Tervetuloa myös uusimmille sivuilleni  ->

Viestejä vuorelta  >

Jouluisia runoajatuksia:
Joulukalenteri 2009  ->
Yksinäinen joulu 2006  ->
Joulurunoja  ->
Joulu  ->

   *

15.12.2007 
Onnitteluruno
Lannistumaton sankari

Sori, "lätkät",
tästä tuli vähän pitkä,
vaan pitkä on mieskin,
myös elonsa pitkä,
tapahtumia täynnä tiensä.

Tappari, kova kaveri,
lannistumaton sankari,
…tänään myös päivän sankari.

Miten sinua kuvaisin,
enhän tunne sinua, vaikka tunnenkin,
ulkomuotosi mieleeni tavoitin,
kun tätä runoa aamun kiireessä kirjoitin,

piirteesi jykevät
tapasi puhua ja nauraa,
jonkin herkän huokauksesi joskus näin kuin salaa,
sisälläsi lämmin sydän,
se elämälle palaa.

Vaikka koetellut sinua on tää elo monin tavoin,
ei ole helpolla päästänyt,
ei hurjaa luontoa säästänyt, …siitä jotain tiedän,
sinä seisot kuitenkin ain uljaana,
edelleen rohkeana, eteesi katsovana,
lannistumattomana sankarina,
…elämän sankarina.

Minä muistan, kuinka pienenä poikana vierelläsi kuljin,
minä silloin pelokas, ehkä vähän vieläkin,
sinä rohkea,
katseesi tuima,
muotosi suuri ja komea,
nyrkkisi kova ja nopea,
kulman sankari silloin, ma muistelen,
turvallisesti katuja selkäsi takaa katselin.

Kavereillesi aina suora, senkin muistan,
et pahaa sanaa,
ja naisista puhuit nauraen,
"hiirenhännän paksuudesta", muistatko,
sen nyt tässä elävästi,
sille Ollikin niin makeasti nauroi.

Moottoripyörän sivuvaunussa keikuit,
kait mun jälkeen kerran,
kaiteen kautta metsään, näin muistelen,
hyvä etten siinä ollut minä, olitkin sinä,
pikku juttu sinulle, vahvalle sankarille.

"Tulee ruma ruumis", sanoi isäni minulle
ja moisen kielsi,
sinulla ei kait kieltäjää,
ei silloin, ei nyt,
kaikesta varmaan itse ain päättänyt.

Tänäänkin tässä, meidän edessä,
istuu vahva mies,
vaikka elämä lyönyt,
on se myös kantanut,
paljon hyvää, iloa ja onnea antanut,
ei sitäkään unohtaa saa,

kuin käsissä jonkin suuremman,
hionut ja samalla myös varjellut.

Mitä olet tänään, en tiedä,
en sinua näe, kun tätä kirjoitan,
kiireisen aamukahvin ääressä,
puolitoista tuntia tapaamiseen nuoruutemme saunassa,

sitten sinua katson, näin ajattelen,
vertaan näihin sanoihini salaa
ja mietin jo, ovatko totta, uskallanko lukea,

  hyvässä hoidossa ,  tämän lisäsin lukiessani,
sinua nyt katsoessani.

Elämä jatkuu, alikersantti Lehto,
hän lie mies, johon sinua verrata voisin,
hän tässä mieleeni nousi,
kun ajatukseni sinussa kulki,

jotain yhteistä teissä,
vaan varmaan myös Koskelaa,
piirteitä, joita kova mies toisilta salaa,
vain hellissä hetkissä itseään avaa.

Kuule, Tappari, elo jatkuu, anna palaa!

Ai niin, ja Onnea toivotamme kaikki,
toivomme ettei elo sinulta mitään salaa,
ja sama rohkeus sinua ain ajaa takaa.

-harri

--- 

Onnittelurunoja 5 kpl

Pöydillä kukkia

Pöydillä kukkia,
iloisia kasvoja,
kauniita lauluja,
ihmisiä onnellisia,

kaikki juhlivat Sinua, ……………… ,
Päivän Sankaria.

Olet elänyt pitkän tien,
vaikket sitä aina huomaa,
elämä mennyt niin sukkelaan.

Vasta hetki sitten onnellista nuoruutta,
tänään rinnalla monenlaista huokausta,

vaan, tänään me huokaamme iloa ja onnea,
juhlimme matkan saavutusta.

Syökäämme ja juokaamme,
naurakaamme onnesta,

Sinulle monta laulua, ja onnen halausta.

Onnea!

-harri

--- 

Katsomme Sinua ja juhlimme

Katsomme Sinua ja juhlimme,
ystävän seurasta nautimme,

muistelemme menneitämme,
piirtelemme tulevia,
voi, miten paljon on vielä unelmia.

Yks' unelma täyttyi tänään,
täällä kaukana vuotten päässä,
näin paljon rinnalla ystäviä.

Monen kanssa tietä käyty,
elämää yhdessä nähty,

vaan, yhden asian yksinäin,
elämän monet kasvot kuin salassa näin,
vaikka olettekin olleet lähelläin.

Tänään me kiitämme menneitten teistä,
olemme onnellisia meistä, jotka tässä olemme,
ja heistä, jotka jossain muualla käy,
heitä ei nyt juhlassa näy,

mutta sydämissä kaikki on läsnä,
tänään merkkipäivänä,

kun yhteen sidomme elomme hetket,
tutut kasvot tässä,
ja viereltä menneet.

On tähän elämään paljon mahtunut,
on tämä ollut onnellinen matka.

Olette kaikki minulle rakkaita.

Onnea Päivän Sankarille!

-harri

--- 

Katselemme Sinua

Katselemme Sinua, …………… ,
onnellista,
juhlapäivän Sankaria.

Elämä on ollut hyvä ja hellä,
hetkin myös koetellut kovalla kädellä.

Tänään on kuitenkin juhlapäivä,
rinnallasi moni ystävä, min elo sinulle suonut,

yhteiseen juhlaan rinnallesi,
meidät kaukaakin iloitsemaan tuonut.

Onnea!

-harri

--- 

Vuosi on täynnä

Vuosi on täynnä, se mitä nyt juhlitaan,
ja huomenna taas jatketaan,
uutta päälle puetaan.

Oliko se juhlan arvoinen, se viime vuosi,
toiko iloa ja onnea,
vaiko surua, elämän julmaa kosketusta.

Iloa tai surua, väliäkö sen,
olet matkannut lävitse vuosien (vuos'kymmenien),
eläen, iloiten, ehkä hammasta purren,

jatka matkaasi iloisin mielin
kannella elon pulleapurjeisen purren.

Onnea!

-harri

--- 

Katso matkaa mi takana

Katso matkaa mi takana,
siell' on iloja ja suruja,
myös ikimuistettavia ihania hetkiä ja juhlia,

Ja tänään on taas yksi,
saat kauniita sanoja ja kukkia.

Sinua ystävät muistaa kirkkain silmin,
kulkevat iloiten rinnalla,

laulavat kauniita lauluja,
antavat pikku suukkoja,
on punaisia poskia,
hymy iloisilla huulilla.

Olemme kanssasi onnellisia.

Onnea Sinulle, ………….. ,

Päivän Sankarille!

-harri

--- --- --- ---

18.11.2007
Keskustelua rajalla

Minä kiirehdin,
pelkäsin että myöhästyisin,
tulin korvat lepattaen läpi kaupungin,
Länsiväylää,
…perillä tyhjää,

vain arkkusi yksinäinen kirkon alttarin edessä,
en ollutkaan myöhässä, vaan tunnin edellä.

Mitäs nyt, minä ajattelin, ja tyhjää kirkkoa katselin.
Juttelen sinulle, keksin,
mitähän ajatuksia tuotkaan minulle:

Niin, se sama kysymys ensimmäisenä aina,
oletko sinäkin tässä, vaiko jossain kaukana.

Katseletko meitä,
minuakin tässä, kun sinulle juttelen,
vai kuljetko jo kaukaisia teitä.

Joku aattelee, sen tiedän, että kaikki oli tässä,
tässä näkyvässä elämässä,
olemme siis kukin vuorollaan tyhjyyteen häviämässä.

Minä en usko näin,
voi, kunpa voisin tässä jutellessa kysyä sinulta,
kun sen jo näet,
kerro totuus, miten päin.

Ja miten sinä voit nyt, sen myös tietää haluaisin,
oletko surullinen lähtösi jälkeen, vaiko onnekkain,
jäihän vajavuus tänne,
se mitä sinun kantavan näin.

Onko sinulla lie ikävä meitä,
tänne viel' kuleksimaan jääneitä,
ja sitooko ikävä sinua läheistesi sydämiin,
sinua muistaviin, kaipaaviin.

Voi miten mieluusti tuon kaiken kuulla tahtoisin,
siitä itsekin vahvistuisin,
siis siitä, että olet olemassa viel' jossain,
viimeiset muistosi vain tuossa…laatikossa.

Oishan se kiva jokin merkkikin saada,
että elät edelleen, nyt onnekkaana.

Vaan, voihan olla ettei ole lupaa,
rakentaa meille tulevaisuudesta varmaa tupaa.
Uskottava vain, että kaikki on hyvin,
niin kuin sinulla nyt,
kun maallinen tiesi on päättynyt.

…Oletkohan tässä lähellä ja kuulet minua nyt?

-harri

--- 

17.11.2007
Ihminen hiljainen   (Muistosanat)

Luen teille runon,
eilen aamulla kirjoitetun,
se on ..........lle,
ja meille kaikille tänne jääneille.
Siinä on yksi elämän laulu,
tai muutamin siveltimen vedoin 
piirretty kaunis taulu.

Se kulkee näin:

Ihminen hiljainen,
mikä selittää menestyksen, menetyksen,
mikä selittää, ett' toinen saa mennä vuottensa loppuun saakka,
toiselle elämä yhtäkkiä suuri taakka,
mikä selittää sen, …elämän hiljaisen.

Sinua katselimme,........., seurasit meitä,
sinua kuuntelimme, kuljit hiljaisia teitä,

sana yllättävä keskellä yötä, pientä puhettakin,
ymmärsithän sen, eli rinnallas ihminen uskollisin.

Hän sinulle kaikkensa antoi ja toivoi,
loppuun asti toivoa jaksoi, sinua hellin käsin kantoi,
vielä toivottomuudenkin jälkeen jaksoi.

Nyt olet vapaa kehosi taakasta,
elämästäsi raskaasta.

Olihan siinä menoa,
kauneutta rinnalla rakkaan ihmisen,
oikean kaunokaisen.

Oli rankkaa työtä ja yrittämistä,
iloisissa seuroissa toisten viihdyttämistä.

Olit upea mies!
sen moni muistaa ja kertoa ties.

Laulu elämästä, sen arvoinenhan jokainen ihminen,
laulaa Veikko Lavi:

"Jokainen ihminen on laulun arvoinen,
jokainen elämä on tärkeä,
jokainen ihminen elää hetken sen,
jonka kohtalo on hälle määräävä."

Ihmeellinen määräys Sinulle,..........,
ihmettelitkö lie itse sitä,
emme hiljaisten ajatustesi kulkua tunne.

Meistä monet varmaan ihmettelimme elämäsi tietä ja tarkoitusta,
ilman jäämme ratkaisua,

vaan jos kenellä luottamus ja usko suurempaan,
tai johonkin elämän suureen suunnitelmaan,
hän salaisesti, huomaamattaan, saattaa aavistaa,
kannoit osasi kokonaisuuden, nyt sait matkaasi jatkaa.

Yks' tehtävä vain, yks' tarkoitus lie,
vaikk' elämän loppuosa ikuinen arvoitus:

kun kohtasi katseesi toisen katse,
…kuinka avuton onkaan ihminen rinnalla toisen avuttoman,
…kuinka herkkä onkaan ihminen, herkkä ja niin hauras,

ja kuinka arvaamaton on elo tää,
kuinka vähän meistä lopulta jäljelle jää.

Ja kysymys suuri,
mikä loppujen lopuksi on elämässä tärkeää,
kulkea rinnalla toisen, ja yrittää ymmärtää.

-harri

--- 

16.10.2007
Nimipäivän arvo

Tämä aamu on tärkeä,
aamu on laulun,

nimipäivä ihmisen,
yhden elämän taulun.

Ihmiset maailmassa kuin tauluja vain,
yhdellä kuvalla kuvata sain,
täss' on hän, ja nimensä alla,
mitä kaikkea teki,
miss' eli kaikkialla.

Yksi kuva vain, sen takana kaikki,
yksi nimi vain, siin' ihminen kaikki.

Ei nimi turha ihmisen,
siit' tunnistaa maisen enkelen,
ellei ois nimeä, kuinka tietäisin,
muotonsa, kasvonsa, kuvaisin,

kuinka piirtäisin hänet maailman kirjoihin suuriin,
kuinka jatkaisin tietään alkujuuriin.

Nimestä ihminen ihmisen tunnistaa,
nimi kertoo ja kuvaa:

tämä on hän, tämä Sirkka,
tänään nimensä päivänä.

Juhlan arvo on suurempi,
onhan nimenkin arvo viel' suurempi,
…ja ymmärrys nyt uudempi.

Onnea!

-harri

--- 

18.03.2007
99-vuotiaalle

Jotain mitä ihminen ei ymmärrä,
on toisen ihmisen elämä.

Vaikka läheltä katsoisi, seuraisi tarkkaan,
ei osallisuutta ole sisälleen,
ihmisen arvoitukseen.

Salaisuus on ihminen ihmiselle.
vaikk' tahto ois ymmärtää toista,
nähdä mitä tuntee ja ajattelee hän maailmoista.

Ei tunne ihmistä ihminen,
toinen ain salaisuudeksi toiselle jää,
vaikka yhteistä ois paljonkin,
moni asia yhdessä tärkeää.

Ja sitten vielä,
jos toinen vuosia kauan katselee,
toiset menneet jo aikaa,

ihmettelee, mikä hänessä niin erilaista,
onko täällä viipymiseen jotain taikaa.

Mikä antaa pitkän iän,
mikä tarkoitus kaikelle lie,

ei nuorena aavistaa voinut itsekään,
että tää elo onkin näin pitkä tie.

Täss' katselee Irjakin päiväinsä määrää,
kuinka paljon niitä jo on,
…mikä lie tarkoitus kohtalon.

Sekö,
että hän sitoo meidät menneitten juuriin,
saamme kauttaan katsella kaukaisiin
mistä olemme tulleet kaikki,
tavalla tai toisella vuotten takaa,

siitä Irja meille muistuttaa,
menneitä keskellämme jakaa.

Täss' istuu nyt sankari, vuosia taistellut,
miettinyt sisällään, sanan uloskin huokaillut:
"…voi kuinka on vuosia paljon..".

Kuinka juhlia vuosien määrää,
kun voimat jo poissa,

katseet, teot vähäiset joissa
mukana olla vois,
aatos varmaan monesti ollut:
"Voi kun oisin jo pois".

Nyt kysyy nuorempi,
matkaansa perässä tarpova,
onko päivät määrätyt,
joku suurempi ne tullessa arpova.

Antaa elolle tehtävän, tien määrän päättää,
matkalle tarkoitetut teot meiltä kysymättä säätää.

Kuka selittäisi,
kuka ratkaisisi näitten päivien määrän,

toinen on kauan,
toinen saa jo nuorena kuin osan väärän.

Arvoitus meille on tämän ratkaisu,
vaan kaikelle on tarkoitus aina,

tultiinhan taas kerran yhteen,
tänä kauniina keväisenä sunnuntaina.

Irja meidät yhdisti,
näytti, tää joukko on yhtä ja samaa,

eikö siinä jo lie tarkoitusta kyllin,
kun sukulaiset näin juhlien kautta toisiaan tapaa
…ja hellästi halaa.

Onnea meitä yhdistävälle Irjalle,
elämämme kuin kaukaisille juurille,

äidille, tädille, mummille,
isomummille, liekö viel' isoiso…mummille,
ja ystävälle rakkaalle.

Tää on sinun päiväsi Irja,
monet muistot yhdistää meitä,

olemme kaikki kulkeneet kanssasi,
niin monenlaisia teitä.

-harri

--- 

11.03.2007
Irmis

Irmis, sinä ain iloinen,
tapaamisen riemu,

silmäsi säihkyvät,
suusi hymy,

sanojesi kauneus,
katoaa seurassasi eloni lymy.

Sinä nautit elämäsi hetkistä,
sinä osaat sen nauttimisen taidon, ma luulen,
kun sanojasi kauniita, minuakin kehuvia, kuulen.

Ma muistan kuinka sylisi hellä minulle lepoa soi,
kun suru sisintäsi rusikoi.

Sinä muistat olemukseni herkän,
…tanssisalin reuhalla…,

kun itkien luin sinulle runoni sydäntä särkevän,
"ole minulle vähän aikaa hän".

Iäti muistan sen itsekin,
kun sun tanssisyliäsi itselleni etsin,

ei ollut ketään, ei ollut minulla muuta,
joka ois ymmärtää voinut,
mun värisevää sydäntä, ja suuta.

Vieläkin kyynel mun silmäni täytti,
kun tään runon aamukahvin kera kirjoitin,
…ja muistoni sen hetken taas eteeni näytti.

-katseestasi kiitollinen

-harri

--- 

23.02.2007
Sinulta kuoli läheinen

Näinhän se tässä elämässä on, kuten sanoit,
onni ja suru käsi kädessä kulkevat,
vuoroin ihmisen syliinsä sulkevat

Kuoleman hetkellä on suru lähellä,
jostain pienestä jo taas ilo, ikävä etäällä.

Kuoleman luonnollisuus, se surua helpottaa,
ihmissuhteen kuolema on raskaampaa,
tieto toisen teistä raastavaa.

Kuollut on kotona jossain,
viereltä lähtenyt elävä ties missä,
omilla teillään tietämättömissä.

Surun määrä suhteesta nousee,
sydämen hellyyden määrästä,
yhteisen sisäisen ymmärryksestä.

Jos tunteet jo kuolleet, suhde kuivettunut
surunkin kokeminen näivettynyt.

Vaan jos palava rakkaus omaiseen,
ihmiseen lähellä olevaan tai sylissä väräjävään,
se sammu ei millään konstilla,
hiipuu hiljalleen vain ajalla ankaralla.

Onni on lääke surulle,
synkkyyteen painuneelle mielelle,

sillä voima on surua sammuttaa,
uuden aamun kirkkautta raottaa.

Jos ei onnea matkassa,
taakka kannettava kuin tuplana,

on surua surusta,
onneton olo puuttuvasta onnesta.

Siin' jo ihmisellä liiaksi kuormaa päivälleen,
murheisille illoille, onnettomille öilleen,

ajatukset kiertyy menneen muistoilleen,
raskasta lähteä vaativille töilleen.

-harri

--- 

Älä luovuta

On käsi viel' sun päälläsi, et sitä nää,
se siinä lempeänä lepää.

Sinä hermoilet, tyttönen, sun elosi tietä,
huominen, huominen, on outo sulle,
sydämen rakastetulle.

Siks' älä luovuta kättesi työtä,
nuku levollista yötä,

aamulla taas,
sinulle päivä paistaa.

-joku

--- 

16.02.2007
Samanlaista elämää

Sinä puhut pienestä koirasta, Oliverista,

minä puhun runoista, tansseista,
…ja tietenkin naisista.

Samanlaista on elämä meillä:

Sinä kävit Oliverin kanssa saunassa,
minäkin kävin saunassa.

Oliver kehrää sylissäsi niin ihanasti,
minullakin on sylissäni kehräävä.

Kuinka ihanaa elämämme onkaan,
samoista asioista nautimme,
samoista iloitsemme,

molemmat pienestä rinnalla kulkevasta,
sydämelle niin rakkaasta,

onhan se tärkeätä ihmiselle,
omistaa joku hellälle sydämelle.

-harri

--- 

16.02.2007
Ihminen lähellä

Olemuksesi äidillinen,
temperamenttisi villi ja hellä,
sinua väliin ihan mahdoton käsitellä.

Laulusi heleä niin kirkkaana soi,
ett' syömmein jo huokaa: "Oi-joijooi..".

Kiivaskin osaat olla ja kiukkuinen,
kuin pieni ampiainen.

Vaan kun nauru sinut valtaa,
koko olemuksesi riemuu,
silmäsi viiruina, helmat vain hulmuten liehuu.

Ja sinun muotosi joulumuorin runsahat,
tuolitanssille vauhtia antoi,

hyppelyt, tanssit, ilon silmille nosti,
väen suurenkin onneen kantoi.

Ma muistan sun sylisi armaisen,
kun elin aamuni raskaan ja ankaran,

siin' vuodatin tuskani kyynelen,
sait sieluusi poikasen vapisevan.

-harri

--- 

16.02.2007
Iglu

En haluaisi kanssasi igluun, sanoit kerran.

Niin, miksiköhän…

Se lähtöhetkellä selvisi,
se pian kanssani sulaisi,
iloinen olomme paljastuisi.

Jos ajatuskin tuosta niin viileästä olosta,
ja polttavasta lumisuudelmasta,
sinun mielesi iglun sulattaa,

mitä se silloin paljastaa,
…ajatuskin jo kauhistuttaa.

-harri
(se kuumakalle)

--- 

Vastaus kysymykseen:

09.02.2007
Miten katsot ihmistä

Kauneusko ihmisen, naisen, miehen sytyttää, sinä arvelet ja kysyt,
ja päätöksessäsi pysyt.

Kuule, ei kauneus, ei pituus, ei hoikkuus,
ole se millä mies naista katsoo,
ei luonteen lujuus ei lempeyskään,
ei mikään, mikä on näkyvää.

Niillä virkansa lie tavatessa aina,
mutta oikea ihminen min matkallein sain,
on jotain mitä en selittää taida,
"se jokin" on jossain niin kaukana sisällään vain.

Ken ihastuu naiseen, tai mieheen, vain ulkoisen mukaan,
sitä ei kyllä ymmärrä kukaan,
ei kestä kuoren päälle rakennus,
tulee piankin pettymys.

Vaan jokin sisällä ihmisen,
kiihottaa toisen läheisen,
jos ulkoinen tapaamiseen johti,
tuo "selittämätön jokin" vasta vie onnea kohti.

Vaikka katsoisin kauneutta, en syty.
Vaikka katsoisin pituutta, en syty ehkä siitäkään.
Pieni ja hento, sekin olla voi sylille ihana,
vaan mielensä jo rasittava.

Mutta hän, jonka sisällä on "se jokin",
tunnen itsessäni värähtävän,
hän on se oikea minulle,
selittämätön silmille ja korville.

Ei ulkoisen mukana onnea tuoda,
ei ilon maljasta pitkään juoda.

"Se jokin" on oltava molemmilla,
mi silmin kirkkain kuutamolla,
tuntee toinen toisen kuin aikain takaa,
ja siin' onnessaan onnelliset vierekkäin makaa.

-harri

--- 

Harrin erosanat hyvälle työkaverille

31.01.2007
Kiitos yhteisestä työmatkasta

......, Sinä viisas mies, sinua kadehtien katson,

sinulla aina on sanat kaikkeen,
muistoistasi kaivat asian kuin asian,
…ja sinulla on paljon tuttuja.

Jos joku on kohtelias, sitä sinä olet,
harvoin asialle jalkaa poljet.

En tiedä miltä näytät kun suutut,
miten toimit, miten muutut,

vaan epäilen,
viisainta lie ollakin se tietämättä,
hiljaisen ja rauhallisen mielen kiukku ja räjähdys näkemättä,
tähdet sinkoavat tutkimatta.

En myöskään tiedä millainen olet hellänä, rakastavana,
olet aina niin samana,
jotenkin muuttumattomana,
tasaisena luontona.

Mutta myydä sinä osaat, et puhelinta pelkää,
et ihmisiä uusia,
et vanhoja tuttuja,
et raskaita juttuja.

Luotettava mies, minne ikinä sinulla nyt käykään ties,
ei vaivaa sinua muistojen ies,

vaikka kaikki matkassasi ain kulkeekin,
suljet ovesi meille, …minullekin.

Hyvää matkaa!

-harri

--- 

07.02.2007
Olenko tosissain

Miksi luet runojain kuin oisin minä niissä vain,
ett' eloni sen mukaista, oisin tosissain,

voinhan myös kuvitella ja haaveilla,
katsella mieleni kuvia.

Jos olikin se haave vain,
tai ajatus jollekin muulle, ...ei minulle itselle,
sydämeni kaipaukselle.

Ei se ole blogi, siis päiväkirja,
vaikka... onhan se joskus sitäkin,
mutta voi olla myös milloin mitäkin.

Runo voi olla vanhaa elämää,
joku viel' tulevaa, haavetta ja kaipausta,
joku vastausta toiselle, tuntemattomalle, 
hänen elonsa haikausta.

Mistä tiedät mikä kellekin,
en erota itsekään, ...miten milloinkin.

-harri

---

14.01.2007
Muistosanat

Taisteli puolesta elämän,
taisteli puolesta toisten,
ihmisten pienten ja suurenmoisten.

Ei itseään laskenut, ei aikaansa, vaivaansa,
hyvän mielen ja halauksen sai matkaansa.

Jaksoi ja jaksoi aina vaan,
oli turvana maassa kuin matkalla Kuninkaan,

kaikesta viimein nyt levätä saa,
arvokkaasta matkastaan.

-harri

---

30.12.2006
Vastaus - Ei hellitä ikävä ihmiseen

Kiitos ystäväni. Vastaan sinulle nyt hetken.

Niin, ikävä ihmiseen, se lie mahdotonta mielestä poistaa,
jos yritän, jos yritän oikein kovasti, jokin mun sisälläni sitä samaa vain toistaa:

"Miss' ois mulle läheinen ja hellä,
jota vois kosketella ja kantaa käsillä.

Miss' ois mulle ihminen aito,
jolla ois elämän, ja minun käsittelemisen taito,

joka osaisi ottaa asiani itselleen,
antaa omastaan ja kasvaa minuun hiljalleen.

Oi, missä ois hän,
joka kanssain kulkis' tään pienen elämän."

Tämä runo tähän sinulle vastaukseksi tuli, vaikka jotain muuta luulin sinulle kirjoittavani.
Ehkä tässä onkin sanottuna kaikki.

Ymmärrän ikäväsi ihmiseen, se niin luonnollista meille on,
ikävä toisen syliin väliin niin pohjaton.

Voi kuitenkin hyvin.

-harri

--- 

05.12.2006
Hyvää matkaa, Tuula

"Sä kasvoit neito kaunoinen",
sä kasvoit kaunihiksi,

sä kasvoit kukkaan, suuruuteen,
Kinaporiin asti.

"Vuodet vieri armahani",
teit työsi, parhaimpasi,
tulit lähimmäisten auttajaksi.

Elo kulki ja kellot käi,
työ hetkin ikävä nyt taakse jäi.

Pääsi vapauteen ruusu mi keskellämme kukki ja huhki,
huomenna, ah' huomenna, elon onnesta oot pian ihan puhki.

Hyvää matkaa, me katsomme sua,
katsomme kuinka nuorena lähteen toinen ilonsa luo.

Vapaus,
elämä,
tuleva uus,
sinua kutsuu ihana vapaa tulevaisuus.

-harri

--- 

09.12.2006  Tupaantuliaisruno

Ihana koti

On se ihanaa, kun on oma koti jota rakastaa,
josta lähteä päivän töille,
jonne palata levollisille öille.

On se ihanaa, kun on oma koti
jossa saa mieli levätä yksikseen, tai pitää seuraa,

eikä kukaan seuraa,
jos öisin täss' ihanuudess' vähä toisen kanss' peuhaa.

-harri

--- 

30.11.2006
Lempeä tummasilmä

Silmäsi tummat, lempeät,
hurmaa meidän naisemme hempeät.

Hymysi kaunis, sanasi kohteliaat,
sulattaa muurit vieraan maan.

Sormesi notkeat naistemme harteita hieroneet,
monet silmät onnen huumasta sulkeneet.

Sinua kaipaa täällä sankka tyttöin parvi,
he laulaa kuin laulua vanhaa:

"Oi, Joosef, Joosef…",
oi, Jerry, Jerry, muistatko kun kuljit,
Kinaporin neidot kauniit sylihisi suljit,

tanssilattialla moni nainen sun sylissä,
huokaili tunnelmaa samettisilmissä.

Oi, mihin sinä nyt elämästämme kuljit?

Muistamme sinua miehetkin iloiten,
ystäviä nappasit kaikista leikiten,

avasit ain aamumme ystävällisesti hymyten,
meille jo rakkaalla murteellasi toivottaen:
"Hyvää päevän jatkoo teille kaikille",

…sitä toivotusta aamuisin kaivaten.

-harri ja Kinaporin väki

---

30.11.2006
Kinaporin joulujuhlijoille

Juhlikaa,
naurakaa,
laulakaa,
joulujuhlasta nauttikaa!

Kinaporista iloitkaa!

On meillä paikka verraton,
monelle ihan ohittamaton,
…paikka kuin voittamaton.

Henki on hyvä,
jokainen läheistään ihailee.

Toinen toistamme tääll' arvostamme,
hetkin jos vihaamme,
pian jo taas rakastamme.

Elä, nauti, sinä ihminen lähellä,
ole juhlassamme iloinen, hellä.

-harri

--- 

30.11.2006
Kinaporin Vapaaehtoiset

Elämän teot arvokkaat,
pyyteettömät, lahjakkaat,
ne vapaaehtoisuudesta nousee.

Rahalla saa, vaan missä on sydän.

Ilmainen, omasta ajasta annettu,
on sydämen pohjasta luovutettu,
ajateltu:
olen lähellä,
olen päivässä,
olen itsekin kiinni elämässä,
elinpaikassa tärkeässä - Kinaporissa.

Tämä paikka on minulle elämäntyöni,
auttaessani muita nukun levollisesti yöni.

Tämä on nyt minun työni!

Tänäänkin minä nautin,
ystävät rakkaat rinnalla käy,
samoin ajattelevat, uskovat,
elämään iloa, apua, toisille antavat.

Joulun suloisen juhlan toisten eteen kantavat,
…suut onnesta nauravat.

-harri

--- 

17.11.2006
Tyttäret keittiön

Tyttäret keittiön minua sydämillä muisti,
minun oman, värisevän, jo tolaltaan suisti.

Minä muistan Teitä,
tunnen vaatteissa ja ilman vaatteita,

en ees kirjoittaa uskalla
mun kaikkia aatteita.

-harri

--- 

14.11.2006
Pronssia Pertille

Pronssia Pertille,
suurelle sydämelle.

Ihmiset nauttineet,
rinnallasi hymyilleet.

Sinun hymysi,
sinun olemuksesi,
aamusi armas,

kun sinua katselemme,
katoaa meiltä hetkeksi elämä karvas.

Sinua tänään onnittelemme,
…sinua ihailemme.

-harri

--- 

Kihlaparille

Kaks' onnellista nuorta, sydän toivoa täynnä,
silmät kirkkaat, elämä edessä.

Lupaus: "Olen sinun", on suurinta heille,
se mieltä voitelee: Elämä on hyvä meille.

Ei petä se lupaus, ett' rakkaus on suurta,
siinä on voimaa, elämän alkujuurta.

Ilman rakkautta ei ole elämää,
se yhdessä nyt ymmärtäkää.

Kosketus pieni,
silmän katse suora,
hellä sana, aamusuudelma,

siin' eväät on elämään ihanaan,
kaiken anteeksi antavaan,
tulevaan yhteiseen maailmaan.

-harri

--- 

Onnea Pirjolle

Katselee kaukaa mies kaunistaan,
naista, ja tummia hiuksiaan,

siroa muotoaan, liikkeitään,
tapailee kaunista nimeään.

Pirjo…, elävä ja onnellinen,
päiväänsä juhlii iloiten kera ystävien.

Vain yksi puuttuu,
yksi joll' silmänsä ihailevat,
hellät kädet syliinsä sulkevat,

ja sanansa kauniit,
mi näin onnea upealle toivottavat.

-harri

---

Rakkaan läheisen kuoltua
Katsoi elämä kaunis hyväksi

Katsoi elämä kaunis hyväksi,
ottaa pois ihmisen pienen ja herkän,

jätti jälkeensä vain kysymyksen pelkän: Miksi?

...minne kaipaavat ajatukseni vienen.

Elämä on niin julma, niin hyvä,
antaa onnea, hellii matkalla pientä,
laskee aikansa kaikkeen,
ottaa pois jokaisen sieltä.

Kulkija jatkaa kulkuaan,
ei elämä ollut tässä,
hän jatkaa rakkaitten mielissä,
käy usein kyläilemässä.

Elämä jatkuu elämässä,
salaisuuksien sylissä.

-harri

---

Muistosanat hautajaisiin
Ystävä rakas, nuoruuden

Ystävä rakas, nuoruuden,
sanani Sinulle, kaipauksen.

Sinua muistelen,
kuvia menneittemme katselen.

Sinun matkasi päättyi,
saavutti päänsä, ennen minua,

kuinka voikaan toinen, tänne jäänyt,
kaivata Sinua.

Olit niin lähellä minua.

Hyvää matkaa, Ystäväin,
älä kiidä kauaksi,
haluan edelleen olla sinun kanssasi.

-harri

---

Muistosanat hautajaisiin
Kaipaus sydäntä sykkivää

Kaipaus sydäntä sykkivää,

nuoruuden elämän Ystävää.

Hän on mennyt,
vain muistot jäi.

Toinen, ystävä nuoruuden,
tänne kaivaten jäi.

-harri

---

18.08.2006
Marjatta hyvä,
tää runo on sulle,

ja tää toinen tääll' seassa,
on mun tulevalle rakastetulle.

Sen tässä tullessa kävellessä
sun sanojesi sekaan kirjasin,
ja kyyneliäin nieleskelin.

Sotkeutuivat sekaisin niin kauniit sanat,
toinen on tässä, Sinä,
ja toinen viel' jossain tulevassa.

-

Marjatta,
vauhdikas elämän tyttö.

En tunne sinua,
mutta näen sinun temperamenttisi aidon.

Silmiesi katseen niin kirkkaan,
sydämesi lämmön, jonka… niin,
meidän kukkamme osakseen saavat.

Ehkä joku muukin,
en tunne sinua,
vaan tänään me kaikki saamme tulla sun luo.

Kantaa katseemme ihailevat jalkaisi juureen,
lausua yhteiseen ääneen suureen:

Onnea Marjatta, sinä pirteä pippuri.
Elämääsi vauhtia ja onnea ain.

Luonteesi, elämäsi arvot niin kauniit,
ovat lahjoja taivaalta vain.

-

Onko sallittu halaus,
kosketus,
tämä lämmin onnen toivotus.

-harri

---

21.07.2006
Kiitoskortti Valkeakosken sairaalalle

Sirkka (äiti) sairasti,
voimat lähti,
elämä koetteli kovasti,
sairaus hoitoa vastaan taisteli.

Tytöt ja pojat, hoitajat ja lääkärit, temppujaan tekivät,
kuin ihmeen toteuttivat.

Potilas sairasvuoteelta nousi,
uuteen kesään nyt askel käy,

usko ja toivo matkassaan,
ei pelkoja missään näy.

-harri

---

28.06.2006
Työstä lähtevälle työkaverille

Herkkä mieli

Lempeä katse, suloinen suu,
sanat kauniit,
ikävät asiat unhoittuu.

Kädet hellät, hoitavat,
luovuus,
sisäistä koskettavat.

Siin' on tyttö, nainen,
mi keskellämme oli.

Kuunteli, katseli,
oli herkällä mielellä aina.

Matka jatkuu…
muistot rikkaina.

-harri

---

22.06.2006
Eläkkeelle lähtevälle

Elämä hiljaisesti hymyää

Hiljainen, rauha, täältä lähtee,
matkaansa jatkaa, elämää.

Mielessä muistot täällä ja siellä,
aamulla, ja taas kun hämärtää.

Kuljit kanssamme pitkän tien.
"Minne sinua nyt vien",
ajattelee Elämä, ja hiljaisesti hymyää.

Tänään on kesä, kohta myrskyää.
Jo hiljaisesti pisaroi…,
mieli hymyää.

-harri

---

Tervehdys hääparille

Ei niin tosissaan…

Mutta kuitenkin minä mietin,
kun kirkossa upean hetken vietin.

Päätin, tätä en kyllä lue,
vaan miksi nää sanat mun kimppuuni käy,
ja kuin päätä ei näy.

Miksi noilla,
Annalla ja Simolla,
pitäisi elo helpompaa olla kuin muilla,
…elämän raskautetuilla.

Ei muuta ku naimisiin vaan,
ja elämän arkea oppimaan.

Pitäkää kiinni onnenne hetkistä,
kaikista ihanista lempenne retkistä.

Niitä aikansa riittää,
niistä tulee nyt aivan erityisesti kiittää.

Aikansa kestää vain,
sitt' koittaa aamu maanantain.

Vaan älkää uskoko meitä vanhoja partoja,
jotka eläneet olemme kuin ennen aikoja.

On meilläkin ollut onnemme hetket,
lemmen suloiset yölliset, luvattomatkin, retket.

On ne muistoissa jossain…jossain...
On ne. Onhan.
Voi kun muisti on niin huono.
Onhan niitä täytynyt olla.

No, tänään ollaan tässä.
Nuorten upeissa häissä.

Ne maanantait meitä ovat kasvattaneet, oppia elämästä antaneet.
Moneen keskinäiseen taistoon saattaneet.

Onhan pyhiäkin ollut,
ja lauantai-iltoja ihania…riidoista lihavia.

Ja lapset !
Ne ihanat ja viisaammat kuin vanhempansa.
Riitaisat hetket, valvotut yöt.
Seuraavien päivien uniset työt.

Siis, iloitkaa pienet,
ja onnestanne nauttikaa.

Siitä kiinni pitäkää,
siinä oikein kynsin hampain riippukaa.

Älkää irti päästäkö,
älkääkä onnenne keskellä itseänne säästäkö.

Ehtiihän sitä sitten taas,
kun lempi helpottaa ja on rauha maass'.

Ei muuta kun, onnea matkaan
avioliiton ihmeellisille teille.

Tutkimattomille, tuntemattomille,
elämän kasvattaville merille.

Kyllä ne tiet teitä kuljettaa
niin kuin meitäkin.

Ja katsokaa miten meille on käynyt.

Elossa ollaan…vielä.

-harri

--- 

Hääparille

Sirkka hoiteli ihmistä pientä,
kuin sattumalta eteen tullutta.
Elämään sisältöä antanutta.

Yhteinen taival, kasvu aikuisuuteen,
lähti ilmoituksesta pienestä.

Elämä molemmille niin paljon antoi.
Toinen toistaan ain' hetkin kantoi.

"Mummi" oli hetkessä osa perheestä.

Elämää elettiin nuoruuden ilossa,
yhteys tärkeäksi kasvoi myös surussa.

Tänään, hääpäivänäsi, pikku Anna,
et arvata voi tunteita kasvattajan,
sinulle niin paljon antajan.

Hän rukoilee:
"Oi Elämä, tää pari upea onneen kanna."

-harri

---

Viipurin Satakieli    (arkun äärellä)

Katson Viipurin suuntaan,
katson kauas taakse.

Katson eteenpäin,
katson taivaalle.

Näen "iloisen" tulleen jo kauan sitten,
pitkän tien kulkeneen.

Näen "iloisen" pois menneen,
Ailin suloisesti nukkuneen.

Menee nyt siellä  -  taivastiellä.

-harri

Ailin muistoa kunnioittaen (puhe)

Melkein 100 vuotta!

Mitä siitä sanoa voisi,
millä sanoilla sitä kuvaisi.

Mitkä sanat pitkästä elämästä noukkisin siitä kertomaan,
sitä edes ripauksen kuvamaan.

Melkein 100 vuotta!

Eihän sellaista taipaletta voi tässä läpikäydä.
Ei ole yhtä sanaa, ei yhtä lausetta, tai edes kappaletta,
jolla se onnistuisi.

Vaan jos jotain kuitenkin,
kun sellainen on tapa,
sanoa jokunen sana.

Ailin elämää hetken mietin.

Elämää, mi kaunis oli.
Miss' elon murheet iloisessa mielessä suli.

Nainen ahkera, touhussa päivänsä vietti.
Moni varmaan energian määrää mietti.

Mahtuihan matkalle paljon.

Mahtui iloa ja naurua,
mahtui murhettakin.

Mahtui paljon työtä, mies,
mahtui lauluakin.

Äiti tässä vierellä muistaa,
miten Aili turvaa antoi,
häntä iloiten ohjeillaan kantoi.

Nuorelle kun maailma viel' outo,
oli vastauksiin Aililla jo taito

Aina oli juhlissa ohjelmaa,
iloa, naurua, laulua,
hyvä mieli kaikilla.

Minulle, Harrille, Aili myös osansa antoi,
jouluna pienille lapasia, sukkia.

Meille isoille graavilohta ja kahvia kantoi,
esitti lauluja ja tanssia.

Pitkä ikä oli eloon suotu,
kaukaa tähän hetkeen tuotu.

Lopullaan ihminen pieniin supistui,
murheet mielestä kaikkos, asiat unohtui.

Nyt on rikas elämä poissa,
eletty ja nautittu,
laulut laulettu, tanssit tanssittu.

Vain muistot mielissä kulkee.
Kukin tykönään tään iloisen linnun
hiljaisuudessa syliinsä sulkee.

Me aattelemme sinua, Aili,
Viipurin Satakieli.

Olet suloisissa muistoissamme.
Meillä kaikilla täällä hyvä mieli.

Sun laulusi elää,
ei elämä kaikkineen katoa.

Laula laulujas iloiten nyt kotona.

-harri

---

Sinikka 29 v   (60 v)

Sinikka, sinä upea neito.

Minä muistan sinut nuorena,
vaaleana hoikkana,
naisista kuin kauneimpana.

Voi, miks' olin minä nuorempi silloin,
missä oli mun mieleni illoin.

En ymmärtänyt kauneutta naisen,
vaikk' näin sinut…. ja minkälaisen.

Vuodet menneet,
elämän työtä tehneet,
sinussa ja minussa,
meissä kaikissa.

Sisällämme nuoruuden muistot,
kuin lakastuneet puistot.

Vaan kuitenkin,
vaikk' elämä meitä riisuu,
se samalla myös pukee.

Jos kauneutta onkin pois ottanut,
sisään uutta kauneutta antanut.

Oi, Elämä, kiitos menneistä vuosista,
kiitos elämän päivistä,
kiitos rakkaista ystävistä,
kiitos tulevista harmaista.

Olet ollut ystävä matkalla mulla,
vieläkin on suunnitelmia sinulla.

Kanna ja vie minua huomisen päiviin,
vie vaikka onneni pilviin.

Tänään juhlin, kun vuosia täytän,
kaikille näytän,
olen sisälläni onnellinen kaikista teistä.
Iloitsen meistä,
jotka tässä yhdessä olemme,
osallisia onneni päivän karkeloomme.

-harri

---

Unto 60 v

Tämä runo nuoruudesta nousee.

Kun tavattiin, nuoria oltiin.
Nuoria ollaan edelleen,
sisällämme jossain,
jokin osa meissä.

Sinussakin, Unto,
nuori olet sisälläsi,
nuori on mielesi.
Monenlaista vielä tehdä mielit.
Iloisesti onnesta kielit.

Vietit päiviä, juhlit hieman.
Olit vaatimaton, vain muutamat tiesi.

Vaan ei se vuosia poista,
ei merkkipäivääsi mihinkään suista.

Olet jo mies,
hyvässä iässä.

Ja kuin anomus suurin ja parhain on,
anna terveys sammumaton.

Et elää saisin ja nauttia vielä,
eihän tulevista päivistä kukaan tiedä.

Mutta silti,
minulla tekemistä ja huvia vielä paljon on.
Intoni elämään ihan loppumaton.

Siksi, sinulle Unto,
nyt yhdessä toivomme:

Toteutukoon tuo minkä sisälläsi palat,
tee vielä elämäsi kanssa ikuiset valat.

Nauti ja elä onnesi päivät,
ystävät rinnalla,
ehkä pienet surunkin häivät.

Vaan silti, onnea ja pitkää ikää,
terveitä päiviä vain lisää.

Sinusta kiitämme kaikki.

Muistamme sua eilen ja tänään,
huomennakin, eikä yhtään murhetta enää!

-harri

---

Tekstaritervehdys tanssikaverille  (tekstiviesti)

Oi rakas ystäväni Irma,
minun piti sua eilen muistaa torniss' Eiffelin,
sinut sieltä melkein alas suistaa sanoillain.

Sua anteeksi, kiirekö lie,
kun unohdukseen kävi mun tie.

Vaan tänään sinä mielessäni oot,
juuri nyt minä sukellan muistojesi kainaloon.

Irma rakas,
minä muistan sinua,
ehkä sinäkin hetkin oot ajatellut minua.

Hyvää matkaa Sinulle toivotan,
ja odotan,
pian taas tansseissa jossain tavataan.

Eikun…sehän onkin tänään!

En unohtanutkaan,
oletkin juuri nyt siellä.

-harri

---

Äidille merkkipäivänä

Äiti,
vuodet rientävät,
sydän ei muutu,

lapset kasvavat,
et heihin suutu.

Elämä aina yhtä kaunista on,
vaikka voimat on vähäiset,

lapset rinnalla käyvät,
yhteiset hetket suloiset.

Päivä on kaunis ja arvokas sinulle,
aina vain arvokkaampi olet siskolle ja minulle.

-harri

---

Sairauden kohdatessa

Hei Äiti,
elämä hetkin on julmaa,
kuin selkänsä kääntää,
kasvot itkuun vääntää.

On kuin kohtuuton kaiken eessä,
kuin ei kulkisi samassa reessä.

Hetken koetteli ja näytti,
elämä herkässä on.
Älä kuitenkaan ole onneton.

Sinun turvasi on suurempi kuin tää hetki, tää päivä.
Kaiken takana on onni, josta sinulla on häivä.

Sydän onnekas sisälläsi elää,
iIlolaulu murheenkin keskellä helää.

-harri

---

Lohdutus hautajaisiin

Elämä ei lopu, se jatkuu vain.

Vaik' toinen on viereltä poissa,
hän sydämessä kulkee ain'.

Sydämen tuska hänet elossa pitää,
omassa mielessä lähellä kantaa,
tuleviin päiviin voimia antaa.

Kaikki jatkuu kuitenkin,
ei poissa ole yksikään.

Tää lähtenytkin elää,
vaikka emme häntä enää nää.

-harri

---