Kirjasarja: Taikurin matkat
Osan nimi: Yön hiljaisuudessa
Kirjoitukset ovat syntyneet vuonna 2010
Kirjoitus ja valmistus: Harri Koivisto
 
Kirjoitukset on poimittu kirjoittajan omalta kotisivulta www.piiras.com
 
Lukijalle

Tämä teos on pieni osa Taikurin matkasta ja kasvusta.

Koska piiras-sivusto on jo laajaksi kasvanut ja lukijan on sieltä vaikea löytää asioita, päätin kerätä matkan vaiheita erillisiksi "kirjoiksi" lukemista ja löytämistä helpottamaan.

Tämä kirja on vuodelta 2010. Erään unettoman yön mietteitä; mm. näkymättömästä, ajasta, unista, unten maista ja niiden takaisista, öisistä tietovirroista.
 

 

 Tervetuloa mukaan.

 



         

           Yön hiljaisuudessa 


Yön hiljaisuus on sanojen aikaa,
liikkuvat silloin,
kulkevat hiljallensa,
elävät,
kertovat tarinansa.

 
 
21.04.2010    03.45-

Kysymysten yö

Tämä maa
     yötäni valvottaa,
tämä näkyväinen maa
     huolillaan.

Tämä maa
     yötäni valvottaa,
tämä näkymätön maa,
     salaisuuksillaan.

Molemmat mua pohdittaa:

näkyväinen ajallisilla,
sen töillä ja touhuilla,
elon ratkaisuilla,

näkymätön ajattomilla,
sen kysymyksillä, odotuksilla.

Kantavatko ajalliset aikain taa,
kantavatko teot, ratkaisut, tulevaan?

Kantavatko ajattomat aikaan maan,
tuovatko lohtua olevaan?

Onko lähellä ajaton,
samoin kuin on lähellä ajaton nyt,
- ei vielä päättynyt?

Onko lähellä ajaton,
mi alkoi jo ennen aikaa,
- ajattoman ajatus kuin taikaa,
eihän siellä ole aikaa,
kuten on minulla täällä
maan päällä.

Onko viisaus suurempi ajattoman,
mi jatkunut ajattomassa,
kuin meillä ajallisissa?

Kulkeeko viisaus, tieto ja taito,
ajasta ajattomuuteen,
saammeko tihkuina tiedon jyviä
rajan takaa aikaan uuteen?

Voimmeko kulkea ajasta aikaan,
tästä hetkestä tulevaan,
voimmeko kulkea ajasta irti,
poiketa ajattomuuteen?

Voimmeko laajentaa tajuntaamme,
voimmeko nähdä eteen ja taa,
voinko laajeta ajattomuuteen,
mi menneet ja tulevat avaa?

Voinko saada, hakea, viisautta
unissa unelmissa,
voinko kurkottaa ajallisen rajan taa
tulevien kuvitelmissa?

Nämä vastaukset
minä toivon matkallani,
kun rajoja etsin ain',
rajoja menneen, olevan, tulevan,

- minä jo kysymykset jostain sain!

  *

 

  

21.04.2010 04.20-

Vastauksia (1)

Jos kerran annetaan kysymys,
kait sitten vastauskin,
ravitsevin.

Sen rajan ylittää jokainen;
ajan ja ajattomuuden,

ensin aikaan tullen,
sitten ajattomaan takaisin mennen.
Jokin osa meistä,
ei kaikki tietenkään.

Ajallisen osa on ajassa,
ajattoman ajattomissa.

Kahden kulkijan
     kaksi maata,
kahden kulkijan
     kaksi ajatusta,
ne ihmisessä hetkeksi yhdessä käy,
toinen kuin toiselle ei näy.

Ajallinen ajassa taistelee,
sen iloissa, suruissa,
raskasta tietään käy.

Ajaton ajattomia maistelee,
unissa, unelmissa,
sen tiet ei ajalliselle näy.

Vaan raja on hieno,
ajan ja ajattoman,
ajatonta ajatuksissa tavoitan,
kun kuuntelen,
rukoilen,
etsin viisauden ääntä,

herkistän herkän mielen,
kuulen kuin salaisen kielen,
mi puhuu, ohjaa,
arjessa auttaen, kantaen,
viisautta, voimaa, antaen.

herkästi, hienosti,
vienosti vain,
kysymyksiin vastauksen,
ohjauksen sain.
 

Ei ratkea kaikki kysymällä,
ei viisaus viisautta maan,
kas ratkaisu,
polku tulevain,
kantaa salaisuuttaan.

-Jo tahdon ajassa toista ja toista,
ja jos tuon jo saisin, ois suurenmoista!

-Jos näin elää, ja noin tehdä,
oi, ois onnekasta elellä!

Vaan tIe toinen on
     ajan ja ajattomuuden,
kuin ero pienen ja suuren,
kuin tiedon, ja tiedon uuden.

Mi silmin katsoen otollista ois,
se ajattoman suunnasta
otetaankin pois,

sillä virka suurempi
on ajattoman tien,
sinne itseni ajallisten kautta
takaisin vien.

  *

 

 

13.02.2010

Yön tunteita

Löysin tunteen
kadotetun:

minä toivoin…
ja odotin…

- turhaan.

  *
 
 
Ja toisenkin tunteen:
 
minua on petetty,
huijattu,
käytetty väärin,
ei arvostettu.

Luvattu
     - ja peruttu.

Tarvittu
     - ei palkittu.

Se tunne:
sinun omaasi on viety,
varastettu.

Senkin tunteen löysin
     - ja yötäni valvoin.

  *
 
 
Pikku ikävä

Yks' ystävä mulla
on ylitse muiden,
ylitse arkisten naurusuiden.

Yks' ystävä rinnalla uskollinen,

    - mun oma pikku koala!

kumppani parahin.

Sen ressukan
hiljaisuuden majalle unohdin.

-pöhkö

  *

 

 

10.02.2010     01.25

Uni ohitse hiipi

Yö hiljainen, yksinäinen,
uni ohitseni hiipi koskettamatta,
jätti vain valveille hyörimään,
vuoteelle pyörimään.

No, mikäs nyt,
kun en matkaasi kelpaa,
vaik' niin paljon olet unia näyttänyt,
seikkailuilla yöni täyttänyt.

Mikäs nyt,
onks tarina päättynyt,
vai, jokinko suurempi virka valveilla,
kuin unien vauhti-mailla?

  *

 

 

02.02.2010    05.00-

Tietojen avaruus

Kuinka paljon me matkaammekaan
unten unimaissa,
jossain kaukaisissa,

kun aamulla palattuamme
muistamme harvoin,
tai ääriviivat vain,
ne hetkiseksi muistiin mukaan sai,
sitt' haipuvat väkisin pois,
kuin matkaa ei ollutkaan ois.

Onko unien portilla jokin vartija,
sisälle päästää joka yö,
silmät aukaisee,
ja palatessa jollain huiskulla
kaiken nähdyn pois pyyhkäisee.

Mitä hyötyä tuosta matkasta,
jos ei siitä mitään muista.
Ja jos siellä
jokin opetus vaikka,
taulu aamulla puhtaana.

Vai!
- nyt jo suurempia mietin taas,
ihmistä ja jotain korkeampaa,
ja yhteyttä johonkin kaukaiseen,
tietojen avaruuteen,

miss' tallessa tekomme kaikki,
ajatuksemme, tunteemme,
ne yöllä siirtyvät arkistoon,
muistojen, tietojen, taloon.

Ja tilalle saamme
ohjeet uuteen päivään,
ideat ja nokkeluudet
ratkoa tehtävät ja työt,
näin tietoja siirrellen
kulutan unieni yöt.

Ja kuvat,
jotka unissani näin,
oli koodia tietovirtojen,
siirrettyjen muistojen
ja tulevien
- ja uusien unelmien.

  *

 

 

02.02.2010 00.20-

Ei ymmärrä poikanen

Miks' metsään synkkään kuljetat mun,
unohdan haaveilun,
miks' peljätät miestä,
poikasta vielä,
luulee pian,
ett' ei ole tiellä.

Vaik' kulkevi nyt
vain metsän halki,
pimeän pelottavan,
sinä kuljet vierellä tukien,
teon armahtavan.

Ei ymmärrä poikanen,
miks' metsän pelot
on käytävä yksin,
ei ymmärrä,
miks' kulkunsa unelmaton,
vaik' käykin käsityksin.

Ei ymmärrä, ett'
pelosta voiton saa,
ett' synkkä metsä
vain vahvistaa.

Ei ymmärrä miks'
koetus pakko ois,
vaik' ilman sitä
ei miehestä poikanen pois.

  *

 

 

01.02.2010    01.00

Aika kasvattaa

Aika kasvattaa,
aika, ja vaiva,
ja siitäkin vaiva
se pienempi on,
mahtavin on aika.

Aika on kasvaa
ja aika on olla,
aika on nousta,
ja aika on sammua.

Kaikella on aikansa,
sinä opettaa voit,
vaan ajallansa
sinä huomasit,
sanoista onnea koit.

  *

 

 

01.02.2010    00.45

Miks' huolta huomisesta

Miks' tuntisin huolta huomisesta,
vaik' lähestyvät ne päivät,
kun huomaan itse,
toisetkin,
kaik' vaivat taakse jäivät.

Miks' murehtisin
tulevien hetkistä,
miss' luovuttava
niin monesta kerran on,
kun kuitenkin toteutan
kaiken sen,
min tiedän kohtalon.

Minä elän
nää päiväni iloiten vain,
ja kiitän
menneistä teistä,
tulevia
katson riemuiten,
en edeltä poijes heitä.

  *

 

 

30.01.2010

Unessa

Unessa,
unten mailla,
hetken rinnalla kuljin entisten ystäväin,

muuttopuuhissa,
salaperäisissä,
joss' toinen hääri muuttoa hiljallensa,
toinen ei kiinnostunut lain,
jotenkin kammottavan tunteen
tilanteesta sain.

Sinä olit aivan poikki,
sinä, entinen ystäväin,
sen sinusta huokuvan näin.

Halusin halata sinua ja voimia antaa,
 - annoit,
vaan sisälläsi ei rauhaa,
vain kylmää,
ja vieraita toisillemme kaikki,
tekin muuttajat,
eläneet kaikki elämän unelmat,
nyt toisistanne kaukana,
yhteiset kuolleet,
ilottomat kasvot,
kuolleet tulevien unelmat.

 

Onko tämä maa
myös unien maa,
joss' kaikki toisiaan
tavoittaa?

 

Ei unien maa ole täällä,
se on tila toinen,
vaan, täälläkin
unia nähdä voinen.

Johan täällä mellakka oisi,
jos kukin yöksi
tänne tulla voisi.

Joku täällä unessa käy,
sen syvässä tilassa
vahvistumassa,
herätessä hiljaisesti
kulkenut pois,
kuin ei käynytkään ois.

Mutta unet täällä,
mit nähdä voit,
niissä totuutta koit,
vaik' kuvat on kuvia
vaikea tulkita,
niin lähempänä niissä
rinnalla käyt,
 - ja sinä ymmärrät näyt.

Sitä herkkyydeksi kutsutaan,
sen kasvamiseksi täällä,
ja takana arkisten aistien
on voima suurempi ihmisen.

  *
 

 

 

19.01.2010     05.00

Miks' valvon

Miks' valvon mä virkein mielin,
hiljaisin kielin,
ei sanoja,
ei ajatuksia,
ei salaisuuksia - toiveita vain.

Hiljaisuus,
vuoteeni vierellä valo,
ikkunan takana kaupungin äänetön kajo.

Mieli rauhallinen,
olo turvaisa,
elon hetki huolia vailla,
nainen, ystävä, rinnalla,
vaik' ei juuri tässä,
nukkuu oman vuoteensa lämpimässä.

-hiljainen valvoja

  *

 

 

11.01.2010     02.40-

Yön hiljaisuudessa

Yön hiljaisuus on sanojen aikaa,
liikkuvat silloin,
kulkevat hiljallensa,
elävät,
kertovat tarinansa.

Yö äänetön,
ihana hiljaisuus,
aukeaa salaisuus takana sen,
hiljaisuuden sanojen.

 

Vellovat ajatukset yössä,
kulkevat vuosien, vuos'kymmenten taa,
muistot eivät anna rauhaa.

Kuvat kulkivat,
menneistä muistuttivat,
eletyistä hetkistä,
elon retkistä.

Opettavat:
kuvat ovat tärkeät,
kuvat, joissa elämä kulki,
miten hyvin elämä kulkijansa tunsi.

Joukossa lausuttu sananen,
kuultu sana toinen,
vaan, kuvien kulku kuin ikuista on,
kuvien matka unohtumaton.

-yön hiljainen kulkija

jatkuu alla...

 

 

11.01.2010      04.35-

Kuoleman yö

Kuoleman yö,
kuoleman hetki,
miss' mennyt elämä kuvina kulki,
miten muistutti hetkessä kaiken sen,
miten elänyt oon kulkien
seass' tuhansien kuvien.

Kuoleman yö,
miksi kuljetat minua täällä,
muistojen teillä,
joista monet jo vaipuneet kaukaisuuteen,
toit ne valoon uuteen.

Mitä hyötyä näistä
menneitten muistoista,
miksi nostat ne esille nyt?

Onko elämä päättynyt?

-Menneitten tiet on kelattava,
katsottava kerran, miss' elo kulki,
portti taakseen sulki,
ne sinne jäivät,
entiset viel' kerran
edestä kävivät.

Portti on kuolema,
kuolema menneelle.
Suuri hetki, et ymmärrä lain,
näet tulevat utuisena vain.

Kuoleman yö,
eron työ menneestä,
jota ei enää ole,
muistoina tään hetkisen vain,
uuden elämän,
ja uuden alun eteeni sain.

Tätäkö koko elämäni hain?

-

Onko tämä maa
myös kuoleman varjon maa?
Tääll' menneetkö vaeltaa?

-Täältä kauas kulkevat,
uusiin maihin,
eivät he tänne jää.

Tämä on maallisen viisauden tie.

Toisella tasolla,
toisenlainen elämä vie takana portin,
sitä nyt kuvailen.


jatkuu alla...

 

 

12.01.2010     09.30-
Kuin tumman puhuva

Miks' kuin ois raskas ja tumman puhuva
tämä uusi "unelma"?

Alakuloinen,
pimeä, pelottava,
ilon karkottava.

Mitä minä täällä!
Takaisin iloon ja
elämän kepeyteen pitää pian päästä!

 

-Vaan, jos sanoja aiot,
jos toivot,
että sanasi kantavat,
voimia toisille antavat,
rinnalla kulkevat todella,
vierellä ilon hetkellä ja murheella,

silloin on sanat kaukaa haettava,
ei ylhäältä iloista, turhuuksista,
vaan kuin alhaalta,
murheista ja koetuksista,
miss' sanat hiotut,
lujiksi puristetut,
joissa pinta puhkaistu kulkijan sisälle käydä,
elämän syvyyttä sanoista nähdä.

Ja nuo sanat,
ne ovat voimalliset kantamaan,
iloa, toivoa, antamaan,
miss' ikinä kuljet, sä ihminen,
tunnet maailman kovuuden.

Vaan, ei tämä matka murhetta vain,
kunhan kasvat,
kuljet ilossa rinnallain,
ja ilo, min syvältä seuraasi sait,
sen toiselle lahjaksi hait.

Sillä katsos,
jos hyppäsit iloon kuin ylitse sillan,
unohtaisit yksinäisen illan,
et kohtaisi laaksoja lain,
et teitä vaivain.

Minkä ilon tarjoisit kulkijalle,
joka omissa syvissä käy,
eikä pakopaikkaa näy.

Eikä rinnalla toista käden koskettamaa,
ei huokaavaa,
joka sanoisi sanan lohdullisen,
salaisen lupauksen:
Kestä, kestä viel' hetkinen täällä,
et kuitenkaan kulje heikolla jäällä,
 - etkä ole sinä yksin täällä.

-hiljainen kulkija

  *
 

 

10.01.2010

Yhdessä yön hetkessä

Unten maa,
kaukainen maa,
siel' unet kulkijaa tavoittaa.

Yhdessä yössä,
yhdessä yön hetkessä,
elän jo pienen elämän matkan:
rakastan, unohdan,
omistan maata,
omille teilleni taas katoan.

Ja aamulla arkeeni palajan,
muistan kaiken, miss' yöllä kuljen.

-yön kulkija

  *