Kulman kundit  - nuoruuskaverit



15.03.2012     klo 03.22

Neljä rakentajaa

Elämäkö sattumaa
täss' neljä kaverusta matkustaa
- nuoruudestaan saakka
kullakin elonsa oma taakka.

Siis, matkassa
neljä kaverusta
neljä rakentajaa elämän;
yks' on viisas
hän elämän kuvan rakentaa
piirtää tarkkaan, mist' elo tullut
miten toimii
sen viisain sanoin kuvaa
- ymmärrä ei tuskin kukaan.

Toinen rakentaa ajan tupaa
taloa, miss' asua
ymmärtää sen
käden taidon merkityksen.

Kolmas ratkoo
koneet ja tekniikat
osaa pureutua,
rakentaa maata, taivaita kulkevaa.

Ja neljäs… niin
hän rakentaa
pilvilinnoja kuvaa
elämän puuta ja tarkoitusta
min ymmärtää kukin tavallaan
matkaa vierellä sanoillaan.

Neljä rakentajaa
elämän sattumaa
ett' yhteen liittyivät
jotenkin toisiinsa kiintyivät.

Ja matka jatkuu
nyt tätä elon iltaa
… mut' mikä vika illassa
upeata aikaa
kuin salaisuuksien taikaa;
loistaa tähdet taivahalla ja kuu
mi veteen heijastuu.

Ja illalla tehty on päivän työt
nyt, pojat, löysätään vyöt
ja annettaan ajan vain kulua ja olla
ansaitulla levolla.

Ja illalla viel' ilojuhlat
seurata
katsella elämää
analysoida mennyttä, olevaa
ja yöllä onnellisesti nukkua
tai myöhään, aamun asti viel' kukkua.

Ja tulee uusi aamu!

 

Ihminen katoaa
rakennukset musertuu
koneet lakkaavat toimimasta
ja pilvilinnat - tuuli kuivaa

mutt' ei se olekaan se juttu!

Jos vaik' ei mitään jäisikään
olihan elo
ja sen tarkoitus
kuin tehtävän toteutus
- se säilyy
ja matkassaan kukin omansa vie

- sellainen on… tämä tie.

  *

 
 

Tästä välistä jotain unohtunut laittaa... lisään kun löydän.

 

11.12.2010
(lahjaruno isännälle, Untolle)
Elämän mausteet

Mausteeksi elämän
   mausteeksi meille
      toinen toisellemme

 

mausteeksi ruuallen
   mausteeksi ihminen ihmiselle

mausteeksi toiset toisillemme
   - elämän matkalle.

Maustettu ruoka
      maittava
maustettu elämä
      kantava

mauton ruoka
      ei makua anna
mauton elämä
      ei pitkälle kanna.

Kiitos, ystävät
   elämän mausta
jot' kanssanne kulkien
   saanut oon.

Kiitos ystävä
   ylempi muita
olet ottanut meidät suosioon

   - ja pyyntömme salaiset
                          huomioon.

-harri

  *

 

 

11.12.2010
Kulman kundien saunaruno jouluna 2010

Tään aamusella 
    putken ääress' räpyttelin
kiire alkaa painaa
   kaverit jo pian oottelee saunaan…
 

Meni vuosi
   ei kuollut kukaan
vaik' ei kyynelittä
   kosketuksitta
      se ohittanut meitä
uusia asioita viel' saimme mukaan
   koimme outoja teitä.

Kuka kulki
   kuka ei
palasia elämä
   mennessään vei

ja lupasi:
   viel' eessäsi vuosi on uus'
      aukeaa ihana tulevaisuus.

Jos kulkeekin se toisin
   kuin aatellut oot
ole huoleti, ystäväin
   olet päässyt elosi suosioon

saanut nauttia päivistä ihanista
   öistä polttavista
      suudelmista suloisista

olet osannut asioita monia
   kulkenut ihania polkuja.

Ei tuossa pitäisi murhetta
   kenkään muistaa
niin hyvin viel' suksi luistaa

ja lunta
   lunta valkeaa kuin ihanaa unta
nauti,
   kuuntele
      elämän salaisuutta
joka päivä
   ihmettä uutta.

Ja ei runoa
   ilman loppu…kevennystä   ;-)

Olemme viel' "kulman kundit"
   elossa
      voimissamme kaikki

vaan aikanaan uuden arvon saamme
   "kalman kundit"
             - meit' upeita muistakaatte.

-harri

  *

 

 

30.05.2010
Viides vuodenaika

Sunnuntaina,
aamulla kello kuusi
minä havahduin tämän lahjan äärelle:

 

Vuodenaikoja!
niitä elämässänne onkin viisi.

Ne tutut:
   kevät
      kesä
         syksy
            talvi

ja tuo viides - se on onni.

Onnen vuodenaika.

Se aika Teillä, Taisto ja Anita,
on ollut kaunis kaiken aikaa
ja kaunistuttanut noita muita neljää,
kuin sanonut kullakin: -Älä pelkää!

Kas, vuoden aika viides,
se sisäinen on
ja niin kaunis ain':

ei myrskytuulia
   ei hellettä polttavaa
      ei pakkasta jäätävää
         ei märän savipellon lätinää.

Yhdessä käyneet nämä kaksi onnellista,
aikaa, jota muut ei nää,
viidennen vuodenajan taikaa,
   - ihanaa elämää.

  *

 

12.12.2009
Saunailta muisteloita

Aamusella pari värssyä kirjekuoren takakanteen,
yksi riimi saunan pukukopin ovea vasten,
pitäähän nyt runo - muistoksi tapaamisten,

ja loput pöytää vasten kaljakupposen äärellä,
- olimme muistojen äärellä…

Tässä kulmalla notkuimme ilta iltojen perään,
ellei sitten oltu noustu prätkien selkään,

 

sylkylammikko muistona kulman illasta,
muistelimme hetken, kun tulimme saunasta.

 

Ja tuoss' nurkassa istuimme vuos'kymmenet sitten,
tuossa samassa paikassa melkein joka ilta,
yks' kuppi kahvia ja koko lössi sitä joi,
iloinen tarjoilija sen meille toi.
Hän ystäväksi kasvoi, muisteli sen,
oli menneistä hetkistä iloinen.

Ja sitten se runo:

12.12.2009
Vuosi elämää

Vuosi elämää muutteli,
tää hetki viime joulusta muistutti:
yksi on joukosta poissa,
jossain upeissa kartanoissa.

Läheltä meni! hieman päätä puistatti.

Murehdimmeko kuitenkaan oikeasti,
onhan meillä jo elämää takana itse kullakin.
Tiedämme miten elämä kulkee,
ikuisuus itse kunkin täältä vuorollaan pois sulkee.

Vaan me pojat tässä jatketaan,
saunotaan ja iltaa istutaan,
muistellaan menneet taas kerran,
juodaan yhdessä hetken verran.

Kelataan jutut,
kelataan tutut,
ja paikat päivitetään,
tämän Primulan kuppilankin,
joss' istuimme monet kerrat.

Mitäs nyt sitten? kysellään taas,
miten jatketaan,
laivalle vaiko mökille jonnekin,
ja taas kerran tään saman muistelen.

Vaan, hyvä niin,
rikkaus se on, ja kuin Luojan lahja,
saada viel' muistoja kelata,
ennen kuin katoavat kaikki,
ensin muistot,
sitten upeat korstot.

Sitähän me emme murehti,
emme murehdi lain,
upean elämän ja kivat kaverit
mä jostain lahjaksi sain.

-yks' kulman kundi

--- 

 

.

Tapparin muistolle 9.7.2009

Kulman kundi lähti uusille kulmille

Miks' aina kirjoitan ma runoa,
kun kulkijan kohtaa kurja kulkija…

Oletko lie sinä kurja kulkija,
vaiko vaivoista vapahtaja,
…kumpi on sinun tehtäväsi täällä,
maan päällä?

Kuvanneet olemme sinut viikate seljässä,
mustassa kaavussa,
pääsi hupussa,
kasvojasi emme nähdä voi,
ja jos joku näkisikin,
hän jo huokaisi raskaasti: oijoi joi…

Ma mietin tässä, uutisen kuultuani,
miten lähellä liikutkaan nyt,
kun oman polveni porukkaa oot yllättäen lähentynyt,
ottanut pois kuin miehistä vahvimman,
kulman kovan kundin,
aikanaan vastustamattoman.

Parhaatko ensin,
minä muistan jostain,
vai sattumako vain,
joskus terveen, joskus vaivaisen, vapauttain,

vaiko suunnitelma jokin suurempi meitä,
ei sattuma täällä suinpäin suuntiinsa heittele heitä.

Voihan olla myös niin,
että olisitkin puettu sa valkeisiin,
ei selässäs viikate, ei kasvoillasi julma ilme,
muotosi olisi meille jo suuri ihme.

Kuka säätää sairauden,
kuka elon ihmisen,
kuka elon päivät piirs' jo ennen meitä,
onko jossain kädet suuremmat, jotka kantelee meitä.

Ei ne suojaa kuitenkaan vaivoilta maan,
tää suojattomuus saa herkän jo vapisemaan,
enkö olekaan ma käsissä voimallisen,
minusta ikuisesti huolehtien.

-Ei, ei ketään ikuisesti,
kuulen kuin sanat mielessäin,
ei täällä viivytä kuin aikansa aina,
tehtävä tehtävänä kulkijalla.

Kun tehty, aika käyty,
matkalla kaikki tarpeellinen nähty,
silloin on vuoro poistua pois,
elämähän jo liian raskaaksi käydä vois.

Siks, miten mietin ma lähtöäs', ystäväin mun,
sait osan, ma luulen, jo kaivatun,
väheni kulkusi lähteä pois,
ei elo kuitenkaan ikuista ollut ois.

Täss' nyt ihmettelemme uutisen äärellä,
kirkolla, arkulla, hiljaisella äänellä:

miks' menit sa ystäväin,
miks lähdit sa pois,
olisiko kuitenkin ollut viel' jotain,
mit' tehdä sun täytynyt ois.

…En tiedä, …ei tiedä toinenkaan,
olet kuitenkin nyt vaivoistasi vapaa,
mennyt keskeltämme pois,
emme sinua täällä enää tapaa.

Vaan, Tappari,
jos jotenkin salaisesti viel' kuulolla oot, niin…

eikö elo kuitenkin ollut se upea matka,
joka kokea täytyi,
jossain muualla, ma toivon,
nyt matkaasi ja kasvuasi jatka.

-harri
(yks' kulman kundi)

--- 

 

 

 

20.12.2008
Etsimme hetken

Etsimme hetken…
kauan sitten mennyttä nuoruutta,
tunnetta, min tunsimme silloin ennen,
kun elimme kuin ohimennen,

kaveria, sitä samaa veitikkaa,
joka nuoruuden hetkeä jakoi,
minua viereltä katsoi ja kanssani kulki,
kunnes elämä kasvoi,
tuli oikea nainen ja syliinsä sulki.

Elämä otti ja vei,
vai vaimoko vain sanoi,
tuollainen peli enää vetele ei.

Vaan nyt,
löydänkö kasvot tutut,
taas kerran kuulla ne samat jutut,
samat, jotka nuorena kerroimme monet kerrat,
elimme kuin katujen herrat,
kiiltävät pyörät ja vauhdin hurma meitä vei,
murheita nuoruus tuntenut ei.



Vaan nyt, hetkinen olla ja vapaa,
kaveri kaivatun kaverin tapaa,
vanhan saunan lauteilla,
hiki pinnassa,
kylki kylessä,
hartiat lymyssä.

Hyvät on löylyt,
hei, pese mun selkä, kuin pesit sä silloin,
kun saunottiin lauantai-illoin,
ennen kuin lähdimme pullot vyöllä,
ne hankitut kovalla remonttityöllä.

Mielikuvissa kulkevat yhteiset hetket,
elämme vauhtiretket ja vanhat vitsit,
…muuten elämä niin rauhallista,
ikkunoissa vaimon laittamat pitsit.

Otetaas pienet oluset taas,
onhan tapaamisen aika
ja Joulun rauha maass'.

-

Ja ettei totuus unohtuisi,
eikä nuoruuden vallaton mieli,
oi, miten ois ihana p…

ups,...piti vähän siistiä...

-huru-ukko

*



 

15.12.2007 (runo saunan lauteilta)
Kappale kadonnutta nuoruutta

  

Monta saapumista saunaan muistan,
en lähtöä yhtäkään…

Tähän mun piti tää runoni lopettaa,
antaa sijaa lukijan mielessään matkaa jatkaa,
vaan ei malttanut kiihkeä mieli,
virisi viel' sanoja iloinen kieli...

…tai, jos oikein tarkoin muistelen,
hapsujani rapsuttelen,
enpä taida muistaa niitä saapumisiakaan,
…enkä paljon muutakaan,

mutt' hauskaa oli, ma luulen,
kun kavereiden juttuja
kaukaisesta nuoruudestamme kuuntelen.

-harri

--- 

 

 

15.12.2007 
Onnitteluruno
Lannistumaton sankari

Sori, "lätkät",
tästä tuli vähän pitkä,
vaan pitkä on mieskin,
myös elonsa pitkä,
tapahtumia täynnä tiensä.

Tappari, kova kaveri,
lannistumaton sankari,
…tänään myös päivän sankari.

Miten sinua kuvaisin,
enhän tunne sinua, vaikka tunnenkin,
ulkomuotosi mieleeni tavoitin,
kun tätä runoa aamun kiireessä kirjoitin,

piirteesi jykevät
tapasi puhua ja nauraa,
jonkin herkän huokauksesi joskus näin kuin salaa,
sisälläsi lämmin sydän,
se elämälle palaa.

Vaikka koetellut sinua on tää elo monin tavoin,
ei ole helpolla päästänyt,
ei hurjaa luontoa säästänyt, …siitä jotain tiedän,
sinä seisot kuitenkin ain uljaana,
edelleen rohkeana, eteesi katsovana,
lannistumattomana sankarina,
…elämän sankarina.

Minä muistan, kuinka pienenä poikana vierelläsi kuljin,
minä silloin pelokas, ehkä vähän vieläkin,
sinä rohkea,
katseesi tuima,
muotosi suuri ja komea,
nyrkkisi kova ja nopea,
kulman sankari silloin, ma muistelen,
turvallisesti katuja selkäsi takaa katselin.

Kavereillesi aina suora, senkin muistan,
et pahaa sanaa,
ja naisista puhuit nauraen,
"hiirenhännän paksuudesta", muistatko,
sen nyt tässä elävästi,
sille Ollikin niin makeasti nauroi.

Moottoripyörän sivuvaunussa keikuit,
kait mun jälkeen kerran,
kaiteen kautta metsään, näin muistelen,
hyvä etten siinä ollut minä, olitkin sinä,
pikku juttu sinulle, vahvalle sankarille.

"Tulee ruma ruumis", sanoi isäni minulle
ja moisen kielsi,
sinulla ei kait kieltäjää,
ei silloin, ei nyt,
kaikesta varmaan itse ain päättänyt.

Tänäänkin tässä, meidän edessä,
istuu vahva mies,
vaikka elämä lyönyt,
on se myös kantanut,
paljon hyvää, iloa ja onnea antanut,
ei sitäkään unohtaa saa,

kuin käsissä jonkin suuremman,
hionut ja samalla myös varjellut.

Mitä olet tänään, en tiedä,
en sinua näe, kun tätä kirjoitan,
kiireisen aamukahvin ääressä,
puolitoista tuntia tapaamiseen nuoruutemme saunassa,

sitten sinua katson, näin ajattelen,
vertaan näihin sanoihini salaa
ja mietin jo, ovatko totta, uskallanko lukea,

  hyvässä hoidossa ,  tämän lisäsin lukiessani,
sinua nyt katsoessani.

Elämä jatkuu, alikersantti Lehto,
hän lie mies, johon sinua verrata voisin,
hän tässä mieleeni nousi,
kun ajatukseni sinussa kulki,

jotain yhteistä teissä,
vaan varmaan myös Koskelaa,
piirteitä, joita kova mies toisilta salaa,
vain hellissä hetkissä itseään avaa.

Kuule, Tappari, elo jatkuu, anna palaa!

Ai niin, ja Onnea toivotamme kaikki,
toivomme ettei elo sinulta mitään salaa,
ja sama rohkeus sinua ain ajaa takaa.

-harri

--- 

 

 

16.12.2007
Kuinka paljon sanojen takana

Kuinka paljon on sanojen takana,
kuinka paljon elämää ja tunteita,

kuinka paljon ihmiskohtaloita,
pienessä sanassa tai lauseessa,
…ne liikuttivat sinua.

Ihmettelin itsekin, kun kuuntelin,
miten runoni sinua kosketti, vaikk' en tuntenut sinua lain,
sanani kuin jostain syvältä sinusta salaa hain.

Älä kysykään, kuinka tiesin,
mistä sanat runooni keksin,

ne vain tulivat kiireen keskeen,
tulivat yhtenä virtana,
kun huokailin sinulle onnittelurunoa.

-harri

--- 

 

 

15.12.2007 (juhlan keskellä päivän sankarille)
Nuoruuden unelma

Nuoruuden unelman syliini sain,
vaikk' mielessäni muuta hain,
…bassokitaran sain.

Oi, kunpa osaisin ma soittaa,
kuinka kauniin äänen siitä saisin,
kuin kaunista naista
naisin, sitä soittaisin.

Minä tiedän, nainenkin on kuin soitin,
häntä soitan,
ja kauniin äänen hänestä kuulen,

nyt soittimen käteeni otan,
käsittelen kuin naista,
se kauniisti soi, kuin mun ihana nainen
elämäni kaunokainen, A….., niin luulen.

-harri

--- 

 

 

09.12.2006 (Harjutorin saunassa)
Kulman kundit joulusaunassa

Hiljaiset miehet lauteille käy,
takana jo pitkä tie, päätä ei vielä näy.

Hiljaiset miehet lauteille käy,
missä mennyt, missä vuosien elo, ei sinne enää näy.

Istuvat hiljaa mieli muistoissa kulkee,
nuoruuden teoissa yhteisissä,
tapaamisissa viimeisissä,
kohtaamisissa elämää leikkaavissa.

Meill' on henki, jokin ripaus viel',
yhteinen sydän jossain siell',
syvällä miss' piirtyneet on nuoruuden muistot,
nää lähipuistot,

…tää saunakin siellä pilkistää,
paikka, joka meitä tänään taas yhdistää.

Pojat! me ollaan täällä vielä,
miten sulla menee,
onko virtaa siellä,
onko elämää,
onko iloa, onko nuoruuden voimaa,
eihän vain kukaan sinua voimattomuudestasi soimaa.

Elämä on ollut ihana,
vaan on se ollut myös julma,
paljon on rakennettu, sitt' taas kadonnut jokin tärkeä kulma,

tämäkin kulma, …tämä Hesarin kulma,
sekin on meiltä viety pois,
vaan oisko se sittenkään niin kiva, jos se meillä edelleen ois.

-

PS. No, ei nää niin hiljaisia olleetkaan,
tarinat ja jutut oli jo tulollaan,

asiaa paljon ja näkemyksiä,
elämän tien kokemuksia.

Niitä yhteen ääneen kerrottiin,
suusta suuhun puhuttiin,
kiirettä pidettiin, ett' kaikki kertoa ehdittiin,

kaikki mi muistossa hetkessä kulki,
oli pian tuotava julki,
mennään pojat taas laivalle… ja ollaan upeesti.

-kulman kundi

--- 

 

 

12/2005
Nuorruttiinko me

Nuorruttiinko me pojat,
kun taas vuoden päästä tavattiin.
Saunottiin, kaljat napattiin.

Nuoruuden muistot taas kerran arkistoista kaivettiin,
motskarit haudoista esiin nostettiin,
sarviin tartuttiin.

Minä muistan kun lujaa mentiin Jawalla, Pässillä, Bemarilla,
elettiin Hesarilla.
Nyt saunotaan taas porukalla.

Kokemukset rakkaat nuoruuden eessä nauhana kulkee.
Mikä mun mieltäni sulkee.
Ei mikään!

Hei, me ollaan yhtä,
ollaan eletty ennenkin,
sen jo arjessa unohtanut oon.

Puol' vuosisataa on valunut
kuin unohduksen kainaloon.

Vaan, löytyyhän ne vielä,
aina kun tavataan.

Nyt Tenkassa muistojen kirjoja avataan.

Ollaan me pojat elossa vielä.
Elettiin hienoja aikoja.
Katseltiin kuvista Hesarin alkuaikoja.

Oli kiva tavata ja nähdä taas,
kulkea hetki muistojen kultamaas'.

Eihän mikään kuin muuttunut oo,
kaiken takaisin suljemme menneitten arkistoon.

Avataan ne taas vuoden päästä,
ellei elämä meitä täältä pois päästä.

Hyvää jatkoa sinullekin,
eletään huomennakin.

-harri

---

 

 

12/2004
Juurille juurille

Täälläkö ne ovat, saunassa tutussa.
Tääll' saunottu on vuosia sitten, otsat löylystä rutussa.

Hyvä sauna.

Nuoria oltiin, hulluja tehtiin, kaikenlaista.

Viinaa juotiin, kännissä keikuttiin,
saunassakin viiniä, kaljaa kipattiin.

Sit' tanssimaan jonnekin pullo vyöllä. Me isoja oltiin.

Isoja vieläkin, vaan pienempiä kuin silloin, vahvoina päivinä,
uhon häivinä, kun suuria luultiin.

Sekin kaikki, nuorten touhut ja toilailut, meidät yhteen sitoi,
hitsasi sydämet toisiinsa kiinni joillain kummallisin sitein,
moottorin hajulla, rasvalla, rommin tuoksulla, nuorilla naisilla.

Itsekin nuoria silloin.

Niin, siitä on aikaa kulunut kohta neljäkymmentä vuotta.

Neljäkymmentä! Missä ovat ne vuodet. Minne niin äkisti menivät.

Samoja olemme tänään kuin silloinkin. Samoilta näytämme ja tunnumme.

Samoja juttelemme kuin nuoruuden vuosina. Tarinat kuin niistä jatkuvat,
mistä elämä meidät teillemme lennätti.

Nyt taas täällä, samassa saunassa .

Toisiamme katsomme, jotain ihmettelemme itse kukin. Vaan mitä, en osaa sanoa.
Kukin omiaan.

Saunotaan pojat! Hetki taas yhdessä ollaan, kuten ennenkin. Silloin hetki sitten.
Sehän oli kuin eilen, eikö ollutkin.

Ei meillä taida aikaa ollakaan.
Eilinen ja tänään toisiinsa kiertyvät ja kuin yhtä ovat nyt.
Niin kuin mekin.

Kiva nähdä taas. "Ethän sä vittu oo muuttunut yhtään!."

No, onhan kait jotain, sen kasvoista näkee. Ja paljon muutakin, jota ei kasvoista näe.
Sen kukin sisällään piilottaa. Viina esiin toisi, vaan ei tänään. Ehkä laivalla taas.

On tämä elämä kummaa. Meidätkin näin yhdistänyt.

Omituiset ovat nuoruuden siteen. Niin tiukassa, niin hyvässä muistissa.

Mikä ihme sen tekee?

-harri

---