Pikku viisastelija


 

10.11.2008
Ainutkertainen elo

Taas kerran ma mietin tätä kaikkinaisuutta,
suurta järjestystä ja jumaluutta,
miss' ihminen pieni matkaansa käy,
elämän tarkoitus ei hänelle näy.

Salaisesti osaansa suurta toteuttaa,
näkyvästi elää jotain uutta,
mit' koskaan ennen ei käyty lain,
ainutkertainen oon matkallain.

Ainutkertainen on elo tää,
sitten poistuu, häviää.
Se on kehon osa, mureneva,
vain pienen hetken kulkeva.

Sielunsa sisäinen,
mi ymmärtää enemmän,
salaisuuden kestävän,
siin' matkassaan ihme ol',
toteutti ennakoidun kohtalon.

Siin' oli taas matkallaan iäisyyden säde,
maanpäällinen kipinä, hetken väre.
Miks' kulki se täällä,
miks' muodon uuden sai,
yks' ajan rahtunen vain matkallain?

Eteenpäin vei osasen pienen vain,
ihminen kyselee tarkoitustain.

Järjestys, kasvu suuruuden,
suunta suuren järjestyksen,
voi, pienistä,
kuinka pienistä palasista
kokoaa seitin sen,
ihmisen kulku kuin iäinen.

Vaikk' katoavat toistensa perään pois,
ei kokonaisuuden kannalta
osa tärkeämpi olla vois.

Syntyy kudelma upea,
ihmisen sisäinen unelma,
min sisällään kantoi, ei tiennyt lain,
niin pienen osan toteutti vain.

Jälkensä jätti,
tekonsa kauaksi kantava,
kaiken min eli ja koki matkalla,
sen kirjasi mielensä pankkiin ja muualle vei,
läheisilleen sanoi viimeisen "hei!".

Läheltä viel' katselee kaipaavain perään,
sydän ikuisuuden,
ja rakkauden suuri voima,
iankaikkisuuteen uudelleen herää,

Ei siis kadonnut yksikään,
ei yksikään tekonsa turha,
oli se iloa, onnea,
tai suuri ja julma.

Eteni elämä, kasvoi kudos,
on tämä ihmisten elämä ihmeellinen punos.

Tässä oli sun tään aamuinen runos.

-harri

--- 

 

 

09.01.2006
Ihmisen ego ja rakkaus

Mitä suurempi ego ihmisen,
sen vähemmän on rakkautta.

Jos tahdot kasvaa määrässä rakkauden,
työllä pienennettävä on suuruutta sen.

Siks' raskas on tää rakkauden tie,
kun se koko ajan pois ihmisen omaa vie.

Ei se kaikkea riisu, määräänsä vain.
Eihän ihminen yllä tielle taivain.

Sen jälkeen vast' muualla rakkaus hiotaan,
kun tää matka päältä riisutaan.

Ei pelätä saa tiellä rakkauden.
Sen voima on ikuinen.

Näkee se sinunkin tahtosi hyvään,
ei vaadi enempää kuin kantaa jaksat.

Kasvattaa kyllä tietäsi pyhään,
näkee myös pitkät matkat.

Siks' kulje onnessa, ilossa, tää rakkauden tiesi.
Onhan kaikki jo mitattu, elämäsi turva on lämmin liesi.

-harri

---

 

 

09.01.1006
Ihmisen mittari

Sinä päätätkö ihminen itsessäs,
mikä viisasta, oikeaa, aina.

Sinäkö olet se mittari itsessäs,
sinun sanasi ain päälle paina.

Sinä katsot kaikkea itsesi läpi,
se oikeinko on vai väärin.

Sinä sanot, ihan hullulta näyttää tää,
omistain ainoan viisauden käärin.

Et ymmärrä, ett' elämää muutakin on,
ei oma tietos oo pohjaton.

Toinen tietää toisesta enemmän,
toinen tietää toisesta toisin.

Sinä tiedät omastasi enemmän,
toinen jo toisin aatella voisi.

Katso, ihminen itsessään on yks' rahtunen vaan,
selittää, ratkoo, elämän teitä.

Silmät suurina maailmaa katselee,
huokaa, ...voi meitä.

Mitä ymmärrät sinä pienoinen lapsi,
elon edessä tietosi kanssa.

Kaikki on niin suurta, niin suurta,
sinulla pikkuinen kauha on suussa.

-harri

---

 

 

09.01.2005
Oi, sinä suuri ihminen

Tää maailma on tällainen sun itsesi tähden,
ett' tietäisit, oot matkalla täältä tuonne.

Sillä ei muuta virkaa oo kaikkeuden,
siinä kasvaa vain ihmisen luonne.

Älä luule ett' maailma vain kauttasi muuttuu,
ett' kasvais se johonkin mittaan.

Ei, se valmiina on jo kaikkineen,
vain itsessäs kasvat ja mittaat.

-harri

---

 

11/2003
Unohtuuko jotain
(kun maailman syntyä arvuutellaan ja matemaattisesti lasketaan)

Unohdatteko jotain. Suuren voiman. Suuren Voiman, joka kaiken voi tehdä. KAIKEN.
Ja joka ON kaiken tehnyt.

Te järkeilette. Olette omissa silmissänne viisaita. Ajatelkaa, joku on tämän tehnyt. Kaiken rakentanut. Ei käsin, vaan muulla tavoin. Kuin ajatuksella. Mietteellä suunnitellut. Kuin sanoilla aikaan saanut.

Katsokaa ympärillenne. Kuka tämän olisi tehnyt, sinut itsesi, luonnon, meret. Ilmankin, jota hengität ja tarvitset joka päivä. Yhteen soluttamiset, jotta kaikki toimii.

Sattumaako kaikki. Ei, vaan taitoa, tietoa, osaamista. Yliosaamista. Suurta Osaamista.

Jos joku on tämän kaiken osannut aivoitella ja synnyttää, miksei hän olisi osannut tätä myös käynnistää. Kuin yksi Suuri Ajatus, ja kaikki on siinä.

Sitä itseenne vertaatte ja mietitte, miten paljon siinä pitäisi ajatella. Te olette rajallisia.
Ajatelkaa rajatonta ajatusta, jossa nopeus on rajaton, tieto on rajaton, ääni ääretön. Siellä syntyy ajatus. Ajattomassa, rajattomassa, äärettömässä. Sitä nopeutta, suuruutta, äärettömyyttä, ei ihminen ymmärrä.

Kaiken vertailuna on hän itse, luotu, rakennettu. Miettiikö kone rakentajaansa. Pyrkiikö olemaan viisaampi kuin tekijänsä. Miten se olisi mahdollista.

Miten ihmiset, viisaimmatkaan ja nopeimmatkaan teistä, saattaisivat käsittää sitä suuruutta, johon tässä viitataan.

Jotkut puhuvat Jumalasta. Mitä Jumalalla ymmärretään. Jos mennään vieläkin suurempaan. Vieläkin suurempaan, ja vielä sitäkin suurempaan. Mitä siellä on, näetkö, ymmärrätkö.

Ymmärrätkö ymmärryksesi yli. Näetkö näkökykysi yli. Kuuletko kuuloaistisi yli. Ymmärrätkö kaiken maailman ymmärryksen yli.

Jos kaikki ymmärrys yhteen lasketaan, se ei tavoita vielä mitään siitä ymmärryksestä, joka kaiken ymmärryksen ylin on. Ymmärrätkö. Mieti jotain suurempaa. Vieläkin suurempaa. Ja sitten vieläkin, vieläkin suurempaa, kuin se mitä et millään tavoittaa voinut. Kerro se vielä niin suurella mitä et edes ymmärrä. Ja silloinkaan et vielä yllä ymmärrykseen, joka kaiken tämän takana on.

Siinä on sinulle vastaus voimaan, joka kaiken on luonut, rakentanut. Itselleen aivoitellut.

Miten kaavanne, matemaattiset tai muut, voisivat yltää sinne, mihin toivotte niiden ylettyvän. Miten ne sen saavuttaisivat. Millaisen kaavan tekisitte, joka matematiikan yli menisi ja edes jotain uutta suuntaa sen jälkeen näyttää osaisi.

Luovuudella, vapaalla ajatuksella, pidemmäs päästään. Oikeaan suuntaan, joka jo sinällään suurta olisi, vaikka ei vielä mitään ratkaisekaan. Näyttäähän vain suunnan, että tuolla jossain,
tai tässä!

-pikku viisastelija

---

 

 

06.01.2006
Etsitte ja tutkitte

Te tutkia voitte. Etsiä viisautta kaikkeen.

Solujen rakennetta, energiavirtoja, syntyjä syviä ja niiden syitä. Koodia luonnon ja ihmisen.

Te kaikesta selvän saatte. Ihmisenkin olette jo ratkaisseet. Siis miten toimii, miten rakentuu, miten luonteensa saa. Mistä käyttäytyminen muodostuu, profiili, identiteetti, muoto.

Tuo kaikki on teille selvää. Kuin yhdessä hetkessä sen paljastitte. Parissa sukupolvessanne viisaiksi tulitte. Ajattele, kuin yhdessä hetkessä kaikki tämä viisaus.

Vaan miten vertaatte sitä siihen viisauteen, joka ajattomuudessa on. Joka ei aikaa tunne. Joka on aina ollut. Onko se vain vähän viisaampi kuin te nyt, jotka pyritte kaiken selittämään. Teorioillanne kaiken synnyn ratkaisemaan.

On viisautta ja viisautta. Teillä on viisautta, tietoa, ratkaisutaitoa, kokemustakin.

Entä se viisaus, mitä tässä nyt tarkoitetaan ja mihin viisauttanne ja tietoanne verrataan. Jos se ei olekaan kuten teidän tietonne, teidän ajattelunne, teidän koneenne. Jos se onkin kokonaan ihan muu käsite, sellainen, jolle teillä ei ole edes nimeä.

Mikä on se viisaus, joka on kaiken viisauden yllä. Mikä on se ymmärrys, joka on kaiken taidollisuuden yllä. Mikä on se kokemus, joka on kaiken takana ja sen yläpuolella. Ja vielä senkin yläpuolella.

Millä nimellä sitä kutsutaan, joka kaiken on miettinyt ja rakentanut. Jo edeltä jokaisen hetken aivoitellut. Mikä on se voima. Se taito ja tieto, se yläpuolinen, alapuolinen ja ympärillä oleva kokemus. Minkä nimen te sille antaisitte. Ehkäpä kaikkeus. Universaalinen kaikkeus.

Kuka selittää mitä on "kaikkeus". Kuka selittää sanan "universaalinen". Entä "universaalinen kaikkeus".

Suunta siinä on, vaan alkuunsa se jää. Ei ole sanoja. Ei vain ole.

Kuka ilman teki. Yksinkertaisen ja päivittäisen. Huomaamattoman, vaan kaiken ydinehdon. Kuka sen keksi.

-pikku viisastelija

---

 

 

06.01.2006
Ihmisessä on monta kerrosta

Ihmisessä on monta kerrosta. Ylimpänä lihan kerros, tämä näkyvä, jolla elämää eletään todeksi. Jolla ollaan yhteydessä ulkomaailmaan ja toisiin ihmisiin. Se on siihen tärkeä ja se ilmentää ja toteuttaa sisäisiä tasoja.

Toinen taso on ajatuksen taso, jolla asiat mietitään ja suunnitellaan ja jotka sitten lihan tasolla toteutetaan. Saatetaan näkyväksi, jos sellainen tarve on. Moni asia jää ajatustasolle, joka sekin on moneen riittävä.

Sisin taso on se taso, jota te itse ette hallitse. Siinä tapahtuu paljon tulevaan ja menneeseen. Siinä tapahtuu sisäänpäin ja ulospäin.

Se saa tietoa ulkoa sisäänsä jalostuakseen. Se myös lähettää tietoa ulospäin säädellen näin kuin salaisesti ihmisen elämää. Siellä on myöskin ne oudot vaistot ja yhteydet toisiin ihmisiin. Toisten ihmiset sisäisiin. Siellä on se tosi elämä ja kasvu. Ei se ole tässä näkyvässä, ei vielä ajatuksissakaan. Vasta se "sisin sisin", joksi sitä voimme kutsua, on se todellinen kasvun paikka, joka kaikessa on tarpeellista ja tavoitteellista.

Sen eteen työtä tehdään. Sen kasvu tuo kaiken muun kasvun. Ilman sen tason kasvua, ei tapahdu muutakaan kasvua.

Ihminen monesti luulee kasvun olevan vain sen ajatuksellisen tason kasvua. Jos oikein osataan ajatella, silloin tapahtuu kehitystä. Se ei yksin riitä. Saahan se ajatuksellinen taso virikkeensä ja tahtonsa sieltä sisimmästä ja silloin näyttää siltä, kuin se olisi se kehittyvä. Kasvu siinä ilmenee, ja moni asia sitten sen jälkeen ulkoisessa, esimerkiksi monenlaisena taidollisuutena.

---

 

 

06.0.2006
Miten olen juuri tällainen

Katsoin horoskooppia ja itseäni siihen vertaan. Miten on mahdollista minut niin tarkoin kuvata sen mukaan milloin ja missä olen syntynyt.

Miten vain muutamalla tiedolla minusta ja luonteestani voidaan niin paljon kertoa.
Onko siinä jokin matemaattinen salaisuus.

Miten jokin tähtikuvio ja tähtitaivas planeettojen asentoineen voi niin vaikuttaa, että minut niiden mukaan voidaan tuntea ja selittää. Niistäkö luonteeni rakentuu. Niidenkö mukaan minä olen se mikä olen.

Siinä onkin kysymys. Miten joku on alun perin määritellyt, että ihminen johonkin merkkiin syntyessään on juuri tietynlainen luonteeltaan. Miten sen voi selittää. Eihän niihin kaikki uskokaan. Vaan eihän sitä voi kieltääkään, kun sen näkee kohdallaan totta olevan. Toisiinkin istuvan joita tunnen. Ihmeellistä.

Ja jos oikein tarkasti katsotaan, piirretään kartat ja kuviot, niin ne kertoo jo elämän kulunkin, menneen ja tulevan. Tässä jo viimeistään on ihan ihmeissään.

Miten kaikki on mahdollista. Tähtienkö mukaan elämäni on kirjattu. Niidenkö mukaan syntymässäni kaikki valmiiksi piirrettiin ja niistä joku taitava, tai ehkä vain vähän harjoitellut, pystyy kertomaan ja kuvaamaan merkittäviä asioita elämästäni.

Onko tämä ihmisen elämä kaikkineen vain matemaattisesti tarkoin laskettu ja taivaitten voimat ja voimien paikat kaiken säätelevät. Kaikelle tarkoituksensa ja tiensä laittavat sen hetken mukaan kun tänne tullaan.

Vaan missä vaiheessa kaikki määräytyy, tullessa vai alkaessa. Siinä onkin jo iso ero. Eihän ihminen siinä ala kun ensimmäinen ääni lähtee. Onhan sitä jo oltu olemassa ennen syntymähetkeäkin. Kuka sen sanoo, miten se hetki pitää määrittää. Vai onko määritys ehkä suoritettu jo jossain aikaisemmin, ennen ihmisen alkua. Tässäkö vielä suurempi kysymys.

Jos ihminen sen alkuhetken tietäisi, sillä jo pian kauppaa käytäisiin ja suuria suunnitelmia rakennettaisiin. Rodunjalostustakin. Ihminen alkaisi itse rotuaan kehittää. Omasta mielestään parempaa rakentamaan ja huonoja pois karsimaan. Onneksi se hetki on salassa, jolloin kaikki alkunsa saa ja josta laskelmat aloitetaan.

Kaikilla on kuitenkin paikkansa kokonaisuudessa. Jalostus kaiken väärälleen laittaisi ja elämän kehitys pysähtyisi, vaikka ihminen siitä toista toivoisi.

Kehitys tarvitsee kaikkia, ei vain rodunjalostuksen kautta kehitettyjä superihmisiä. Kehitys tapahtuu kokonaisuuden, ei yksipuolisuuden kautta. Yksipuolisuus piankin kostautuisi kehittymättömyytenä ja taantumuksena.

Siksi, antakaa maailman kehittyä omalla salaisella tavallaan, niin saatte nähdä kehityksen ihanaa hedelmää. Miten ihmisistä tulee yhä vain parempia, monipuolisempia. Viisaampia ja älykkäämpiä. Toimivampia, osaavampia ja käytännöllisempiä.

Tämä kaikki siis tasapuolisuuden, ei yksipuolisuuden kautta, jota rodunjalostus itse asiassa on.

No, miten ihmeessä minä tänne jouduin… Horoskoopistahan minun piti…

---

 

05.01.2006
Rakkaus - voima

Rakkaus suurempaa on kuin tieto.
Rakkaus suurempaa on kuin taito.
Rakkaus suurempaa on kuin osaaminen hieno.

Rakkaus suurempaa on kuin rakkaus toiseen ihmiseen.
Rakkaus suurempaa on kuin rakkaus läheiseen.

Rakkaus enemmän on kuin mikään muu.
Sen voima, viisaus, kuin loppumaton.

Rakkaus suurempi on kuin rakkaus maan.
Rakkautta lähes mahdoton on saavuttaa.

Se rakkaus muuta on kuin rakkaus maan.
Se muuta on kuin teot arvokkaat, vaikka ne suuntaa näyttää.

Rakkaus kasvaa kautta rakkauden.
Se taivaan ja maan yhdistää.

Rakkaus riittää kaiken saavuttamaan.
Rakkaus pystyy kaiken murtamaan.
Rakkaus on voimallinen kaiken antamaan.

Rakkaus kasvaa vain antaissaan.
Kasvaa pienin hetkin myös saadessaan.

Sitä rakkautta voi etsiä vaan.
Se suurempaa on kuin voima taivaan ja maan.

Se alku on kaiken kehityksen.
Se jatko on kaiken pyrkimyksen.

Oi aukea rakkaus päälle maan.
Tuo rauha, lepo, tullessaan.

Opeta kasvamaan omissaan.
Vie paha pois antaissaan.

Kasva, oi rakkaus, kasva sä vaan.
Kasva voimaksi päälle maan.

Ett' kestäis tää hyvä, mikä jäljellä on.
Ett' poistuis paha rajaton.

Oi rakkaus, kasva, oi kasva vaan.

Vie päiväämme kohti onnelaa.

Eihän tää voima sitä rakkautta tarkoita,
jota ihmiset toisiinsa tuntee.

Termit vain sekoittuu,
ja voiman pois sulkee.

Voima on eri kuin tunne vaan.
Joka sanoilla hämmentää maailmaa.

Tunne on toinen ja ihan muu.
Kuin mihin kaikkeen rakkauden voima ulottuu.

Rakkaus on voima, tapa kauniisti elää.
Etsiä hyvää ja vältellä terää.

Rakkaus on kuin muoto elämän uuden.
Voima suuremman ulottuvuuden.

Rakastaa toista on kuin siemen vain.
Siinä rakkauden voimasta ei viel' kyse lain.

Vaikk' onhan se siemen, mi kasvaa vois.
Hetken näyttää, ett' siinä voimaakin ois.

Kuitenkin, se vain säde yks' ainoa on.
Tunteen näytti, suunnankin.
Kosketti, lämmitti, liikuttikin.

Vaan kasva ei se rakkaus suuremmaks.
Se ottaa ja omistaa aina vaan.
Ei anna viel' toiselle omastaan.

Onhan siin hetken kuin kuva häilyvä.
Voi kun ois tää tila pysyvä.

Siin on se toive ja mahdottomuus.
Luoda uus ihminen, ja maailma uus.

Vaan juuri (lähtökohta) on toisen se rakkaus.
Tunne vain takana sen.

Juuri (lähtökohta) voiman rakkauden,
sisäss' ihmisen piilee salainen.

Se sinne on laitettu kasvamaan.
Vaan, voi kuinka vähän se kasvaa kerrallaan.

Kuinka paljon on ihmistä lyötävä.
Et siitä voimasta voi tulla näkyvä.

-harri

---

 

14.12.2005
Menttaalihakkerointia

Mentaalihakkerointia, mitä se on?

Ilmiö, outo tapahtuma, erikoinen tilanne. Kuin mielikuvitus, ja kuitenkin todellisuutta.

Todellisuutta, miten niin todellisuutta.

Katsos, on maailmalla järjestys. Järjestys kaikkeen. Mentaalitason asioihinkin. Niihinkin on järjestys, vaan ihmisen ajatus ei yllä niitä käsittämään ja selittämään.

Unissaan joku käy kuin valveillaan yöllä Karjalassa. Joku tekee unissaan todellisen tuntuisesti oudon ja ennen kokemattoman seikkailun. Siitä hikisenä herää kauhussa ja vavistuksessa. Joku kuin todellista omaa elämää elää. Joku taas jonkun toisen, ihan tuntemattoman.

Millä tämän selität, oi ihminen. Teorioita on jälleensyntymisestä alkaen. Oppeja on rakennettu monenlaisia. Kuin pyramideja ihmisen viisautta korostamaan. Me ymmärrämme, he sanovat. Vaan ymmärtävätkö todella, mistä tarinat tulevat. Mistä seikkailut. Mistä ihmiset oudot mutta todelliset. Miten itsensä kuin toiseen maailmaan, tai toiseen aikaan sinkauttaa. Miten kaikki on mahdollista.

Mielikuvitusko? Niin, se osan selittää. Onhan meillä mielikuvitus, joka ohjaa ja monenlaisia malleja meille rakentaa. Vaan mistä tulevat mielikuvat. Mistä suuret suunnitelmat ihmisen mieleen. Mikä ne sinne lennättää. Onhan niilläkin alkujuurensa. Eivät ne ole jonninjoutavia kuvia tai ajatuksia. Kehittyyhän niistä joskus suuria unelmia ja jopa unelmia suurempia toteutuksia. Mistä tuli unelma. Mistä sen alkuajatus, kun ihminen jotain suurta teki. Jopa koko maailmaa liikuttavan keksinnön tai ratkaisun. Tai organisaation, jota ilman kohta kukaan ei voi päiväänsä viettää.

Mistä tuli mielikuva. Mistä uni, joka aamulla ylös kirjattuna antoi sysäyksen uuden idean alkuun. Siitä ehkä jotain suurta tuli. Maailmankuuluisuuttakin.

Mistä musiikki taivaallinen. Ihmisen omasta päästäkö. Ei aina. Joskus joku osaa nuotit perperää rakentaa ja niistä iskelmän tekee. Ehkäpä ihan kauniinkin. Vaan on eroa musiikilla ja musiikilla. Mistä musiikki, joka taivaisiin asti yltää. Joka ihmisen sisimpään sisimpään yltää. Mistä se alkunsa sai. Sattumastako. Ihmisen omasta mielestäkö. Ei.

Suuremmat ovat lähteet monille. On ihmiselläkin osansa uutta tehdä ja toteuttaa, mutta mikä mentaalitasolle yltää tai siellä vaikuttaa, se kauempaa tulee. Tai lähempää, miten vain ajattelette.

Vaan eri maailmasta kuitenkin. Hengellisestä, henkisestä, näkymättömästä, miten sitä itse kukin kutsuukin.

On maailmassa muutakin kuin mikä silmiin näkyy. Paljon enemmän, paljon paljon enemmän on sitä, mikä silmiin ei näy. Ja se on suurta.

Siitä lähteestä tulevat kaikki nuo, joihin tässä viitataan: unet, siirtymiset paikasta toiseen, seikkailut arvaamattomat, uudet hahmot uniset, uudet ja mielenkiintoiset mielikuvat, ihanat ajatukset jotka elämäksi ja todellisuudeksi kasvavat, ideat jotka maailmaa mullistavat, sen kulkua rakentavat ja eteenpäin vievät.

Näin on päästy alkujuurille. Siis näiden alkujuurille. Kaiken alkujuuret ovat vielä kauempana. Vieläkin kauempana. Vieläkin vieläkin kauempana.

Alkujuuret näille selittämättömiin ja kuitenkin niin arkipäiväisiin, jokaista ihmistä koskettaviin, asioihin, ovat kaukana. Tai ehkä ihan lähellä, niitä vain ei nähdä.

Vaan järjestys, materian ja mentaalin välinen järjestys, se tässä toimii ja työtään tekee. Se kaiken ratkaisee ken sen selittää taitaa.

On sille selityskin, jos vain on aikaa kuunnella ja totuutta etsiä. Ja siihen uskoa. Vaikka eihän pakko ole uskoa.

Totuus kuitenkin on totuus, uskoi ihminen siihen tai ei. Ei uskomattomuus totuutta poista. Ihmisen mielestä sen vain hukkaa ja turhaksi tekee, ihmisen viisaudesta osattomaksi jättää.

Niin, vastausko jo otsikossa on.

---

 

14.12.2005
Heikot kuolee ja vahvat jää

Tämä on kuin laki ja järjestys maassa.

Näin kasvaa ja kehittyy ihmis-suku, heikot kuolee ja vahvat jää.

Te silmin katsotte kuka on vahva, kuka jäljelle jää. Ei kukaan silmän mukaan vahva ole. Ei kukaan silmän mukaan jää kuin viimeiseksi.

Kaikkihan täältä ajallaan lähtevät. Kenellekään ei ole suunniteltu tilaa, jossa jäisivät ikuisesti olemaan. Ihmisen rakenne ei kestä, eikä sitä ole suunniteltukaan ikuisesti kestämään. Järjestyksen tähden kaikella on vain aikansa. Kehityksenkin tähden.

Ihminen kehittyy koko ajan. Jos sukupolvet eivät vaihtuisi, ei tapahtuisi kehitystä. Eivät uudet suvut syntyisi esiin. Eivät uudet vaiheet tulisi eteen. Eivät vahvemmat tulisi entisten vahvojen tilaan. Uudet ovat aina vahvempia kuin edelliset.

Nyt te katsotte kuka oli vahva ennen, kuka on vahva nyt.

Ei vahvuutta siten mitata kuin silmään näkyy. Nyt ei puhuta fyysisestä voimasta, joka tänään on ja ehkä huomenna jo poissa. Pienestäkin seikasta kadonnut tai muuten vain, vaikka vanhuuttaan. Ei vahvuutta ole näkyvä voima, ei älykkyyskään. Se voima mitä nyt tarkoitetaan ja jota tässä kasvatetaan ja kehitetään koko ajan, on se ihmisen sisällä näkymättömissä oleva sisäisen ihmisen voima ja valta. Se ilmenee silmiltä salassa. Siitä vahvuudesta puhutaan nyt.

Siksi on ihmisrodun kehityttävä, että se ihmisen sisäinen vahvuus kasvaisi. Sen kehitys mahdollistaa kaiken muunkin kehityksen.

On hyvä, että ihminen ei sitä näe, sillä monenlaista keinottelua se saisi aikaan. Epäjärjestystä ja jumalien tekoa itsestään, kuka sitä sormeilla taitaisi. Onhan siitä esimerkkejä, mitä ulkoisen mukaan kehittäminen ja jalostaminen saa aikaan.

Nyt se todellinen voima ja valta on piilotettu ihmisiltä ja se tekee kaiken arvaamattomaksi.

Joku kuitenkin jossain näkee ja tietää. Kehitys ja kasvu tapahtuu vääjäämättömästi ja suunnitellusti.

Ei se kasvu ja kehitys ole ihmisen teoissa. Isommat kädet sitä valvoo. Ymmärtäkää se miten haluatte, mutta suurempiakin voimia on kuin ihminen. Suurempiakin suunnitelmia kuin ihmisen suunnitelmat ja näyt.

Siksi, luota kehitykseen ja katso ympärillesi. Hyvin on kehittynyt ja edelleenkin kehittyy. Salassa ja piilossa. Ihmisiltä salassa.

---

 

7.10.2000
Ihmisen pullistelut                     
< Takaisin hoitaviin sanoihin

Ihan sopiva sana ihmisen elämästä. Ihminen on olevinaan jotain, monenlaista.

Kaikilta se ei onnistu, mutta heti kun vähänkin jotain on, silloin jo sillä pullistellaan. Itselle ja toisille. Se on kuin ylpeyttä, mutta ei se sitä ole. Se on jonakin olemista, vaikka ihminen ei juurikaan mitään ole. Pieni vain ja hetken kestävä. Sitten on kaikki ohi ja uusi alkaa.

Mikä uusi?

Elämä toisessa tilassa. Toisenlaisessa maailmassa. Näkyvässä, vaan ei näkymättömässä. Nyt tosin sinulle näkymättömässä.

Kuolemassa kuolee ruumis. "Henki", se sisäinen ajatuksesi joka sinulla on, se ei kuole. Tätä on vaikea ymmärtää. Henki on se sisäinen olemus. Ei kuitenkaan mikään henki, kuten se yleensä ymmärretään. Tai sielu, joksi sitä myös nimitetään. Sisäinen olemus, se joka ajattelee ja todella toimii, käyttää vain hyväkseen tätä kehoasi, jolla kaiken teet.

Tuo sisäinen olemus kaikkine tekoineen ja ajatuksineen jatkaa elämää. Tieto on rajallista. Aivon ovat rajalliset ja lähtevät pois, sisäinen olemus jatkaa.

Mitä tekisit sillä tiedolla, jota täällä hankit. Luuletko että sen voi edelleen viedä. Ei voi. Se mätänee ja jää tänne.

Ainoastaan sisäinen olemus jatkaa. Se joka täällä ohjaa kaiken tiedon ja taidon tekemisen ja kartuttamisen. Kädenkin taidon.

Kun tämä kaikki ajallinen otetaan pois, mihin silloin tarvitaan käden taitoa tai hankittua ajan viisautta.

Alkaa uusi aika, uusi viisaus. Vanha on hyödytön. Sisäinen vain on sama. Se haluaa, etsii ja omaksuu taas uudella tavalla.

Minne edellä menneet ovat mennee? Missä he ovat?

Tässä ne ovat, uudessa tilassa. Uusissa asioissa. Uusien kanssa.

Onko heihin yhteyttä samoin kuin täällä oleviin?

Ei ole samoin. Yhteytemme on tämän lihallisen ajan yhteyttä. Ei uudessa ajassa ole tarpeen jatkaa siitä mihin täällä päästään. Uutta siellä tehdään ja uudella tavalla kasvetaan. Jotenkin jalostuneemmin. Ei enää samoin kuin täällä. Se onkin oikein, sillä pianhan nämä ajalliset suhteet jarruttaisivat ja sitoisivat sitä uutta elämää, jonka tarkoitus on aivan muuta kuin täällä olon aikana.

Se että täällä pitäisi jotain rajoittaa tai jotain erityistä tehdä, on vain tämän ajan toteutusta varten. Sen jälkeen kaikki jää taakse ja uusi astuu sijaan.

Uutta tehdään ja uutta eletään ilman vanhoja siteitä ja painoja. Siksi ei ole suurtakaan merkitystä, mitä täällä on hankittu tai saavutettu. Ne ovat vain tämän ajan asioita eivätkä jatku tuonnempana. Muutenhan kaikki olisivat tämän vanhan vankeja, kuin alamaisia tälle vanhalle järjestelmälle ja kehitys pysähtyisi. Kilpailu ja asemien tavoittelu jatkuisi vain entistä kiivaampana.

Ei näin, vaan kaikki alkaa kuin uudelleen. Ei alusta, mutta uudella tavalla jatkuen. Kehittyen, mutta ei luoden uutta, vaan kasvaen toisessa tilassa siinä järjestyksessä mikä siinä vallitsee.

Siis, täällä ei pedata tulevaa vaan tulevassa vapaudutaan tämän ajan kahleista ja siteistä. Siellä on uudet asiat ja uusi tapa kasvaa. Mitään ei viedä mukana. Ainoastaan se sisällinen olemus menee uuteen tilaan ja jatkaa siellä.

Miten sen selittäisi, koska ihminen näkee kaiken vain tämän nykyisen läpi.

Tärkeätä ei ole tässäkään kaikkea ymmärtää, mutta hyvä on tietää miten asiat eivät ole, kuten monessa muussakin asiassa.


Mitä hyötyä tämän näkemisestä on?

Vapauttava asia. Nk. "synnit" eivät tule mukana uudelle matkalle. Ne ovat vain ajan asioita.
Eivät "syntejä", vain hyviä tai huonoja tekoja, jotka ajassa elävät ja sitten kuolevat. Ne eivät siis tule mukana, eivät hyvät, eivätkä pahat. Ja mistä ihminen tietäisi mikä olisi hyvä ja mikä paha. Kuka ne todella katsoo ja ymmärtää. Omaansa ihminen kuitenkin kaikessa vetää. Hyvänkin varjolla jotain itselleen kerää ja ansaitsee.

Turhaa kaikki, koska tänne ne jää. Tämä elämä eletään niin kuin eletään ja sitten kaikki jää kun kulku väsyy ja loppuu.

Miten se ihmisen elämä sitten menee? Suunnitellustiko?

Tämä onkin iso kysymys, jota on aina pohdiskeltu. Ennaltako säädetty, vai kulkeeko kukin oman onnensa mukaan. Onko kaikilla samalla tavalla, niin hyvillä kuin pahoilla, rikkailla ja köyhillä, pienillä ja suurilla.

Suuri on suunnitelma, ja tarkoituksensa kaikella. Luuletko, että tämä kaikki kuin tarkoituksettomasti kulkisi. Ei kulje. Kaikella on paikkansa ja tehtävänsä. Kenellä pienempi, kenellä suurempi. Siitä jo näkee, miten suuri on se voima, joka kaiken tämän säätää ja ohjaa.

Suuret ovat tarkoitukset, suuret ovat jalostukset, jotta kaikki oikeaan suuntaan kehittyisi. Ihminen ei tätä selvitä, mutta tästä näkee sen suuruuden. Muu ei ole tarpeenkaan.

Sisällinen olemus ohjaa tekemään ne asiat, jotka täällä tulee tehdä. Toiselle kuin luonnostaan, toiselle selkeämmin ohjaten. Joku jopa tietää tai näkee asioita edeltä. Näkee tuon kuin käsikirjan ja pystyy siitä jotain ilmaisemaan tavalla tai toisella. Aina se ei ole tarpeen, mutta mielenkiinnon vuoksi sekin sallitaan. Silloin kun se on hyväksi. Aina se ei sitä ole, silloin tulevan näyttämistä ei sallita.

Kullakin virkansa, kenellä hyvää tehdä, kenellä pahaa. Ei elämä oman pään mukaan kulje, vaan suunnitelman, jonka mukaan tahtomiset ovat.

Ihminen

Sanotaan että ihminen on luomakunnan kruunu. Ihminen on kuitenkin vain se näkyvän osa. Kruunu kuuluu kuitenkin sille, joka ihmistä kuljettaa, joka kaiken on luonut ja järjestänyt toimivaksi.

Ei ihminen itsessään mitään tee. Elää vain elämänsä sen mukaan kuin on laitettu elämään. Kruunuko se olisi, joka toisen käskyläisenä vaeltaa. Eikö se ole kruunu joka käskee, joka suunnittelee, ohjaa ja päättää.

Ihminen elää ja nauttii elämästään siinä suunnitelmassa, joka on kuitenkin sillä tavalla väljä, että monenlaisia elämän asioita mahtuu mukaan. Kokonaisuus kulkee kuitenkin sen mukaan kuin on edeltä säädetty.

Kaikkea ohjaa ja säätelee maailmankaikkeuden käynnistävä ja ohjaava voima, jonka kokonaisuutta ihminen ei saata käsittää. Pieniä ripauksia kuitenkin, ja niistä jo oppeja ja oppiriitoja rakentuu, kun ihminen on mielestään niin viisas ja kaiken ratkova. Näistä myös palkintoja toinen toiselleen annetaan.

Maailmankaikkeuden totuus ei tule julki ihmisen omien pohdintojen kautta. Ylempi viisaus ja ohjaus on aina oltava, jotta jotain todellista ja ihmisille hyödyllistä viisautta voisi esille tulla.

Ihminen on tehty viisaaksi. Niin viisaaksi, että haluaa itse kaiken ratkaista ja selvittää. Vaan kuka taitaisi omassa viisaudessaan nämä maailmankaikkeuden voimat ratkaista. Ei kukaan, sillä se ei ole mahdollista.

Jos joku taitaa siitä jotain selittää, hän selittää sen yliluonnollisesti saamallaan tiedolla. Ihmisen oma viisaus ei riitä. Voi jopa sanoa, että enemmän voidaan saavuttaa viisaudettomuudella tai tietämättömyydellä. Ylemmän ymmärryksen kautta avautuva viisaus on niin salattua, että se ei astu ihmisen tajuntaan. Lisäksi ihmisen oma viisaus on esteenä suurien asioiden ymmärrykselle.

Siksi on oikeata tietoa näistä asioista niin vähän, koska ihminen on omassa lihassaan viisaaksi tullut.

Tuo ylemmän ymmärryksen viisaus on sitä viisautta, jota tulisi tavoitella. Sille ei anneta arvoa eikä sitä uskota, koska lihan järki ei sitä käsitä. Ja mitä lihan järki ei tajua, se tuomitaan harhaksi ja perusteettomaksi uskoksi ja totuudeksi. Sillä ei ole kiinnekohtaa ihmisen ymmärrykseen.

Jos ihminen pystyy irtaantumaan lihansa totuudesta ja pääsee jälleen yhteyteen ylemmän voiman ja ymmärryksen kanssa, hän käsittää, ei siis kuitenkaan ihminen, vaan se ymmärrys mikä hänestä irtoaa, se käsittää kaiken ja kokonaisuus täydentyy.

Se miksi ylempi ymmärrys astuu ihmiseen, siihen muotoon mikä täällä maasta kasvaa, on kehityksen tarve.

Miksi tämä maallinen vaellus?

Sen arvoitusta ei ole ratkaissut yksikään ihminen omalla ymmärryksellään. Onhan elämällä tietenkin tarkoituksensa, kuten kaikella muullakin mitä kaikkeudessa tapahtuu.

Ihminen kehittyy ja oppii kaikenlaista. Ymmärrys on ymmärrystä, joka on kaikkinaista viisautta. Ymmärrys ei kuitenkaan koe, ymmärrys vain tietää ja osaa. Kokeminen on toinen asia. Ymmärrykseltä puuttuu tunteet, elämykset ja inhimilliset tilat kaiken kokemisesta.

Tämä inhimillinen osa täällä antaa erilaisia kokemuksia, tiloja ja näyttöjä siitä, miten ihminen lihassaan elää ja tuntee. "Kaiken kokenut kaikki tietää", sanotaan. Siinä onkin hieman perää, sillä tietämys ilman "kokemusten pankkia" on vähäistä tietämistä.

Sitten se ydin: Ihminen on vähäinen kokemusten hankkija ja täydentäjä. Kukin on paikallaan "tietopankin" kasvattaja. Ihminen tuo tietoa ajassa tapahtuvasta elämästä ja ympäristöstä. Hän tuo tietoa sodasta ja rauhasta, tuskasta ja kärsimyksestä, ilosta ja surusta, kasvattajana olemisesta ja kasvamisesta. Tämä kaikki on tärkeätä pääomaa, jota ihminen tietämättään kerää ja päivittää suureen varastoon, josta "iso ymmärrys" sitä ammentaa tulevaisuutta varten. Näin kansan  omaisesti sanottuna.

(Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että unet ovat tämän molempiin suuntiin tapahtuvan tiedonsiirron synnyttämää koodikuvastoa.)

Ei asia ihan näin yksinkertainen ole, mutta tuon suuntainen kuitenkin.

Tästä saatat nähdä, miten elämä menne. Miten ihmisen elämä rakentuu. Siihen ohjataan kokemuksia kasvamisesta ja kuolemisesta ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Kaikki kokemukset kirjaantuvat ymmärryksen pankkiin, josta se sitten ammennetaan edelleen.

Siinä on ihmisen elämä ja tarkoitus. Kaikella paikkansa, sillä ei ole kahta samanlaista elämää, ei kahta samanlaista kokemusta.

Lähtökohdat vaihtelevat ja kokemusten kirjo on laaja, jotta viisaus kokemuksista ja tuntemuksista karttuisi kaiken tulevan kehityksen hyväksi.

Levätään nyt tässä tiedossa, jonka kirjoitin mökillä yön hiljaisuudessa 7.10 2000.
Uskotaan tämä tai ei, oma viisaus ratkaisee. Tai viisaudettomuus.

Tämä on vain tiedoksi ja viisaudeksi niille, jotka tässä lepäävät. Tätä ei ole tarkoitettu opiksi eikä oppirakennelmiksi.

---

04/2004
Sairauden globaali näkemys

Vaihtoehto pohdiskeluille, miksi juuri minä sairastan.

Sinä sairastat.

Niin, vaan entäpä jos kaikki vaiva ja kärsimys onkin myös toisten tähden. Tulevien ihmisen ja sukupolvien tähden. Koko ihmiskunnan tähden.

Jos sairaudessasi tehdään työtä myös tulevien hyväksi, oman kasvusi lisäksi. Rakennetaankin helpompaa ja pidempää elämää meidän jälkeemme tuleville.

Jospa me nyt sairastavat olemmekin kuin koekaniineja tai kehitysaskelmia heitä varten.

Voi mikä kammottava ajatus.

Onhan tässä minunkin elämäni, eikö sitä kukaan ajattele. Toisiako varten tässä kituisin ja eläisin, elämästäni luopuisin, onnellisista hetkistäni, ihanista unelmistani, rakkaistani. Koko elämästäni.

Nii'in, on siinä kysymys. Mutta katso kuitenkin laajemmin.

Ajattele kuinka moni jo ennen sinua on osansa kekoon kantanut. Kärsinyt ja elämänsä menettänyt, tuon kaiken jota juuri kuvasit, rakkaita myöten. Ihania harrastuksia unohtamatta, matkoja ja seikkailuja.

Niin, hekin ovat itsestään luopuneet. Eivät tietenkään vapaaehtoisesti, vaan kuin pakotettuina. Siihen sitten suostuneet ja elämänsä antaneet. Ei muuta vaihtoehtoa edes ollut. Arvokkaan osan tekivät kuin tietämättään. Sinua ja ympärilläsi olevia auttoivat. He kehitystä eteenpäin veivät omalla osallaan.

Entä sinä. Sinäkin olet tässä samassa ihmiskunnassa ja nyt heidän kärsimystensä hedelmistä nautit. Oletko valmis kantamaan oman kortesi tähän kehityksen kekoon. Tähän hienoon kasvuun joka ihmiskunnan edessä on; terveempi tulevaisuus, pitkä ikä ja terveydellisesti yhä vain helpottuva elämä.

Nyt sinä mietit, osaanko, jaksanko. Haluanko. Entäs se minun oma elämäni. Minä haluan sen elää. Minulla on siihen oikeus.

Eläthän sitä nytkin. Elämää sairastaminenkin on. Apujakin saat. Toisten auttajien kautta kehittyneiden. Ole siitä kiitollinen ja ajatuksessa hetki heitäkin muista, äläkä pelkästään itseäsi katso. He osansa antoivat kukin tavallaan. Kuka sodassa, kuka rakkaudessa, kuka tautivuoteella, kuka mitenkin.

Ihminen on kuitenkin vain ihminen ja kokonaisuuden osa, vaikka niin täydellinen ja upea. Kokonaisuudesta aina puhutaan. Jokainen ihminen vie omalla tavallaan ihmiskuntaa eteenpäin, eikä ole siitä mitenkään irrallinen. Hän on suuren suunnitelman pieni osanen, pieni ratas, jota se toimiakseen tarvitsee. Kehittyäkseen yhä upeammaksi ja toimivammaksi kokonaisuudeksi.

Siinä on miettimistä ja elämänasennetta.

Suostuako kokonaisuuden osaksi ja kuin huomaamattomasti tärkeäksi osaksi ihmiskunnan upeata ja suloista kehitystä. Vaiko vain itselliseksi, yksinäiseksi sirpaleeksi, joka ei ole kenellekään hyödyksi. Onko tuo valinta edes mahdollista.
 
---