27.09.2007
Päivän taistelua

# $ !! ? ## % !...

Taistelun jälkeen

Minulle aina käy näin,
kun oikein arjesta huolehdin,
sen alle jo mieleni musersin,

alkoivat sanaset lennellä kuin huimana vaan,
näytellen minulle voimiaan,

jokainen murhe,
jokainen taistelu arkinen,
kasvatti määrää ja taitoa sanojen,

kurkotti, kurkotti, jonnekin ain ylemmäs vaan,
minua ressua täällä lohduttamaan…

ruokakin jäähtyy hellalle kattilaan,
ei uskalla koneesta irrottaa sormiaan.

-kosteasilmäinen

...jatkuu alla...

27.09.2007
Missä nauttisin enemmän

Miss' nautin minä enemmän, kuin nautin tässä,
vaikk' tää maksaa minulle,

maksaa minulle vielä, arkisessa elämässä,
vie ain uudesta aamusta päivän taistelulle,

vaan silti, tämä onni min omanani pitää saan,
minua tällä tiellä kasvattaa,
sydämeni niin sanoja rakastaa,

ja kun katselen miten piirtyvät ruudulle sukkelaan,
miten kulkevat mäkiä kumpujaan,
miten tuoksuvat,
miten muistavat menneet, arvelevat tulevat,
ratkovat maailman asiat,
mysteerit eteeni sulavat,

minä nautin!
Oi, miten minä nautinkaan,
olla sanojen vankina ja kasvaa vain,

ehkä eräänä päivänä
runoilijan viitta hulmuaa harteillain.

-rauhoittunut

--- 

21.08.2007

...ja mitä se yksi viisas sanoikaan, se josta mainitsit,

että runoja ei synny kuin ahdistuksissa,
murheissa ja paineissa,
elämän aallonpohjissa.

Tänäänkö lie mun pieni ahdistukseni päivä,
kun sanoista jo näkyy ihan pikkirikkiriikkinen häivä...

-runoilijan häivä

---

21.08.2007
En tunne suruni syytä

En tunne ma suruni syytä,
en tästä elämää syytä,

on vain jotenkin niin levoton olo,
kuin ois allani auennut jokin, ...jokin pieni kolo mihin putosin,
jotain kait itsekseni ihmettelin, ja mietin:

   Miks' on tämä elämä niin outoa aina,
miksei kulje se tahtoni mukaan...

ja sitten jo taas toisessa hetkessä huomaan,
se kulkeekin paremmin,
elän näin onnellisemmin,
eikä mitään edes puutu,
eikä kukaan minulle teoistani suutu...

Miks' oon ma suruinen...
En tiedä... enkä tiedä edes olenko,
jos vain ajattelin liikaa...

-harri

---

21.08.2007
Elämän valo

Minua pelottaa taas tänään kaikki,
pelottaa tämä elämä kaikkineen,
iloineen, suruineen, valloituksineen.

Mihin ihmeeseen se minua vie,
mikä on tämä hullutuksen tie,

kun niin paljon tehdä täytyisi, ...vai täytyisikö,
kun tulisi jotain suurtakin olla, ...vai tulisiko,
kun olisi vielä rakennettava tämä ja tuo, ...vai olisiko,

...voi miten paljon pitäisi, ...vai pitäisikö?

Kuka sen sanoo, miten minun elämäni kulkee,
millaisia polkuja se eteeni tuo,
mitä kaikkea iloa, ..niin, tai surua, se minulle suo.

Arvaamattomuus pelottaa,
ajatuksia lamaannuttaa.

Vaikka ulkona on kesä kauneimmillaan,
eikä mitään puutu tänäänkään,
kulkee levoton mies kuin hädissään.
-
Yksi valo on kuitenkin matkassa,
yksi elämän kauneus, nainen ihana,

hän hätääntyneelle onnea tuo,
hellän sylin levottomalle hetkeksi suo.

-harri

---

21.08.2007
Ilon pisara

Niin, kulta, ma aattelin....

jos ahdistukseni keskellä kuitenkin vaikka pienessä ilossa asemalle saavun,
jos matkan palkkana vaikk' kalja tai kaks',
ja oisin tullut vähän rattoisammax...

niin, voisihan sitä mennä vaikka Wanhalla jammaamaan,
pelkoa ja pahaa oloa kadottamaan,

voisin sukeltaa mun unelmaan,
sinuun, sinuun, ...ja syliisi ihanaan...

-elämän taiteilija

---

30.03.2007
Yksinäinen koneen äärellä

Tässä koneen äärellä sinulle kirjeen näpytin...

Minä muistin Sinua, ystäväin, kun tätä tietäni yksinäistä kuljen,
menneitten muistoja syliini taas uudelleen suljen.

Kuljen kirjamme keralla menneitten teitä,
muistelen... meitä,
muistelen heitä mit' taakseni jäi,
kun käsky uudelle tielle käi.

Ei tämä matka ole iloiten mennyt,
ei suruja puuttunut lain,
monenlaista asiaa on ollut vaivanain,

vaan yksinäisyys ei tänään paina,
elämän epävarmuus vain,
...se syö minun voimiain.

Tässä muistojen kirjan äärellä,
seass' satojen runojen, tänäänkin istun ja kirjoitan,
väliin itkeä tihrutan tätä tietäni kaitaa,
runoilijan tietäni, ...mieleni haikaa:

ett' tulis minusta jo vihdoin se mikä mä oon,
ihan oikea runoilija, joka lie piirretty mun kohtaloon,

Vai, olenko lie sitä jo nyt, enkö vain huomaa,
ja selässäni kannan epävarmuuden raskasta kuormaa.

Kyllä se kirjakin täältä tulee, vaan paineen alla,
tänäänkin kuljen mielellä hataralla,

taisteltava, taisteltava, se valmiiksi on,
taisteltava, muistot ain uudelleen maisteltava,
ja samalla johonkin viel' suurempaan kasvettava,

…vaan mikä siinä on, kun mitään ei näy,
tässä runoilijan ranka yksinäistä tietään käy.

-harri

---