Kesän kauneutta

30.06.2009
Mokomakin sormus!

Löysin lattialta sormuksen,
vuoteeni viereltä, kun petasin,
iloissani huokasin:
-Vooi kuinka pieni ja kaunis, ja jokin kivikin vielä,
kuinka suloinen mun kultani onkaan,
hän sormuksensa jättänyt iloksi mun,

…en ees aatellut, ettei se voisi olla sun.

Sormuksen sovitin lamppuni jalkaan,
ihanalle neidolle,
sen nilkkaansa pyöräytin,
koristeena loistamaan,
sinua odottamaan.

Ajattelin näyttää sen sinulle,
kertoa, kuinka paljon iloa ja kauneutta
tuo unohtunut sormuksesi toikaan minulle.

Sinä tulit,
yllättäen sormuksen huomasit,
sitä katselit, hieman ihmettelit,
jotain huomautit…

-Katso! eikös se olekin kaunis tuossa jalassa,
unohtunut sormuksesi, tuon patsaani nilkassa.

-Ei se ole minun sormukseni,
sinä viileästi vastasit,
tuimin silmin minua tiirusit,
se on jonkun muun… se on jonkun muun,
tuo hetki sulki mun ajatukset, ja suun.

-Aai, eikös se olekaan sinun,
no, mistähän se lie,
jostain sängyn välistä kait pyörähti,
patjan välistä varmaan…

-Älä selitä… selityksen makua,
sulla on ollut tässä välillä jotain muuta iloa.

-ups!

--- 

25.6.2009
Runoilija katosi

Runoilija katosi kesään
kesäiseen pesään tuuleen ja sateeseen,
päivänpaisteeseen,
unelmien helteeseen,
pölyisiin puuhiin,
puhdistavaan saunaan ja uimisen iloon,
kesäiseen ilonpitoon…

Kuunteli ääniä lintuin laulun,
kuunteli järven pärksettä rantojen kiviin,

vesisadetta kattoon öin ja päivin,
…vihdoin kasvoi sää kuin kesäisiin häihin.

Toi lempeät tuulet kuivattamaan,
toi ruusut ja kukkien tuoksut,

elämän, mi rakentaa suloiset muistojen juoksut.

Tuli kaivattu helle sateitten jälkeen,
tuli itikat, paarmat, muistuttamaan,
…on kesä päällä maan.

-mökkihöppänä

--- 

22.06.2009
Täss' ollaan niin kuin me

Toinen juttujaan kertoilee,
toinen lumpeita ihailee,

jutut vähän laveita,
luonto kaunista,
rannalla yhdessä on niin suloista.

-nääin ison kalan mä…

--- 

16.06.2009
Nahko

Kuka täss' maailmassa lie täydellinen oisi,
kuka toiselle ihmiselle pelkkää onnea soisi.

Jos olen sulle ihanahko,
jossakin lie tyhmähkö,

niin, kuka nyt virheetön,
kuka kaikkeen otollinen olla voisi,
kuin musiikkia korvilleni
olla sulle nahko, jo oisi.

-sun iha oma nahkos

--- 

14.6.2009
Olen osa sinua

Minä syliini otan sinut, ihminen,
avosylin ma kutsun sua.

Osa luontoa olet sinä luotuna,
olen osa sinua,
sinä salaisesti ymmärrät mua.

-harri

--- 

Koalan kaa

harri: Noh, miikäs nyt koala… huomenta

 
koala: mmmrrr

h: No heei, mikäs sulla nyt?
koala: mrrr…sä unohdit mut
h: Miten niin, unohdin?
-Autoon… kahdeks päiväks
h: Aaai, sitäkös sinä nyt siinä…
-Sitä!
h: Noo, äläs nyt siitä, …ja olihan sulla hyvä siinä takaikkunalla, lämmintäkin…

 
-Ei ollu… hyvä, eikä lämmin.

h: Nojuu, oli noita tavaroita tullessa niin paljon etten sitten huo…
-Nii'et…huomannu mua… justiin. On siinä mulla kans kaveri.
h: Noheei, hainhan minä sinut heti kun muis…
-Niin, vasta eile, EILE! Ja sit sä meinasit unohtaa mut jo kotiin.
h: Mitä? Enhän.
-Meinasit meinasit meinaSIT…!
h: Niin mutta, minä otin sinut vain viimeisten tavaroiden joukossa…
-Just'niin viimesten tavaroiden… ja mä kiljuin jo kurkku suorana ett* OTA MUT OTA MUT!
h: Ja sitten minä otin.
-Nii otit, ….onneksi.
h: Noni, mikäs siinä nyt sitten noin jurppii?
-Mut mä pelästyin ett'sä…
h: Enhän minä nyt sinua, mun parasta kaveria lomalta unohda.

-Niin mutta musta kyllä tuntu että sä olit ihan vähällä unohtaa mut ..siks mä kiljuin
h: No nythän me ollaan täällä, eiks kakki ole ihan hyvin. Ollaan lomalla ja ihan kahdestaan - aattele.
-Niin ollaan… Hei, saaksmä tulla istumaan siihen sun vierees?

 
h: Jaa, juu, tule vaan.. mutta et sitten ala paineleen näitä nappuloita.

 
-E

-Nonni, eiks olekin kivaa, koala. Kahden pojan tässä lomalla ollaan, mökissä kaikessa rauhassa
-Nii, ja ulkona sataa, ja on kylmä, ja..
-Ei se haittaa.
-Ei ni, ja sulla on enemmän aikaa mulle
-Ainahan minulla on sinulle aikaa.
-Eikä-O! Oikeastaan sullon hirveen harvoin mulle aikaa.
-Eee… mutta nyt on taas.
-Taas?
-Niin no, nyt on. Kuules koala, mitäs me nyt sitten puuhattais?

-Mitäs me silloin viimeks, muistaksä… tai et sä tietenkään enää muista, siit on niin pitkä..
-Äläs nyt, kyllä minä muistan, silloin aamulla, viime keralla kun…
-Edellisellä, …tai oikeesti sitä edellisellä… sillo sulla oli aikaa mulle… vähä.
-Onkos siitä niin kauan? Eei kaai:
-O!

-Muistellaas sitä hetki…
-Se oli se sun tuoksujuttus, …sun "runoilijan tuoksus".
-Ai juu, niin olikin. Minullahan on tallessa se, katsotaas se, jooko.
-Joo

-Käs tässä:

-Onpa mukavan hiljainen aamu. Voisinkin kirjoittaa vaikka, hmmm… Runoilijan Tuoksusta…

 
-Tuoksu, just joo! (huokaa koala yläpetiltä)

-Ai, heei koala, huomenta. Sinäkin heräsit.
-Joo, sä naputit taas… ja herätit mut.
-Ai, anteeksi, oli niin kiva hetki täss…
-Mitä sä kirjotit?
-Ajattelin kirjoittaa vähän runoilijasta, ja Runoilijan Tuoksusta.

-?
-No, mikäs nyt, koala?
-Noh, tuoksu… runoilijan tuoksu!
-Mikäs siinä sitten on ihmeellistä?
-Haju!
-Äläs nyt, kuule, … se on semmoinen, niin kuin, kielikuva.
-Haju… haju se on!

-Taisit nousta kuule vähän väärällä jalalla…
-En noussu! Ja voisitkos avata tuon oven.
-Jaa, voin kyllä, miksi sinä sitä?
-No ett' toi sun "tuoksus" pääsis tonne pihalle tästä pienestä mökista.
-Äläs nyt, kuule… Mikä sinua nyt oikein painaa, mun pikku kaveria.
-Älä yritä!
-Eikun ihan totta, mikä sinulla on?

-(hiljaista)
- No, sano nyt… mikä sinua painaa?
-No, kun tällä sun unelmas vuorella sä oot unohtanu kokonaan mut,…ja meidät kaikki … sun kaveris

   

-Een kait?
-Olet olet OLET! Kato nyt, tässä me tarvotaan tätä helkkarin rinnettä sun perässäs, ja sä et ees huomaa meitä … enää.
-Olenpas huo…
-Etpäs oo!

-Olen olen, katsos, olen juuri ajatellut kirjoittaa teistä kaikista matkakertomusta… kun me kiivetään tätä unelman vuorta ja nautitaan kaikesta … ja katsellaan sen kauniita maisemia ja…
-Rämmitään!
-Kiivetään… ja katso nyt miten kaunist…
-Eikä me mitään nautita. Sä ehkä nautit, mut ei ME.
-Noo, äläs nyt… lopussa kiitos seisoo.
-Mtäh?

-Jaa, ei mitään… Onhan tässä ollut vähän ryteikköjäkin, mutta aina on selvitty niiden läpi. Vai mitä? Ja onhan välillä paistanut aur…
-Joo, kato nyt meidän turkkeja… ihan täys kaikkee moskaa… sun unelmas vuoren roskaa!
-Aaai, no tuus tänne, minä vähän putsailen. Kiipeepäs tänne mun syliin.

-hmmm
-No, miltäs maailma näyttää?
-Hmmm… ja sä et enää silitä mua koskaan…
-Silitä? … äläs nyt, ..silitänpäs, nytkin taas.
-Niin mutt'et ennen TÄTÄ! …pitkään aikaan.
-No, olenhan minä aina välillä.
-Nii, hipassu!
-Noo, on ollut vähän kiirettäkin ja…
-Näköjään.

-Mutta kuule, koala, aletaankos yhdessä kirjoittaa sitä matkakertomusta… sinusta, ja teistä kaikista..
-Millasta?
-Noo, miltä sinusta tuntuu tämä matka, kiipeäminen tänne…
-Rämpimine!
- … niin, ja mitä sinä olet nähnyt ja kokenut ja…
-Kauheesti roskaa…ja käpyjä..ja kaikkia pikku elukoita ja…
-Niin mutta, jotain kivoja kokemuksia..
-Kivoja?
-Niin no, kait sitä nyt jotain kiv…

-Kerrotaankos se viimeöinenki?
-Viimeöinen? Mikä viimeöinen?
-No se, ku sä ryskäsit tuolla yläpetilla sen sun tanssityttös kaa… nii… ettei me saatu ees nukuttua.
-Ei! Siitä me ei kirjoiteta.
-No mistäs sitte?
-Keksitään yhdessä jotain kivaa…
-Kivaa? No, mistäs me sitten alotettas?

-Niin, mistä, ...sano sinä.
-MUSTA!
-(huokaus) …no niin tietysti, susta..
-Mitä sä sanoit. mäen kuullu.
-Sanoin vaan jotta totta kai me aloitetaan sinusta.
-Noni, mitäs sitte?

-Hei mutta katsos, koala, pieni vaalea sulkanen. Mitähän sillä ois viestiä meille?

 
-Nonni, se sitte taas niistä tarinoista.

-Mitä sanoit?
-Sun sulkatarinoitas, …sä hourit taas.
-Enkä… sillä on ihan selvästi asiaa, kun on rämpinyt itsensä tänne mökin lattialle.
-Joo, onneksi sekin on saanu rämpiä…
-Mitä sanoit, koala, en kuullut?

-Mä sanoin että voi raukkaa kun on saanut rämpiä (koala katselee silmillään ylös kattoon ja vähän pyörittää päätään)
-Nii'in , voi raukkaa.
-Höh…nii just, voi raukkaa.

-Vai, onkohan se irronnut sinusta?
-NO EEI-O! EI MULLA OO SULKIA!
-No ei ei, leikkiähän minä vain. Kuunnellaas ensin tuo sulan sanoma, jooko?
-(huokaus) joojoo, värises ny raukka. Iha himmee…oikee runoilijan haju.
-Mitä sanoit, sä puhut niin hiljaa, koala?

-Sanoin jotta, täss' sun kanssans jännittäessä menee ihan kohta taju.
-Jaa, juu, tää onkin aika jännittävää… No, sulkanen, sulkani pienoinen, minkä toit sa viestin sen?
-(huokaus) Anna mun kaikki kestää…

Sulkanen:
Katso minua,
olen vaalea, kaunoinen,
tai olin, sitt' taistelin,
läpi ankean ajan tään,
ihmisten hädän ja pelon nään.

koala: Just joo…
-Älä häiritse, koala.

Onhan tämä kovaa aikaa,
se monia koettelee,
kun kovalla kädellä lyö,
ja elämää muuttelee.

koala: Hohhoijaa… ei mua ainakaan…
-Hiljaa nyt, koala, kuuntele…

Mutta kuten huomaat värini mun,
se valkea edelleen on,
vaikka muotoni kuin muodoton.

Väri säilyy ihmisen,
vahvistuu usko ja toivo,
ja jälkeen tään koetuksen,
muutoksen myllerryksen,
koittaa taas aika ihana uus,
valoisampi tulevaisuus,
miss' voima on suurempi,
elo monella muuttunut uuteen,
sydämen kaipuuseen.

Paikkansa löytävät,
kasvaa tuhkasta uusi aika,
mennyt oli kuin muuttava taika.

koala: Että justiin…
-Koala! Ole nyt kunnolla! Kiitos sulkanen, toit sanan ja paremman tulevan lupauksen.

koala: Hohhoijaa…. aits! älä nypi mua!
-Nypinpäs. Ja kohta sun kaikki sulkas mä nypin.
-EI MULLA OO SULKIAA!
-Kohta on… tai siis, ei ookkaan…kohta.

-Heei... älä nyt masennu pikkuinen... leikkiähän minä vain.

---