|
20.01.2007
Oletko
se sinä
Kuinka ihana aamu,
mökin lämpö,
ulkona pieni pakkanen, aamuaurinko
on talvi, ...vihdoinkin talvi.
Vain yksi puuttuu,
sinä rakkaani,
sinun lämpösi täältä viereltäni,
ihana kehosi jota voisin silitellä,
kosketella ja helliä.
Vain sinä puutut
vaikka tiedänkin,
sinun mielesi jo tässä lepää sylissäni,
väräjää kuten minäkin sinun sylissäsi.
Olemme sylikkäin
vaikka emme tunne käsillä,
emme tunnista keholla.
Mielemme
huokailee...
sinun siellä,
...ja minun täällä, yksin mökillä.
Oletko se sinä,
mun oikea,
kun jo pelkkä ajatuskin sinusta,
saa sydämen lyömään satasta.
-harri
---
10.01.2007
Tuntuu niin ihanalta
Kyllä tuntuu niin
ihanalta olla sinulle hän,
joka täyttää sun sisäisen elämän.
joka saa kuulla
kauniit sanasi,
tuntea kaipaavat ajatuksesi,
kehosi lämmön ja hellät kosketuksesi,
olla sinun
ikiomasi,
…kaukainen rakkaasi.
-harri
---
Armoton
kuva
Kuinka olet sinä
sisäiseni kuva kuin mahdoton mulle,
kuinka paljon surua tuotatkaan.
Ihmisen rinnallein
kun uuden saan,
sinä nouset häntä vastustamaan.
Kuinka oletkaan
sinä kuva kuin mahdoton mulle,
kuinka paljon surua tuotatkaan.
Pakotat juosta ja
etsiä vain,
tuntematonta armastain.
-harri
---
Missä
olet, sinä rakkaani,
Missä olet, sinä
rakkaani,
minä niin jo etsin sinua,
kaipaan aamuin ja
illoin,
…sinäkin minua, sen tiedän.
Vaan, oi, mikset
tule,
miksi viivyt matkallasi,
vai oletko vielä jossain paikallasi.
Sydämessäni on
kuva sinusta,
sitä etsin ja kyselen silmilläin,
oletko se sinä,…vai sinä,
…vai sinä, joka
jo niin mukavalta tunnut,
vaan ei poistu silmieni edestä hämärtävät hunnut.
Minä jo
sormuksenkin sinulle ostin,
tuohisen kirpparilta, ...muka kultaisen.
Sen sormeesi
pujotan kun sinut ensi kerran tapaan,
vaan mistä tiedän, kultaseni,
jos sinä viel' pitkäänkin viivyt,
sen jo väärään sormeen sujutan.
Missä viivyt,
kultani,
minä jo niin odotan sinua,
tiedän, sinäkin jossain sisälläsi kaipaat minua.
Sydämeni
yksinäinen huone,
puhdistettu,
sinua sisälle kaipaava,
kaiken antava.
-harri
---
Jos
sinut tänään syliini
saan
Jos sinut
tänään syliini saan, olen onnekkain.
Jos hyväksyt
tään miehen,
kasvaneen elämänsä puolitiehen,
nauti seurastaan
ja näytä,
hyväksesi armasta luonnettaan käytä.
Hänellä
on kädet lämpöiset,
sydän hellyyttä huutaa,
katsoo silmin
kirkkain, kaipaavin,
etsien lemmen ruokaa.
Se hänelle
suokaa, ...hän huokaa.
-harri
---
Haluaisin
elää kanssasi
(kuin kosinta)
Haluaisin tulla elämääsi,
tuntea lämpösi päivin öin,
ajatella seassa päivän töin.
Haluaisin tuntea
tuoksusi,
katsella kaunista olemustasi,
kulkea rinnallasi,
elää,
olla vain hiljaa,
nauttia kanssasi kaikesta,
silittää kuin elämän kypsää viljaa,
kasvanutta,
tuleentunutta,
sisäiseen kauneuteen puhjennutta.
Haluaisin elää
kanssasi,
elämää arjen unohtunutta,
haluaisin elää kanssasi rakkautta.
-harri
---
Minä
järkytän sinua
(ääni
->)
Minä järkytän
sinun elämääsi,
jonka olet paketoinut niin kauniista,
kuin sulkenut itsellesi - hiljaisesti.
Minä järkytän,
ja pyydän sisälle tulla,
olla siin' vierelläsi,
ja näyttää, mitä on matkassani mulla.
Saanko avata sinun
pakettisi,
kohdata kanssasi menneesi,
punoa sen kaiken omaani,
…tuletko
syliini.
Lepää hetki,
anna ajatustesi virrata,
anna kyyneltesi ulos tulla,
…siin' on
lepopaikka sulla.
-harri
---
Sumujen
silta
(ääni
->)
Tiennyt en sillan
olevan,
minua väsynyttä kulkijaa jossain oottavan.
Odottanut on
toinenkin,
silmien aukeavan,
onnen eteensä tulevan.
Kaks' herkkää
kulkijaa sillalle saapui,
molemmat harteillaan kantoi harmaita kaapui.
Silmät kohtasivat
eessä sillan,
haipui sumu,
haipui silmien sumu,
näkyi silta niin kirkkaana aamuun…,
käydään… oi,
käydään yksissä siltaa,
pukeudu kanssain ilon kirkkaaseen kaapuun,
…ei ajatella
enää sumuista iltaa.
-harri
---
On
jossain hän (ääni
->)
Kaks' hiljaista
kulkijaa kävi tietänsä kaitaa,
tiesivät,
on jossain hän, joka toista jo kaipaa.
On anottu, on
ajateltu:
viel' kerran ma tahdon, tuntea rakkauden parantavan mahdin.
Anomus matkaansa
hiljaisesti kulki,
ajan tutki niin tarkkaan,
järjesteli paikat, ihmiset,
kuunteli yön hiljaiset nyyhkyt, huokaukset,
…valmisti
vastaukset niin suloiset.
Toi eteen toiselle
toisen,
hymysuin kuunteli anovien kiitolliset huokaukset.
-harri
---
Rakkaus
kaunis herkkänä kuki
(ääni
->)
Katse kaukainen
kohtas katseen niin kaunihin,
nyökkäys, hymy hento, toi sylin kaipaavaan sylihin.
Silmät silmiä
tarkkas',
huulet huulia luki,
jokuko jossain
kaukana, vaiko ihan lähellä,
uuden onnen alkua siivillään tuki,
kuulinko lie
hiljaisen äänensä sanovan:
"Rakkaus kaunis herkkänä kuki".
-harri
---
Yks'
silmän katse
(ääni
->)
Sinun kuvasi minut
ja varhain herätti,
muistelemaan mennyttä iltaa,
sanojasi kauniita,
suutasi nauravaa,
silmiemme rakentamaa unelmien siltaa.
Kuinka vastasit
sinä sanoihini opastaviin,
jotka odottamaan käskivät tulevaa,
pian yllättäen edessäni seisovaa.
Sitten näin
sinut, muotosi niin kauniin,
sinua katselin ja ihailin,
…jotain turhista toiveista ajattelin.
Vaan, yks' silmän
katse kaukainen,
yksi pään nyökkäys hellän tervehdyksen,
hymy varovainen, lämpöinen,
…olit edessäin minua silmiin nauraen.
Silmäsi lukivat
mun silmiäin,
huulesi nauroivat huuliain,
kuuntelit helliä sanojain,
halasimme kädet
kaulakkain,
halusit olla minun, minun omani vain.
Kuinka kauaksi
matkasivat aattehet,
kuinka puheemme tulevissa kulki,
sydän lämmitti
yksinäisen sydämen,
sylit kaipaavat toisiinsa sulki.
-harri
---
Minä
jo sinua kutsun
Tään runon
sinulle kävellessä kirjasin,
kun tulevaa jo eteeni haikasin.
Missä olet kulta,
minä jo nimeltä sinua kutsun,
eteeni anon,
ja kaikkia helliä sanoja sinulle punon.
Minä talletan ne,
ja kaikki tuhannet runoni,
minun tulevani kuvani.
Minä tanssin
itseni tainnoksiin sun tähtesi,
taitoni äärimmilleen viritän ja silmiäni siristän,
oletko se sinä, vai sinä,
ja kun katseemme
vihdoin kohtaa,
hohtaa iltainen taivas niin kirkkaana
ja mieleni vilkkaana halaan sua,
ja huokaan:
hyvä kun vihdoin tulit tään kaipaavan luo.
-harri
---
Sanojenko tähden taas
Sanojenko tähden
tää kaikki taas,
kun mieleni, mun kehoni, kaikkeni,
on ihan maass'.
Sanojenko tähden
hänet luotani menetin,
iäksi lähti mun rinnaltain nainen ihanin,
jonka sylissäni
naiseksi,
tuntevaksi ja eläväksi kasvatin,
unesta elämään herätin,
kuin synnytin,
uudeksi naiseksi hellin käsin ja silmin rakensin.
Hän on mennyt -
tiensä jatkuu.
Minunkin,
vaikken sitä juuri nyt tahtoisi.
Olisin niin jo
siihen jäädä halunnut - taas kerran.
Olla ja levätä tästä elämän tiestä.
Vaan ei sanat
seisoen kulje,
ei synny sisältö,
ei kasva kosketus jos veet virtaavat vain paikallaan velloo,
siihen ummehtuu.
Rakkaus katoaa,
tunto ja taito,
haipuu pian ihana elämä aito.
Ihana...
niin, yks' ihana nyt taakse jäi,
liekö uus' ihana piankin jo edessäin.
Sanojen
kasvattaja, synnyttäjä,
levon antaja, rakastaja,
joka rakentaa mun
sisällein uudet virrat,
kosken kuohuvan eteeni tuo.
Oi, Elämä, tuo
jo joutuin hänet mun luo.
Tiedänhän minä,
tiedänhän,
hän vielä minun edessäin on...
hän...
vaan miten nyt kestän ensin tän...
surun, olen niin onneton.
-harri
---
Kuinka kaunis on ihminen
ihmiselle
Kuinka kaunis on
ihminen ihmiselle,
kuinka suloinen rinnalla kulkevalla,
kuinka katsoo hän
toista haaveissaan,
kuinka elää rinnalla toisen niin ajatuksissaan.
Kuinka kaunis on
ihminen ihmiselle,
läheiselle,
vierelleen lähetetylle,
joka vastaa
kaikkeen mi sydän sisällään toivoo,
silmänsä ihailua ja kunnioitusta täynnä,
elämä ei ole enää tyhjä.
Kuinka kaunis on
ihminen ihmiselle,
rinnalla kulkevalle,
jonka kanssa ajatus yksissä kulkee,
kuinka rakas syli rakkaan sylin toiseensa sulkee.
Kuinka kaunis on
ihminen ihmiselle,
rakkaaksi kasvaneelle,
vierellä elävälle,
armaalle.
-harri
---
Kallion
terveysasemalla
Anomus, anna uus
Minä olen tässä
jo taas anomassa,
näethän sinä, olen yksin.
Miten olis, mä
huokaan,
uus Onerva,
tai uus Kanerva...
vaik' samanlainen
mikä rinnalta lähti,
minkä otit pois,
hän jo niin sopiva ollut ois.
Vaan kuitenkin,
katso mun mieleni kasvanut,
katso elämäni muuttunut,
ei mitään ole ennenkään puuttunut.
Anna sellainen,
anna hänet mi kantaa taitaa,
tätä runoilija raukkaa,
osaa huomioida mun
herkän tilani
ja sanani raskaat ja levottomat,
joka kääntäisi
kaiken taas iloon,
oikeaan ilon pitoon,
synnyttäisi
sanoja kauniita ja taitavia,
elämää rakentavia.
Ulkoisia
piirteitä en luetella taida,
en tietojaan, en taitojaan,
viisaampi sinä olet siinä katsomaan,
kuka rinnallani pärjää ja tekee parastaan.
Vaan, sinä
tiedät mun silmäni kauneudelle ahneet,
kuinka ihailla saattaisin kaunista naista,
kantaa ja helliä,
hoitaa illalla ja yöllä,
keittää yön jälkeen suloista aamuvelliä.
Jonka silmissä
ois nauru,
ryhti suora ja hyvä...
-No no Harri,
jätä tila minulle,
katsoa ja lähettää hänet sinulle.
-harri
---
Missä olet sinä rakkaani
Missä olet sinä
rakkaani,
joka tietäsi jossain kuljet.
Ehkä vielä
jotain toista viimeisiä kertoja syliisi suljet.
Missä olet, sinä
rakkaani,
minä jo odotan sua,
alahan tulla, alahan tulla, mun silmäini luo.
Minä odotan,
minä kaipaan, minä etsin sinua,
öin päivin sinusta haaveilen,
tansseissa, kadulla, kaikkialla
sinun silmiäsi jo katselen.
Kun kohtaan sinut,
minä heti sinut tunnen - niin luulen,
ja korvissani, jossain sisälläni, äänen kuulen:
"Hän on siinä,
sun tyttösi ihana ja uus,
katso huolella ja arvioi,
kiitä ja silitä,
sillä sitä varten hän on eteesi tullut,
kasvamaan ja
kukoistamaan,
elämän kauneutta kokemaan ja oppimaan,
sinut syliinsä saamaan,
rakastamaan."
-odottava
---
Bussissa
Joku jossain kai
Joku kai jossain
taas odottaa,
naiseksi synnyttäjää,
onnensa antajaa.
Joku jossain...
joka myös minulle uuden onnen tuo,
levon sisimpääni suo.
Vaan ei lämmitä
tuo ajatus sisälläin,
kun kaikki muistot ja ihanat kosketukset
viel' hehkuu ihollain ja ajatuksissain.
-harri
---
|
