- Ai jaa... (huokaus)   noo, tuu sitte.

15.01.2010

harri:  Kerronkos minä sen?

koala:  Jah, minkä?
harri:  No sen, sun porttijuttus.
koala:  Aai... eet kyllä.
harri:  No, miksei?
koala:  ...hmmm - noh, kerro si.

harri:  No okei, siis ... mitenkäs se menikään... juu niin...

Koalakin tuli  portista 

Minä katselen maata
nyt uuden maan,
sisäiseni hiljaisuutta tavoittaa,

hiljaisuutta, mi äänenä kaunista,
outoa, kaukaista.

Yks' pikku kitinä vain,
pikku kolina,
- jokin ääni portilta…

Jäikös se auki,
enkö sulkenut sitä,
mikä on tämä kitinä?

- Aai mutta… koala. Sinäkö se siellä?

  -Mä mä MÄ! ... ja et kyllä jätä mua tänne! 

Ja koala rymistää suurta porttia minkä pienellä olemuksellaan jaksaa.

- Pienellä?
- No joo joo, isolla isolla. Isolla olemuksella (huokaus).

- Ai niin, mutta… mitenkäs minä sinut… vai, voisitkohan sinä edes…

- AVAA HETI! huutaa koala kiukkuisena. TAI MÄ HAJOTAN KOKO TÄN PORTIN!

Ja rynkyttää pienillä käpälillään nyt entistä kovemmin, jos enää mahdollista.

- Pienillä?
- No joo joo, isoilla, isoilla käpälillä.
- Nih.

Sen rystyset ois varmaan ihan valkoisena, ellei sen käpälät ois mustat.

- En minä sitä enää auki saa. Se sulkeutui itsestään kun tulin tälle puolelle.
- PORTTI AUKI - HETIII !

- NO JOO joo… vaan, voitkohan sinä edes tulla tänne…

- MITEN NI? AVAAJJ-JO!

- En saa sitä auki enää. Tule siitä välistä jotenkin. Litisty vähän.
- Litisty ite! Een mahdu, …pää ei mahdu.
- No mitenkäs me nyt...

- AUTA!

- No juu, okei, katsotaas… jos minä vähän… annas kun… litistän vähän sun päätäs …noooin… noni, tulihan se sieltä.

- Auts! … annaski olla viimone kerta ku litistit mun päätä!
- No joo joo. (huokaus)  Oiskohan se sittenkin pitänyt jättää.
- Mitä sä sanoit?
- Eeiku, aattelin vaan että… mikähän tässä portissa oikein mättää, kun ei enää aukea.

- Nii, iha tyhmä portti! Hei mutt' mikäs tää tämmöne paikka o - iha sinine. Iha tylsä mesta!

Katso paikan kuvaus

- (huokaus) se siitä hiljaisuudesta. Etkös sinäkään näe täällä mitään?
- E! Mitäs mun pitäs?
- Noo, tätä uuden maan kauneutta.

- Ai, näit kivii vai, sinisii kivii, …ja tätä sinist hiekkaa vai… ja tätä ällöö sinist ilmaa vai? Joo, nään. Tosi upeeta!

- Niin, et siis näe.
- Nääksä sitte muka?
- No een, vielä.
- No mitä sä sitte siinä kyselet. Mihis me mennää täst?

- En tiedä. Odotellaan.
- Ai mitä, bussii vai?

- (huokaus) Kuuntele nyt vähän - tätä hiljaisuutta.
- Mitä? Eihän täällä kuulu mitään. Iha kuollu mesta!
- Sitä justiin. Kuunteles - tätä ihanaa hiljaisuutta.

- Pöhkö - pitäisköhän mun sittenkin palaa takas.. täällon iha tylsää. Aimut...mun pää ei mahu.

- Hei mutta, katsos koala ittees, sinähän olet ihan sininen.

- Oho, katos vaan… mitäs tää ny sitte o? Höh… sinine koala! 
Heei, ja säki oot jotenki utune… eikä sun askelistas tuu ees ääntä. Hyvä ku mä ees tunnen sua. Soot jotenki leijuva… apua! Nyt mä kyll lähen takas!

- Heei, äläs nyt hermostu, koala. Katsellaan vielä.

- Onks tää joku aavemaa vai mikä? Ei puutu ku ett tulis pari kummitust toho leijuun ja uliseen meille  - UU-UUU

- Rauhoitu nyt. Odotellaan vielä vähän.
- Odotellaan? Mitä?
- En minä tiedä. Katsotaan mitä tästä tulee. Mennääs vähän edemmäs.

- Hö…iha pimee.

Ja koala kulkee perässä pää riipuksissa, höpisee itsekseen jotain painokelvotonta - ja potkii kiviä kulkiessaan.

- Koala, älä potki niitä kiviä! … tai siis niitä… ei ne ole kiviä, ne on san…
- Ai, mitäs nää sitte o, munkkeja vai?
- Eei, ne on … sanoja.

- Just joo… niin minustaki… sanojahan nää o, iha selvästi.

Ja pyörittää pikku kättään korvansa ympärillä jo osoittaa sitten minua. Se tarkoitta että…

- Joo, niin tarkottaa. Että sä oot iha pimee… himmee… sinisehimmee.

- (huokaus) Tule nyt sieltä!

- No joo joo, tullaan tullaan. Mihis me muute oikee ollaa matkalla?
- En minä oikein tiedä - vielä.

- Just joo, että tämmöne reissu ny... sen kaa.

  *

20.01.2010
Vähän tykkäämisestä

Tanssityttö: -Voi vitsi, kun mä tykkään susta.

harri: Nii'i... kuulitsä koala!
koala: Nnmnnnn..mtäh? sä herätit!
- Aisori, mutt kuulitsä?
- Mmmnnmm...höh, minkä?
- No ton, se tykkää musta, toi tanssityttö - ei susta (hehe)
- Grrrr...pönttö!
- (hehe)...pikku kiusa piristää.
- Pönttö!

Tanssityttö: -Tykkään mä, tykkään oikein paljon Koalasta, sillä onhan se osa sinua.

- Hei koala!
- Grrr...noh...mitä ny taas?
- Tykkää se sinustakin, kato vaikka.
- Missä? 
- Not-tossa… ruudulla. Kato nyt! Se sanoo että paljo.
- Nih... snif.

- Heei, mutta mitä se tolla tarkottaa?
- Ai mitä koala, millä?
- No tolla..."osa sinua"
- Aijaaa.... en minä vaan tiedä.
- MäennNNOO mitään osaa sua!
- Et ole...et et..

  *

11.02.2010
Samoihin aikoihin

Samoihin aikoihin jossain kaukana, 
hiljaisuuden majassa…

Mikä kauhea ryske ja pauke,
huokailua ja #@$#@?,
jotain sellaista jota ei voi suomentaa,
mistä lie oppinutkaan.

Kahva irti ovesta,
lattialla katkenneena ja ruuvit levällään,
ikkunat huurus,
siin' puuskutellut
ja ulos kurkkinut.

Ei kukaan tullut.

Sitt' taas väsynyt,
masentuneena vain tuijottaa jonnekin,
jonnekin kaukaisuuteen ja odottaa,
kaipaa… jotain…

Jos läheltä näkisi, voisi ehkä erottaa
pienen kyynelen
vasemman silmän kulmass…

 - Itketkö sinä pienoinen.
Onko silmässäsi kyynel?

 - Eii-O!
Mäeen ikävöi ketää… en keTÄÄN!
Enkä varsinkaan sitä…yhtä…
joka jätti mut tänne.
Tahallaan teki,
semmosella tohinalla lähti,
…ja mut jätti... tai unohti.

Mutt' kukas sä oot,
mistäs sä siihe…

 - Olen Lumikuningatar, ja minut…

 - Just! joku lumihaamu täst' enää puuttuki!   #@#!

 - Niin, tulin avuksesi, kun kuulin huutosi.
Mikä hätä sinulla?

 - Mikä hätä mikä hätä! Eksä nyn-NÄÄ!
Se jätti mut tänne yksinään!   #@##!
Eikä oo tullu takas vaikka mä oon huutannu kurkkuni iha turvoksiin!

 - Minä tiedän, tulee se pian.
Ja kovasti suree kun sinut vahingossa unohti..

 - Jätti! Tahallaan se jätti, mä tunnen sen…
Se aina valittaa ku mä potkin sen munkkeja ja nyt se varmaan kosti sen mulle #@#!. Sit se jätti. Siks.

 - Munkkeja?

 - No niit sen sanoja... se sanoo niitä sanoiks - iha pimee... must ne on kyllä jotain munkkej.

 - Jaa, mutta minä tiedän, ei jättänyt tahallaan,
ja kovasti suree sinua ja kaipaa.
Ei edes pysty kirjoittamaan mitään,
kun sinusta vain huolehtii.

 - Eivai, onvai… tai siis, huolestunu vai?

 - On on, juuri äsken häntäkin rauhoitin.

 - Ai näiksä sen.. miten se pärjää siell ilman mua…tai siis… 
mitäs se mulle… olkoon niin kuin on… mitäs se mulle…

 - Hänellä on kova ikävä sinua.

 - On vai… tai siis… totta kai sillä o, oonhan mä sen paras kaveri… enks ookki?

 - Olet sinä, minä tiedän sen.

 - Nih..

 - Tules nyt tänne minun syliini hetkeksi.

 - Viem-MUT pois täält!  Vie-mut …sen luo.

 - Siihen en pysty, liikun eri tasolla, en pysty kulk…

 - Höh, eri tasolla? iha turha lumihaamu… ei tovvertaa pysty.

 - Mutta kyllä sinä täältä pian pääset, kunhan…

 - Nii nii, ku se tulee tänne taas. Joojoo… ootellaan ootellaan… 
Vie sille terveisiä. ...Tai, ...älä vie!  Tai, ..vie sit ...kuitenki.

  *

08.03.2010
Sä tulit!

 - Sä tulit!

 - Mä en enää ikinä kiukuttele sulle, en iki-NÄ!
   Enkä potki noit sun munkkej…eiku siis…sanoi,
   en ikinä. Sä tulit!

 - Joo, hei vaan mun pikku kaveri. Mitäs kuuluu.
    Pieni ero tekee näköjään hyvää.

 - Mitä sanoit?
 - Niin että…olihan se aika pitkä ero meillä.
 - Niin oli - kauheen pitkä.
 - Taisi siinä muutama viikko mennä… ehkä kolme.
 - Neljä! mä laskin. Mut et kyllä enää ikinä!… tai 
   siis…ethän enää jätä mua tälleen, ethä?
 - No en tietenkään - ja vahinkohan tämäkin oli. Siinä  
   lähtöhötäkässä en vain huomannut…

 - Niin-et! …ja mä kiljuin täällä kurkku pitkänä…ainaski
   tunnin, eikä sua enää kuulunut takas.
 - Niin, voi sinua pikkuista, mutta nythän taas kaikki  
   on...
 - Soli kamalaa… ja mulla tuli iha hirvee ikävä… sua.
 - Voi anteeksi, koala, se oli kyllä, ihan totta, vahinko.
 - Ja annaski olla sit viimone kerta!

 - Mitä sanoit, en kuullu?
 - Niin että…vähä tuli vertaki kurkusta, ku niin kovasti
   huusin.
 - Aai, vooi, tules nyt tänne mun syliin, halitaan vähän,
   jooko.

 
 - Joo…mokomaki…unohti muka. Kyllä mä vielä sille unohdukset
   näytän.
 - Ai, mitä näytän?
 - Nii..huokasin vaan, että näytät nii …kivalta, ku oot
   siinä.
 - Jaa, kiitos koala. Sinä olet kyllä mun paras kaveri.
 - Niin… muka paras…ja sit unohti muka. Kosto se oli...se kosti
    mulle ne munkit, ei vaan tunnusta, mokomaki.

  *