Elämänhetken huokaus

Voit sanoa, sinulla ei ole aikaa rakastaa.
Ei aikaa toista ajatella.
Ei hänen kanssaan aikaa viettää.

Omat rutiinit ovat tärkeitä.
Työ vaatii osansa,
lapset ja koti,
kaikki arjen askareet.

Siis ajattelet, luovutko rakkaudesta.
Se syö liikaa aikaasi ja ajatuksiasi.
Et ehdi kaikkea.
Et ehdi ajatella.
Ei ole tilaa kaikelle sinun päässäsi.
Ei ole aikaa elää kaikkea mikä edessä nyt on.

Niin, mietitkö nyt elämäsi arvojärjestyksiä.
Valitsetko mikä ois tärkeintä,
mikä säilytettävää,
mikä kuin pois pantavaa.

Ajattelet omaa kasvuasi,
omaa itsenäisyyttäsi,
omaa elämääsi.
Mitä sillä teet,
mitä sillä tehdä vielä haluat.

Muistelet menneitä tekoja ja aikoja,
miten kerkisit kaikkea omaa,
miten vietit suloista ikävästä vapaata lomaa.

Olit onnellinen, niin muistelet nyt.
Vaan olitko todella.
Olitko yksinäinen kuitenkin.
Olitko allapäin mietteissäsi.
Vaivasiko elämän harmaa arki, josta kuin jotain puuttui, vaikka et osannut sitä nimetä.

Olit onnellinen yksinäsi.
Olitko kuitenkaan.
Olitko vain onnellinen, kun vapauduit taakoistasi,
menneen elämäsi raskauksista.

Niistä vapautuneena itsestäsi nautit,
vapaastasi,
omasta ajastasi,
vain omista ajatuksistasi.

Nyt on rinnalla toinen.
Mitä miettii hän, ajattelet.
Missä menee, mitä tekee, huolestut.
Onko rinnalla pitkään.
Mitä toivoo tulevasta.
Mitä miettii minusta.
Onko onnellinen kanssani.
Pelkään hänen puolestaan.
Kannan häntä tavallani.

Olen kuitenkin onnellinen,
vaikka näenkin, että menetin niin paljon.
Sainkin paljon, senkin näen.

Vaan kuitenkin, jotain kuin puuttuu.
Jotain kuin kesken jäi.
Jotain kuin vielä pitäisi tehdä yksinään.
Olla ja kasvaa.
Oppia ja kehittyä jotenkin, johonkin.
En vain oikein tiedä mitä ja mihin.

Elämän sekamelskaa.

Pitäisi tehdä päätöksiäkin,
vaan ne ovat vaikeita.
Tulevaisuus tuntematon.
Kivut tuntemattomat.
Ikävä kokematon.
Menetys, pois luovuttaminen, mietityttää.

Jaksanko,
kestänkö.
Olenko kuitenkaan onnellinen.
Entä jos valitsenkin väärin ja menetän sellaista,
jota myöhemmin kaipaan takaisin.

Jos menetänkin iäksi, enkä tapaa enää.
En enää saakaan takaisin.
Jos kadun päätöstäni, jonka tietämättömänä tein.
Uskoen johonkin omaan ajatukseeni,
sisäiseen tunteeseeni.
Pelkooni,
kaipaukseeni johonkin, jonnekin.

Voi tätä elämän vaikeutta.

Vaikka olen niin onnellinen,
miksi ajatukseni kuitenkin harhailee ja etsii kuin ratkaisua,
vaikka ihana elämä on sylissäni koko ajan.
On ihminen joka kärsii puolestani ja rakastaa.
Etsii vain minun hyvääni.
On kanssani onnellinen.

Miksi mietin,
miksi en voi vain olla onnellinen ja elää tätä hetkeä.
Miksi en voi olla kaipaamatta jotain muuta mitä sylissäni juuri nyt on.
Miksi katson tulevaan epävarmoin silmin,
vaikka kaikki on niin hyvin.

Niin, miksi.

En tiedä.

Olen tässä vähän onneton,
ja kuitenkin niin onnellinen toisaalta.

-harri

---

Mitä mietin minä tässä rinnalla

Anna toisen ajatella.

Näenhän minä, että asiat mietityttävät.
Mistä kaikesta on vuokseni luopunut.
Tiedän myös mitä on sijaan saanut.
Saanut ehkä enemmän kuin ymmärränkään
toisen ymmärtävän.

Mutta silti minä kärsin.
Minä pelkään ajatuksiaan,
vaikka tiedänkin, ne ovat ihan oikein.
Ne kuuluvat tähän hetkeen.
Ne kuuluvat suhteeseen joka kasvaa kasvamistaan.
Jossa rakkaus kukoistaa ja poskia punottaa.
Kun kaikki on päällisin puolin niin hyvin.

Vaikka tiedän, että tuo sisäinen taistelu on käytävä ennemmin tai myöhemmin.
Vaikka tiedän, hän ihan oikein ja luvallisesti sitä tekee,
niin silti minä kärsin,
minä itken hänen puolestaan.
Pelkään että menetän jotain sellaista,
mitä olen pitkään kaivannut ja etsinyt.
Sellaista josta olen suuresti iloinnut ja nauttinut.

Nyt kyselen, mitä jos hän päättääkin lähteä jatkamaan yksinään.
Päättää lähteä kasvamaan jonnekin, jotakin.
Jos tekee sellaisen päätöksen kaiken rakkautemme suurilla vuorilla,
sen korkeimmilla kukkuloilla,
kun asiat kuin kauneimmillaan ovat.

Kun olemme toisiimme tottuneet ja tutustuneet,
havainneet, hän on ihana ja juuri oikea minulle.
Hänen kanssaan on niin hyvä olla.

Niin kuitenkin nyt miettii, onko kaikki oikein.

On hänellä oikeus sitä miettiä.
Elämänsä arvoja puntaroida.
Katsoa eteenpäin, entä jos näin… entä jos noin.
Mitä sitten jos näin, tai noin.
Entä jos päätän lähteä.
Tai jos päätän jäädä.
Olenhan itsenäinen ihminen, minulla on siihen oikeus.
Vähän halukin.

Vaan silti, onko kaikki oikein. 
Teenkö oikein kuitenkaan, 
oikein itselleni, oikein toiselle, joka minua niin rakastaa,
minut hyväksyy tällaisena kaikkineen.

Ylistää ja seurastani nauttii.
Kehuukin kaiken aikaa.
Ja rakastaa.

Tätä tiedän sinun ajattelevan.
Ja minä mies, ajattelen vain sinua.
Kaipaan sinun lähellesi.
Tunnen hyvää oloa vierelläsi.
Nautin sinusta kaikella tavalla.
Olen onnellinen ja olen turvassa.

Jotenkin tunnen olevani niin turvassa sinun rinnallasi, vaikka elän omaakin elämääni.
Nautin siitäkin, vaan en etsi yksinäisyyttä.
Siis yksinäistä yksinäisyyttä.

Kun olen kanssasi, minulla on niin hyvä olla yksin.
Tiedän että olet siellä ja olet minun.
Se antaa minulle ihan käsittämätöntä turvallisuutta ja elämän voimaa.

Jos olen yksin, siis ihan yksin yksin,
en saa kuin mistään kiinni.
Olen levoton ja etsin vain paikkoja missä on ihmisiä,
toisia ihmisiä, naisia,
hyväksyviä sylejä, joissa hetken nautin ja etsisin vain sinua.

Nyt minua pelottaa mitä päätät.
Jos päätät lähteä omiisi,
katsomaan kaikkea kauempaa,
miten minä siinä elän.
Odotanko sinua ja kuinka kauan.

Lähden kuitenkin menemään,
tanssimaan ja juhlimaan.
Itseäni ikävässäni turruttamaan.
Sylin lämpöä etsimään.
Löytämään.

Niin varmaan toimisin,
vaan en tahdo sitä tänään.
Tahdon olla kanssasi, koska kanssasi on niin hyvä olla.
Olet minulle kaikki mitä voin ajatella ja toivoa juuri nyt.
En kaipaa mitään muuta.
Olen onnellinen.

Pelkään että menetän tämän onnellisuuteni,
tämän ihanan tilan, jossa olen kuin vapaa,
vaikka olenkin sinuun sidottu.

Tunnen että olen kanssasi sidottuna vapaa.
Ihmeellinen tunne,
ja kuin mahdoton tehtävä, mahdoton yhtälö.

Näin vain tunnen,
ja olen siinä tunteessani, ja tässä hetkessäni niin onnellinen.

-harri

---