua, laatikoita, kinkku, joulua,
...vai oliko se pakoa.

Pöydän ääreen istahdin ja saunaan valmistun,
...itken, en tiedä mitä,

Mikko Alatalo laulaa taustalla herkkää lauluaan, "Hyasinttien aika".

Itken ehkä väsymystä,
ehkä ikävää menneeseen, ehkä yksinäistä hetkeä.

Ehkä elämän epävarmuutta:
"Pidätkö varmasti minusta huolen",
jos vielä kauankin kestää ennen kuin kuolen.

Tuli hetki aikaa ajatella, miettiä muistella,
...taisi olla pahasta,
kaipaan niin rakasta viel' tuntematonta,
ehkä tapaamatonta.

Hyvä ois rinnalla nyt joku olla,
katsella joulua yhdessä,
tuntea sielun lämpö,
tuntea keho mi minuun palaa.
Oi, oispa joku, joka välillä ottais' syliinsä ja halaa.

Tällaista täällä mökin hiljaisuudessa aattelen maailmalta salaa.

Nyt saunaan ja vähän tummaa joulukaljaa...

---

Tulihan se sieltä

Tulihan se sieltä, se mitä mä pelkäsin,
odottaa tiesin,
jo ihmettelin: miss' viivyt sä lyöjä,
sieluni sisäisen murskaaja,
...minut saunasta tavoitit

Lauteiden satoa:

Lauteilta tupaan, kirjoittamaan... lauteille, tupaan, lauteille, tupaan...

Minä tiedän että runoilijan tie on ihmisen särkemisen tie,
itkujen tie,
sisäisen murskaamisen tie.

Ei iloissa kuljeta kuin hetkin,
ei sallita hymyä yltäkyllin,
sillä runoilijan kasvu ei nauraen tapahdu,
ei seuroissa hauskoissa maittavissa,
vaan hiljaisuudessa, yksinäisyydessä,
maailmasta irrallaan,
raskain särkemisen retkin.

Siks' lie mun ois oltava iloinen ja onnellinen ett' kouluni jatkuu,
ett' sisäiseni täss' kyytiä saa,
se runoilijan sielua kasvattaa.

Ja tähän hetkeen kuin kerätään taas kaikki,
erojen tuskat ja ikävät,
kaipaukset rintaa raastavat,
joulun herkkä, yksinäinen, hetki.

On työ valmis alkamaan,
runoilijan sielun kasvatuskoulu jatkumaan,
...itken.

Vaan kuitenkin minä tiedän,
Tapanina tanssitaan ja ilosta nautitaan.

Olen kuin ei tätä koulua ois ollutkaan,
minua joku taas sylissään rakastaa.

--- 

Tää mökki

Mun itkujeni ja ilojeni mökki,
miss' elämä mut murheesta erottaa,
miss' minut taas murheeseen pakottaa.

Tietäjä sanoi jo aikaa,
tämä on paikkani kauneimpiin sanoihin,
vaan jättikö lie sanomatta,
tää myös kouluni paikka on,
suru hetkin kuin pohjaton.

Ja sitten taas koulunsa jälkeen ilon antaa,
miehen murskatun suureen onneen kantaa.

Ma kestän, ma kestän tään hetken,
tään raskaan joulun ihanan hetken kun tiedän,
onni jo taas ovella oottaa,
joku minut syliinsä ottaa,
hellästi rutistaa,
ymmärtää, rakastaa,
minut kaikista teoistani armahtaa.

-

Kai tämäkin kuvata täytyi,
näyttää millainen on tää tanssivan hurmurin tie,
mitä se vaatii ja mihin se hurmurin ain välillä vie.

Ett' säilyis kuva oikeana,
tie näkyvänä, raskaana,
min tarkoitus on vain runoilijaa muovata 
sanoja kauniita jakelemaan.

Jos runoilijan, tään hurmurin, jossain näet,
muista, ilonsa takana on illat nää,
eikä joulunakaan tiestänsä lepää,
...aina vain murskattavaa riittää.

---

Itse tehty joulu

Laatikot, kinkku, kaikki,
vain yksi puuttuu, ja senkö mukana kaikki,

se joka katsoisi silmiin ja sanoisi: "Hyvää, ihana ateria. Hyvää joulua, rakas".

Oi, tule yhteinen joulu pian takas.

---

24.12.2006
Aattoaamuna

Ei aattoaamu ankeana avautunutkaan,
mieli levon löysi,
kehokin touhunsa jälkeen.

Ei muistot, menneet elämän hetket, mieltä painaneetkaan kuten edeltä pelkäsin.

Ja onhan aina joku jossain jota ajatella,
toivoa elämän koskettavan,
tunteiden kasvavan.

Yksin yksin eläminen on raskasta,
kaksin yksin siedettävää, hetkin suorastaan suloista,
sillä onhan tunteille ja ajatuksille kohde,
yksinäisen sisälle hellä hohde.

Sanatkin viel' hiljaa,
eivät piiritä, eivät käske, kuten luulin tullessain,
ovat nekin minulle rauhan antaneet, vaikka koko ajan odotan kaivaten.

Aamu sarastaa, hiljainen joulumusiikki,
aamukahvin tuoksu, muutama tuikku.

Ja niin, onhan tuo ihmeellinen kuin taikarasia,
tuo puhelin, jonka kautta koko maailma on edessäni avoinna,
omaiset ja kaikki ihanat ystävät, tutut ja viel' tuntemattomat,
jokainen minut sen kautta täältä mökin rauhasta tavoittaa.
Samoin minä heidät.

En todellakaan ole yksin, aina joku muistaa jollain tavalla,
sähköpostilla, tekstiviestillä tai puhelulla.

Tääll' ollaan, hei!
Elämän keskellä, vaikka yksinäisyydessä ja rauhassa,
omassa varassa ja tahdossa.

...nyt kauppaan, viimehetken unohtuneet;
siirappi, pomeranssinkuori, lisää munia ja maitoa...

Tuleekohan se joulu...

-aamupörrö

--- 

23.12.2006 klo 21.00
Olen perillä

Sinä otit minut vastaan kuin väsyneen kulkurin,
kuin tuhlaajapojan, joka oli kaikkensa kuluttanut elämänsä teillä,
väsyttänyt ja hukannut,
yksinäisyyteen kulkeutunut.

Sinä odotit minua kylmänä ja ankean näköisenä lumettoman talven keskellä,
monien myrskyjen jälkeen, joista merkkejä ympärilläsi monenlaisia, risuja ja roskia.

Minä astuin sisään muistojesi huoneeseen,
katselin...
...ja muistelin,

...onhan täällä muistoja,
ei edes kovin kaukaisia, ihania,
tänään yksinäisiä.

Luotan sinun voimaasi kantaa minut tämän joulun yli,
yksinäisen joulun, jonka päätin kanssasi jakaa,
tehdä sinusta itselleni ystävän kolmeksi päiväksi ja yöksi,
leposijaksi, jossa voisin levätä väsymykseni pois,
väsymyksen, jonka kovalla menemiselläni olen itselleni hankkinut.

Osaanhan minä ottaa sinut haltuuni ja lämmittää itselleni sopivaksi.
Sinäkin osaat ottaa minut vastaan,
osaat luoda minulle turvallisen ja suloisen ympäristön,
osaat tehdä minusta rauhallisen,
mielestäni levollisen.

Osaat itkettää minusta taakat itkemättömät,
kaipuut saavuttamattomat,
unelmat toteutumattomat.

Osaat käynnistää sanani kulkemaan,
lämmittää sormeni kirjoittaviksi,
mieleni syvämietteiseksi,
suurempaa voimaa kaipaavaksi,
tuntemattoman rinnalleni kulkevaksi.

Olen siis täällä, nyt jo lämmenneessä tuvassa,
jouluruuat valmistumassa, tuoksut kasvamassa,
elämän kiireet rauhoittumassa,
...olen perillä.

-kulkuri

---

Sain joululahjan niin kauniin,
sain kaukana kimmeltävät lempeät sanat,
mieltä liikuttavat, koskettavat,
turvaa ja elämän uskoa antavat.

Sain joululahjan niin kauniin,
sain kaukana kulkevan lämpimän sydämen,
sydämeeni liittyvän hellän palasen,
uskon, toivon, rakkauden.

-harri

---

On yö,
päivä aatoksi vaihtuu,
kinkku tuoksuu uunissa, joulu valmistuu.

---