14.11.2007 (Harjoitustehtävä)
Lumi

Lumi tuli,
eilen vielä satoi vettä ja kovasti tuuli,
väpätti huuli Hakaniemen sillalla,
oli kylmä illalla,

ja aamulla oli lumi maassa,
ensi lumi Merihaassa.

Valon toit, sinä hiutale pieni,
valon toit, loit talven tunnun,
iloisen mielen ja valkean hunnun.

-harri

--- 

11.11.2007
Onnea isälle

Onnea isälle,
läheiselle tai kaukaiselle,
elämästä muuttaneelle tai kuolleelle,
kaivatulle yhdelle ainoalle,
syntyni antaneelle,

…minun isälle.

Sinua kiitän tänään,
itsestäni, piirteistäni,
sisäiseni salaisuuksista,
elämäni mahdollisuuksista,

…ja onnea toivotan,

ilman sinua, ei oisi minua.

-harri

--- 

11.11.2007
Isänpäivän isä

Sinä muistit! oi kiitos,
tulit kyläänkin.

Tekstiviesti kaukainen
toi tervehdyksen vähäisen:

"Onnea isälle".

Toinen ajatuksen vain,
sen ilmojen halki lukea sain.

Kuka kuitenkaan ajattelematta,
onhan päivä muistutusta minusta,
kaukana kulkevasta,
sinut kuin unohtavasta.

Vaan muistanhan minäkin,
koko päivä muistuttaa,
olihan minulla sinutkin,
muistoissa kuljettaa.

-harri

--- 

07.11.2008
Kynäilypiirin antia

Kauhutarina

Kotiläksynä kauhutarina, ei minulla,
olin ensi kertaa mukana.

Siin' kuunnellessa muita kirjasin,
oman kauhuni aattelin,
se kulki näin:

Katsot minua kauniisti,
kätesi hellä kosketus,
kehosi lämpö keholleni,
sanoissasi rakkaus,

vaan mitkä ovatkaan mielesi sisäiset liikkeet,
mitä ajattelet tulevasta,
en sisällesi näe,
elämä arvoitusta.

-

Ihmismieli ain kauhea on,
ajatus sisäinen, salainen,
ei sitä aavistaa voi,
pelottavat kuvat yllättäen eteen toi.

-harri

-

07.11.2008 Musiikkia kuunnellessa
Irlantilaisen musiikin innoittamana

Sisäinen kaipaus,
ikävä,
en kestä tätä! ajattelen,
kiroten katson taakseni,
käteni nyrkissä.

Rauhoitun,
oi elämä, lohduta minua!

-Ota kevyemmin, poikani,
iloitse ja laula, tanssi,
ei elämä menneissä, se on tässä,
vierellä ystävä,

käteen tartu, mennyt unohda,
laula ja nauti hetkestä,
tästä,
murheet heitä menneistä,
tulevasta.

Lepo suo itsellesi,
kevennä otetta,
ole rohkea!

-harri

-

07.11.2007
Aika

Aika, määre tuntematon,
rakennettu meille,
omamme, ei kenellekään muille,
vain ihmisille ja eläimille,
luonnolle elää ja kasvaa,
rakastaa.

Aikain takaa, tuleva,
matka tuntematon, koskematon,
sen rikkoa voin,
sen kulun hajottaa,
ajan tajun kadottaa,
upota omiini,
rakastaa ja valvoa,
silmiin katsoa,
kauneutta ihailla.

Osta aikaa, miten?
Myy aikaa, miten?
Varasta toiselta pois, miten?

Onhan jotain mi on mun omaani,
ilmaistakin vielä,
eikö kukaan ole huomannut laskuttaa siitä,
käyttämästäni ajata,
ennakkomaksua tulevasta.

-harri

-

07.11.2007
Avain

Keksintö avata suljettu,
sulkea avattu,
suojata omaa,
turvata varkailta, osattomilta.

Avain on ratkaisu.
Avain kadotettu, tieto salattu.

Oi, anna avain ratkoa elämäni hetki,
ratkaista ongelma,
löytää vastaus mitä kaipaan ma auki saada,
tulevani pelasta.

Avain, oi jos minulla olisi avain,
kuin taika-avain,
sanoisin vain: "Aukea!"
ja ratkaisu vaikea avattu,
avautuisi unelma, tulevan arvoitus,
pelon vapautus.

Yks' avain vain,
avain aikain,
en matkaisi niin vaivain.

Avaimella vain,
minä elämässäni kaiken saisin,
siis, jos minulla olisi se yksi ainoa avain,
toteutuisi unelmain.

-harri

--- 

30.10.2007
Haastattelussa

Katselin kirkkaista silmiäsi,
olit nuori ja viehättävä,

kyselit minusta,
vanhasta konkarista,
teitänsä ja kulkeneesta,
elämästä oppineesta.

"Onpas sinulla paljon kaikenlaista", sinä sanoit,
"monenlaista kokemusta,
mitä etsit, mitä arvostat,
mitä odotat tulevasta?"

Katselit edessäsi vanhoja, mun menneitä teitä,
minä etsin tulevia,
paikkoja, ihmisiä,
miss' voisin palvella heitä.

Kuvasin, kerroin teitäni,
"Mikä parasta menneessä", kysyit,
hetki yhdisti meitä.

Etsin ne huiput ja sinulle kuvasin,
vaan korkein on tää,
missä mies nyt kiirehtää,
tää viel' korkeimmalle on kantava,
sydämelle eniten antava,

vaan jos yhdistää voisin menneen ja olevan,
rakentaa niistä itselleni tulevan,
siin' ois tarkoitus elämän,
pitkään viel' kestävän.

-harri

--- 

05.10.2007
Kaksin

Katselihen kaunokaista,
omaa ryppyst' ihanaa,
rinnallani kulkevaista,
minua rakastavaa.

Siin' istuvi vierellä hiljalleen,
väliin puhelee, neuvoilee,
katselevi jonnekin kauaspäin,
piirtämänsä kuvan eessäin näin.

Auttelee, ohjailee, kantelee,
käskyjä antelee,
moitiskelee hetkisen,
jos uskalsin tehdä unelmaretken,

jonnekin, miss' oma maani aukeavi,
miss' uskon tornit siintävät,
miss' linnut laulavat,
virtaavat kimmeltävät veet.

-Älä hupsi, sanoo vain,
silti rakastaa,
katsoo hellin silmin, kun mahdotonta unelmoin,
vaivojani vaikeroin.

…Oi, koittaisipa pian uus' sanojen aamunkoi.

-Lähdetäänpäs nyt niitä puita pilkkoileen.
-Juu juu, mennään mennään...

-harri

---

04.10.2007 Kadulla kävellessä

Miks' puristaa

Miks' puristaa minua nimettömän kohdalta,
ajattelitko lie minua,

sinä jonka vankina pitkään elin,
huokailin,
itseni irti taistelin.

Vai kassiko vain sormiani painoi,
ajatukseni kauas muistoihin hetkeksi kantoi.

-harri

--- 

30.09.2007
Kaksi hiljaista kulkijaa

Kaksi hiljaista kulkijaa kadulla,
aamuisella asialla.

Edellä vanha mies hartioin painavin,
perässä musta boxeri jaloin lenksuvin,
hihna löysällä,
koti lähellä.

Yhteinen aamu, näitä jo paljon,
pitkälle yli vuos'kymmenen,
toisensa matkalla oppien.

On ollut aika,
naru tiukalla,
joka paikka pakko nuuhkia,
alvariinsa sai jarrutella,

ja matkat pitkiä,
niin paljon nähtävää,
elämä molemmilla jännittävää.

Vuodet vierineet,
vähentäneet, kuluttaneet,
kulkijat yhteen sulaneet,

enää vain aamuinen toimitus,
pikku huuhku puun juurella,
nopsa liraus.

Sanoja ei tarvita ohjaamaan,
ei hinkuja kurkottamaan,
asia vain ja sisälle,
kotiin lämpimälle vuoteelle.

Osan elämästäni annoin sinulle,
sinä omasi kokonaan minulle,
elämällemme yhteiselle.

-harri

--- 

26.09.2007
Tapaamisen odotusta

Jännittää..,

uusi ihminen ain uusi maailma on,
matkansa, tiensä, arvaamaton.

Mistä tulee tähän, mihin jatkaa tästä,

…puhun elämästä.

-harri

--- 

21.09.2007
Kahden euron laina

-Anteeksi, lainaisitko minulle kaksi euroa, saisin kahvit.
Ranskiksen jo ostin, mutta kahvi puuttuu, se maksaa kaksi euroa.

Kysymys yllätti ostoskuittiin syventyneen,
tuliko kaikki oikein -tarkistuksen.

Vanha rouva, huonokuntoinen,
silmiin katsoen,
käden ojentaen kahvirahaa,
pienen hetken iloa itsellen.

-En lainaa, sanoin, tarkistusta jatkoin.
Hän kysymyksen toisti, minä vastauksen.

Anteeksi pyytäen matkaansa jatkoi,
ulos kaupasta, hitaasti keppinsä varassa vaappuen,
…peräänsä katselen.

-Onko minulla noin kova sydän?

Ajattelinko itse, vai kysyikö sisälläni joku toinen.
Mikä nyt on kaksieuroinen?

Ajatus syyttävä, ihmettelevä, takoi päätäni,
kaukaa löysin autoni,
takakonttiin kuormani.

Nainen kaukana kulki keppiinsä tukien,
vaalean punaisessa virttyneessä tuulipuvussa,
olemuksensa uuvuksissa.

-Eikö sinulla mukamas ollut kahta euroa antaa,
joku sisälläni naisen puolesta huolta kantaa,
minustakin kai,
…lainaahan itsellänikin kaikki vain.

-Entä jos itse oisit…
mitä silloin toivoisit?

Auton suljin,
perään juoksin,
eteensä seisomaan,
silmiin katsomaan,
…hyvä etten sydämeni kovuutta anteeksi pyytämään.

-Onko se ranskis sitten ilman kahvia syötävä, jos et sitä rahaa saa?
-On, hän vastasi.
-Ja kahvia varmasti ostaisit?
-Niin.
-Pitäähän nyt leivän kanssa kahvit saada, rempseesti sanoin ja ajattelin,
miten hyvältä oma kahvi maistuukaan kera tuoreen ranskiksen.

-Tässä se kaksi euroa.
-Se maksaa vähän yli sen, hän hiljaisesti jatkoi.
-Minä tiedän, kun juuri ostin itsellein. Tuossa vielä loput, nyt se riittää.

Nainen kiittää,
paikallaan pyörtää askelensa,
Marketin suuntaan kääntää.

Ajatuksissa autolle palasin,
rouvaa ajattelin,
omaa osaani tarinassa

Miksi pinnistää täytyi auttamaan,
miksi vieras niin kaukana on,
tarpeensa, hätänsä, koskettamaton?

Nyt aamulla mietin,
asian muistiin kirjaan,
kahvikupin äärellä tietenkin,
…toivottavasti sinullakin edessä kahvi tuoksuvin.

Miten ois sulkain maassa,
miten ajatukset maassa sen?

-Älä edes kysy, äänen sisälläni kuulen,
kahden euron tarinaa huokailen.

-harri

---

20.09.2007
Hiljaiset kuulijat

Tässä ois paikka esittää,
lukea, lausua, runoja,

…olis edes yksi kuulija.

Paikka hiljainen,
seassa kaupungin melujen,
amfiteatterini mun,
löysin esiintymispaikan kaivatun.

Kuulijat minulle luonnosta järjestyi,
aurinko pilkahti taivaalla,
puut, pensaat reunoilla,
sienet niin terhakkaat, 

…ja vesipisarat,

itkettekö kanssani sanojeni sointua,
uutta jo kirjoitan, pisarat sotkevat mustetta.

Sataa.

-harri

--- 

17.09.2007
Elämän arvokkaat asiat

Elämä täynnä asioita arvokkaita,
joita hellin ja hoivailen aamuin illoin,
öisinkin teen työtä,
rakastan pitkin yötä.

Hetkin ottaa jonkin pois,
elämän tarkoitus kuin kadonnut ois,

silloin hellin muita,
sydämeni kaivatuita.

Kerran meni minulta työ,
runoista kasvoi uusi,

kun sairaus kasvoille lyö,
sanat suruni pois syö.

Lähti rinnalta rakas,
toinen hänet jo toi takas.

Yksi kaunis lie aikeissa jättää minut,
kiukutellut jo päiviä monta,
tanssin askeliin meno voimatonta.

Harkita annan mitä kanssani päättää,
vai, …joku muuko sen säätää.

Murheen kannan syliin uskollisen armaan,
sanoillaan minua lohduttaa varmaan,

lupaa, minun luonani sinulla ain paikkasi on,
lepopaikka loppumaton.

-harri

--- 

17.09.2007
Rinteet niin kauniit ja paisteiset

Voi tätä sanojen lentoa,
voi tätä unelman vuorta,

kärsin hiljaisuutta,
en odottanut suotta.

Täällä rinteet niin kauniit ja paisteiset
lepopaikat, mättäät, pehmoiset,

täällä sanojen kulku kuin itsellään käy,
maisemat ihanat, ei horisonttia näy.

-harri

--- 

17.09.2007
Sanojen marjat

Eloni vuoria kuvasin kerran,
kutakin kulkenut vuosien verran.

Joku niin suuri ja laakea,
toinen jyrkkä, rotkoisa,

jollekin nousu kuin hunajaa vain,
jyrkkä putous vieläkin kauhunain.

Vuoret ovat menneet, kulkijaa kuluttaneet,
kasvattaneet kaikki tyynni,

taival pitkä, maisemat muuttuneet,
koettu elon myrskyt ja tyyni.

Unelman vuorelle viimein löysin,
muiden takaa eteeni piirtyi,

viimeisen laakson usvasta nousi,
väsyneen silmiin siintyi.

Askel nyt uutta rinnettä käy,
huippua ei näy, alhaalla rinnettä vasta,
unelman vuori kantaa pientä heikkoa lasta.

Polut mutkaisat, lepopaikkoja tarjoaa,
kauniit puut polttavalta auringolta varjoaa,

…vaan marjoja, mättäillään kasvaa marjoja,
kauniita sanoja,
…ne poimin iloiten, niitä muille vien.

-harri

-

Miten sinulla menee, kysyit juuri
kun vuoreni marjoista kirjoitin.

Kuulitko varpujen rahinan,
kuulitko korpieni suhinan,

kysymyksesi minulle tänne heitit,
uusilla marjoilla polkuni peitit.

-

Vuorta kuljen ja marjoja poimin,
sanoja suloisia,
osan sinulle soisin.

Koneen ääressä koppaani tyhjennän,
matkoillani löytyneitä,

leivon kauniiksi piirakoiksi,
ett' ois monia hyötyneitä.

-marjanpoimija

-

Tulkitsenko niin, ettei ollut työtä tarjolla?

Niin näköjään tulkitset, kultani,
tulkitset silmin, jotka eivät nää,

marjat tänään minun työni,
tulevaisuus muuta häämöttää.

Poimittava on marjat, mit edessäni kypsinä roikkuvat,
tallettaa rauhaisin mielin, ravinnoksi muuttuvat.

-leipoja

--- 

16.08.2007
Katselen vuorta edessäni

Katselen vuorta mi edessäni on,
niin korkea ja arvaamaton.

Näen vain pienen matkan, nousua tai tasaista,
kulku joskus niin vaivalloista.

Olisiko tämä vain vuori, vai vuoristoko lie,
ylös ja alas kulkee tie,

onhan täällä paikkoja miss' kauaskin katsella,
itseään lepuuttaa ja ajatella,
jyrkänteen rinteitä huokailla,
rotkoja kauhistella.

Elämän kulkua mäkineen, tasankoineen,
pimeine öineen, synkkine luolineen,
monine yllätyksineen.

Välillä sataa ja salamoi,
välillä paistaa, mieli unelmoi.

Tämä matka min kuljen nyt kaikkineen,
suruineen ja iloisine vuoripuroineen,
vie eteenpäin eloni määrää,
…kunpa kulkisi en päivääkään tietä väärää.

Kuka tämän kaiken eteeni määrää?

Itsekö lie,
omaniko vain tää tie,
vai onko jossain joku suurempi, joka matkaani katselee,
puolestani huokailee, päiviäni varjelee.

Tällaista mieleni aattelee tässä ajatusten kalliolla,
miss' kaukaisuuteen aukeaa katseeni ranta,
taivas kattona, kuljen vapaita aattehia.

koala: Entäs mä?
Harri: Aai… hei koala!
k: Sä unohdit mut taas.
H: Ai mistä?
k: Tosta sun runostas. Mua ei näy missään… eeiniim-missään!
H: Noh…olethan sinä siinä, jalkojeni juuressa kulkemassa ja matkalleni iloa antamassa.

k: Joo joo… mut mä en näy siinä.
H: No, et taida näkyä… minusta se ei vain oikein sopinut siihen.
k: Ai.. vai ei sopinut!
H: Noo ookei.. minä jatkan sitä vielä…
k: Noh…anna mennä… noh.
H: Kuulehan, vaikka sitten näin:

Vaan onneksi minun ei tarvitse yksin käydä ja taistella,
menneitä ja tulevia omin avuin arvuutella.

Onhan minulla rinnalla ystävä parhain,
joka kulkee kanssani jo aamusta varhain.

Häärää täss' jaloissa ja kaikesta osansa vaatii…

k: Hup hup… toi pois…"hääriii täss jaloissa ja osansa vaatii"… se pois!
H: Miksi?
k: Se ei käy. En mä mitään hääri sun jaloissas, minä olen sun rinnallas, välillä edelläski ja valvon sua, ettet sä tee mitään tyhmää.
H: (huokaus)… No joo, miten olisi sitten vaikka näin:

Rinnallain tiellä, väliin edelläin,
kulkee mun uskollinen ystäväin, rohkea pikku koala-karhu…

k: "Pikku" pois!
H: Okei… siis...

kulkee mun uskollinen ystäväin, rohkea koala-karhu…

k: Viisas ja älykäs… ja rohkea.
H: niin niin tietenkin…

…viisas ja älykäs ja rohkea koala-karhu.

Minne joutuisinkaan ilman häntä, ja uskollisten pienten ystävien joukkoa,
yksinäisen kulkijan tiellä on monenlaista loukkoa. …Noin!

k: Jotain vielä musta… siihen loppuun!
H: (huokaus)… Voi sinua, ..pitikin ottaa toi mukaan.
k:: Mitä sä mutiset taas?
H: Niin ajattelin vain, että pitäähän sinusta nyt vielä vähän laittaa… vaikka näin…

Miten onkaan hän urhea, vaikk' on niin pieni,
kuinka silmänsä kirkkaat, ain iloinen mieli.

Ja uskollinen, uskollinen, hän on aina,
istuu taaskin rinnallain tässä vuoren juurella, aamuvarhaisena torstaina.

k: Hoo… toi on hyvä… toi-ON hyvä!
H: No, hyvä kun kelpas. ...Mihin minä oikein joudun ton kanssa.
k: Sä mutiset taas itekses.
H: Ai niin, ...ajattelin vain että mihin minä joutuisin ilman sinua, koala.
k: Nii'i, sanos-se.

---