Muita runoja


          Tervetuloa Piiras etusivulle - siellä on...


25.11.2009
Hyrinäsi tunnen

Kissan pienen menetin,
kissan kadotin,
kissantaivaan kotiin
sinut saattelin.

Minä täällä sormissani
viel' hyrinäsi tunnen,
siellä on sun hyvä olla
syliss' enkelen.

--- 

 

 

08.08.2009
Suupaltin lumoissa

Luit runoani ja ihmettelet,
miksi pari runonriimiä saa suomalaisen naisen pään pyörälle.
Onneksi sinulla on jalat tiukasti maassa, sinä vakuutit.

Niin,… jos runo lämmitti
kuin elo joskus ennen,
jos jokin kosketti,
muistoa, sisintä, liikautti,

tai toivetta, unelmaa,
eloa kauniimpaa, parempaa.

Joskus tunsit tällaisen,
sanoissaan lipevän, vilpillisen.
Sinut sanoillaan lämmitti,
herkkää sisintäsi kosketti,
sitten salaisuutensa paljasti:
vaimo ja kaksi lasta.
Hän olikin vain yks' paska.

Nyt luet runojani,
elämäni arvokkaita sanoja,
ja niputat samaan kasaan tuon toisen kanssa,
näet minutkin huijarina.

Ehkä olenkin, ehkä en,
ethän minua tunne,
vaan ikävintä lie se,
ett' vanha muisto on muuttanut sinua ja sinua vie,
poistuu ajatuksistasi
vaikk' kuinka kaunis sanojen ja unelmien tie.

-harri

--- 

 

 

10.06.2009
Teit minusta laulun

Teit minusta juhlaani laulun,
Rosvo Roopesta sen muotoilit,
sillä juhlakansaa hauskuutit,

…ja minua myös,
hyvin olit tehnyt työs'.

Sanoja sinulle takaisin vääntelin,
niitä sinua kohti kääntelin,
sekin oli hauskaa meistä,
laulusi oli kuvausta mun eloni ihme-teistä.

Vaan, kauneinta sanoissasi oli tuo,
kun runoilijan osaani kuvasit,
se lämpöä toi mun sydämeni luo:

"Yks' hetki oli irti, hän kirjoitti sen kiinn'
ja samalla hän kirjoitti myös sydämensä siin'!"

Tuo värssy silmiini piirtyi,
sydämeni matkaan pysyvästi siirtyi.

Ja lopussa viel' totesit:

"Sai Harri viimein palkkansa: hän on nyt Piiraassa
ja joka kurvin varressa lie runovahtina."

Etkä unohtanut naisiakaan, et elämäni kaunokaista…
"...ja sillä lailla Happy-Harri hiljaa köytettiin."

Ja voi, kyllä me sun sanoituksellesi naurettiin.

-juhlakalu

--- 

 


02.04.2007
Odotin sinua niin

Minä valmistin sinun kylään tulla,
siivosin vessan,
imuroin huoneet,
putsasin kaiken pölyn ja tahrat.

Odotin sinua.

Itseni siistin, pesin vierelles tulla.
Kiirettä pidin, aikasi jo läheni.

Odotin sinua.

Enemmän imua, enemmän voimaa,
imuri huusi,
soitit ovikelloa, …en kuullut.

Minä odotin sinua.

-Hae pullat postilaatikosta,
sain viestisi tunnin kuluttua,
-et avannut,
muutitko mielesi, etkö ollut kotona, 
kolmesti soitin,
minä petyin ja juoksin takaisin kotiin.

Olinhan! Sua varten siivosin kodin ja itseni,
sinua odotin.

Minä suutuin, …ja petyin myös,
minä odotin sinua,
toivoin niin sinun tulevan.

-harri

--- 

 

 


01.04.2007
Ihmisen sydämet

Sydän on pumppu,
se elinvoimaa pumppaa,

kaiken ydin,
kuljettaa elon ja kohtalon,
sen varassa kaikki on,

…sanotaan,

vaan on viel' suurempi sydän,
suurempi rinnassa sykkivää,

jos sen voima on suuri,
on myös sydämesi voima suuri.

Jos se sydän loppuu,
loppuu myös sydän mi rinnasssasi lyö,
päättyy elo, ja päättyy työ.

Siksi, ei huolta ole jos sydän suurempi lyödä jaksaa,
se sydämelle rinnassa voimia suo,

jos sydän suurempi elämälle lyömästä lakkaa,
silloin elo toinen sinua jo kutsuu luo.

-harri

--- 



01.04.2007
Putket ja osat

Jos putket ei kestä, ne uusitaan,
jos osat ei toimi, ne korjataan.

Se viisaus ihmisellä jo on,
muuttaa kuin teitä kohtalon.

Ja onhan se kuin ois lisäaikaa sairaalle,
matkansa pään muuten saavalle,

hän jatkaa kuin jatkaakin tietään vielä,
vaikka olikin merkitty päätös jo siellä,

miss' viisaus huonon onnen sijaan nousi,
uudet päivät ihmisviisaus eteen suosi.

Näin jatkuu matka kuin kohtalon taa,
tuntematonta tietä kuollut nyt taivaltaa,

hän jatkaa tilassa uudessa,
ei ymmärrä monesti, tää jatkoa on mulla,

sen sai osakseen kuin onnen kautta,
siin' on osa myös jo monesti sulla.

-harri

--- 

 

 

Kuinka pienestä

Kuinka pienestä voi olla kiinni ihmisen onni,
toisesta rinnalla kulkevasta,
syliin ottavasta ja hellästi puhuvasta.

Kuinka pienestä, vaikka niin suuresta,
joskus kaukana kulkevasta,
harvoin vierelle tulevasta.

Kuinka pienestä,
toisesta pienestä ihmisestä vain,
jonka hetkiseksi rinnalle elämääni sain.

-harri

--- 

 

 


28.02.2007
Miten mitata ystävyyttä

Miten mitata ystävyyttä,
onko se syvä, vaiko vain hyvä,

vai eikö lie ollenkaan,
vaikk' niin usein tavataan.

Mikä ois mittari ystävyyden,
mikä rinnalla kulkemisen,

miten sen toiselle mittaisi,
miten rakkauden ystävään kuvaisi.

Ei ymmärrä ystävyyttä ulkopuolinen,
mikä suhteesta tekee ystävyyden,

ystävyyttä joko on tai ei ole,
mutta syvyyden mittari on salainen.

Joku voi olla hiljaa vaikka vuoden
ja ystävyys on syvä,

toinen on kimpassa joka päivä,
ja ystävyys on vain hyvä.

Ystävyyden on oltava vähintään hyvä,
silloin vasta toinen voi olla ystävä,

jos ystävyys on huono,
silloin toinen on vain tuttu,
...se onkin jo sitten ihan eri juttu.

-harri

--- 

 

 

26.02.2007
Älä värise mun syömmein sykkivä

Älä värise, sinä syömmein sykkivä,
niin monelle viel' elävä.

Älä värise sinä huoliasi yöni alla,
maatessain yksin vuoteella.

En anna minä palasta pois, en ainuttakaan,
kuinka monta jo kiertää maailmaa,

taas lähti paloja melkein sata,
kun päättyi yksi mainen rata.

Ei ihme jos väriset, tahtisi nopsaan käy,
ei rinnalla uutta sydäntä vieläkään näy,

joka antaisi sisälle palan uuden,
yhdistäisi kasvaneen kolon niin suuren.

Älä värise pieni sydämein,
en anna, ellen myös tilalle saa,
sydäntä uutta rakastavaa.

-harri

--- 

 

 


14.02.2007
Teräsmies väärinpäin

Olen aina ihmetellyt,
miten sankaria ei kukaan tunnista,

kun silmälasit päähänsä laittaa,
muuttuu muotonsa vieraaksi tutusta.

Vaan uskottava lie kuitenkin,
omistanhan lasit itsekin,

olen niissä ihan kelvollinen,
upea ja viisaan näköinen.

Vaan kun MINÄ otan lasit pois,
on kuin kaikki komeus jo mennyt ois,

ilman lasejahan piti tulla sankariksi,
menikö jokin vikaan, ...muutuinkin heinähatuksi.

-seimsäreT

--- 


 

06.02.2007
Oi ihanaa naisellisuutta

Sinä huolissasi kerroit "pulteista jotka palaa seinässä".

Minua nauratti: "Että mitkä!?"

Kuinka ihana ilmaisu,
kuinka naisellinen kuvaus,

pultit seinässä on proppuja siis,
...sulakkeita, tiedäthän,

ja kun ne kuumenee, ne silloin palaa,
ja jos oikein kuumiksi käy,
silloin jo lanka sisällään katkeaa.

Vaan tää päivä,
tää vaikea päivä mun päässäni pulttejani kuumas,

ei palaneet, ei langat singonneet,
mutta kiivaus jo mieleni huumas.

-harri

---

 

 

29.01.2007
Elämä ja erotiikka

Jos minä sanon: "Elämää ja erotiikkaa", sinä hymähdät.
Et kuullut kuin sanan "erotiikkaa".

Vaikk' suurensin sanan "ELÄMÄÄ" ja pienensin sanan "erotiikkaa",
sinä luit vain sanan "erotiikkaa".

Minä tarkoitin elämää, josta erotiikka on pieni osanen vain,
lahja, jonka ihminen matkalleen iloksi sai.

Elämä on mäkiä ylös ja mäkiä alas,
kukkulan harjoja ja laakson pohjia,
ja erotiikka on vain se ilon pisahdus noilla matkoilla,
kuin joulu,
kuin juhlahetki arjen keskellä

Siitä saa voimaa,
iloa silmiin,
kauniita sanoja kuuleviin korviin,

helliä kosketuksia väsyneelle keholle,
suudelmia avoimelle suulle,

tuntemuksia alueille ja paikoille
joita häveliäästi peitämme.

Voi miten pieniä hetkiä ne ovatkaan ihmisen elämässä,
vaan kuinka suuria, tärkeitä ja rakkaita,

iloon ja onneen,
terveyteen ja hyvään oloon kantavia,

kuin taivaan maan päälle antavia,
ihmistä armahtavia ja rakastavia.

-harri

--- 

 


29.01.2007
Jos sanon sinulle

Jos sanon sinulle: "Hei, minä kerron sinulle elämästä,
sinä ehkä huokaat,
katsot kelloa, onko aikaa kuunnella.

Jos sanon: "Kuulehan, puhun erotiikasta",
aikasi pysähtyy,
silmäsi kirkastuvat,
suusi kiertyy pieneen hymyyn,
…huokaat:

"Noh, …annas tulla,
ei tässä niin kiirettä oo mihinkään".

Entä jos sanonkin sinulle: "Kerro sinä",
onhan sinullakin elämäsi,
sen mäet ja kukkulat,
hiljaisten hetkiesi unelmat ja kiihkeät suudelmat.

Onhan sinullakin,
olet elänyt sinäkin ja onnea maistanut kuten minäkin,
mitä ihmeellistä siinä nyt sitten on,
samaa juhlaa siellä ja täällä,
hiljaisissa vuoteissa ja missä ikinä säässä,
…joskus vaikka vain pipo päässä.

Haluatko että kerron sinulle siemenen vedeksi,
joka sinussa muistot herättää,
pyräyttää liikkeelle sisälläsi kaiken sen kauniin,
mitä olet matkallasi katsellut ja kokenut,
ehkä eilen,
tai tässä viel' äsken, aamuvarhaisella,
…kiireessä.

Eläthän sinäkin ystäväni, samoin kuin elän minä,
joskus on iloa, joskus surua,
joskus elämän kiihkeyttä,
joskus sankkaa sumua,

…voi kun taas sais kokea sitä kiihkon murua.

-harri

---

 

 

24.01.2007
Olet rikas

Sanoit, "olen rikas,
saan katsella lunta,
auringon välkettä puiden oksilla,
ne ovat minulle timantteja,

lähetän niitä ystävilleni,
lähetän rakkailleni,
kaukaisilleni."

Toivotat iloa ja onnea uuteen aamuun,
rakkautta elämän hetkeen,
iloon tai harmaaseen.

Sinulla timantteja tänään silmäisi täynnä,
ja sydän keveänä.

-harri

--- 

 

 


11.01.2007
No nyt mä vast kippi oon

On siinä suuri voima täss' mun pöpössäin,
näin suuren miehen,
näin suuren, se lannisti mun sisälläin.

Kuin yks' pienen pieni hiekan murunen vain,
mun rattaissain, ja tämä kone,

tämä työkone,
tämä tanssikone,
tämä runokone,
..
tämä ihanain öitten kone,

  - nonni, taas !
  - mitä, Koala!…mikset sä nuku, kello on vasta neljä
  - en minä voi, kun sä hääräät täällä, ja naputat taas
  - niin, no kun minä olen kipeä ja heräsin…
  - juu juu, …mutt' jätä pois toi… --
-
>

siihen paikkaan sammui,
vähin erin peittoin alle vaipui.

Yks' pieni pöpö vain, jota en edes nää,
se tällaisen koneen pysäyttää.

Mä mietin, jos näin pienessä on jo noin suuri voima tässä maailmassa,
niin kuinka suuri voima onkaan se suuri, joka on mukana kaikessa.

Kun ihminen ei hallitse tuota pientäkään,
niin turha on näytellä suurta,
pystyttää patsaita,
kehua viisaita ajatuksia.

-sairas

---

 

 

Auttamisen vaikeus

Olenhan minä senkin nähnyt,
ei ole viisasta koskettaa pahaa,
ei halutonta auttaa.

Vahinko, vahinko vain,
josta kärsii herkempi ain.

Joku kosketti haavoittain.

-harri

--- 

 

 

Ystävykset

Ilo ja itku kuin ystävykset, käsi kädessä kulkevat,
milloin on ilo, milloin itku,
vuorotellen ihmisen syliinsä sulkevat.

Avuksi kiitävät toinen toiselleen,
jos on suru, silloin ilo jo lohduttamaan saapuu vierelleen.

Milloin ilo kuin liiallinen,
oottaa jo suru kiireinen.

Siin' taas kulkevat käsityksin ilo ja suru,
ilon kauniin rinnalla kasvaa jo surun muru.

-harri

--- 

 

 

Ihmistä ihmettelin

Oi, miten paljon on taas aihetta kiitokseen,
kun katsoin ihmistä itsensä kanssa puhuvaa,
sairasta ja rasittavaa.

Asiaa paljon, vastailee ties kelle,
en tiedä mihin ja mistä.

Paljon on aihetta kiitokseen,
vois asiat olla minullakin toisin,

voisin puhua itseksein,
olla näkyvä häiriö ympäristöllein,
vaikeus elämän nautintoihin tarttuen.

-harri

--- 

 

 


Syksyinen muisto
(Tään runoni sattumalta löysin)

Taas kun kesä mennyt on, syksy saapuu…
mieli talven odotukseen taipuu.

Vaan onhan vielä kauneuttakin,
puiden lehtien ihania värejä,
pihlajanmarjoja…

Ihminen miettii mennyttä kesää,
elettyä ihanaa yhteistä pesää.

Muistot yhteisissä kulkee,
joku viel' sattuu,
iloisen jostain muistaa,
sen eteensä hetkeksi sulkee.

Syksyn haikeus, sateen raikkaus,
myrsky sisällä pitää,

katse läpi ikkunan kulkee,
muistelee nuoruutta, isää.

Syksyllä on aikaa ajatella,
katsella elämää eteen ja taa,
menneet on menneitä,
mitä lie tulevalta saa,

surua,
…vaiko iloa, jos Herra armahtaa.

-harri

---

 

 

29.12.2006
Oletko ystäväni, uusi vuosi

Oletko ystäväni, sinä tuleva vuosi.

Olitko ystäväni sä mennyt,
vuosi vauhdikas pian päättynyt.

Sun viimeinen numerosi, kuutonen,
kuin yks' mukkelis makkelis vain,
kaiken ympäri kiepsautit,.
sen taas kerran kokea sain.

Vaan sinä, vuosi uus',
sun numeroosi viimeiseen,
kuvastuu muoto kuin pystyyn nostetun viikatteen.

Mitä aiot sinä katkoa,
mitä ottaa pois, puhdistaa,
vanhaa karsia vai kaunistaa.

Vaikka on muotosi kuin viikate julma,
en pelkää sinua kuitenkaan,

ei pelkkiä pahojaan tuonut mennytkään,
se samalla oli kuin puikula,
kutoi ehjäksi eloni verkkoa,

reiän ammottavan viime hetkellä paikkasi,
levon antoi, rauhoitti,
tuli lähelle ja rakasti,

lopullaan sylin kaukaisen kaivoi kuin tyhjästä vain,
sain jakaa helliä tunteitain.

-harri

--- 

 

 


Niin kaukana kaksi maailmaa

Kaksi maailmaa toisistaan kaukana kulkee,
harvoin ne yhteistä tietä kulkee.

Toinen tutkii maailmaa, tapoja elämän,
toinen tutkii syvemmin, tarkoitusta elämän.

Kaks' maailmaa toisistaan kaukana kulkee,
harvoin ne samoin kulkee.

Vaikka asia kohtais asian,
vaikk' olis se kuin yhteinen tie,
niin kaks maailmaa toisistaan kaukana kulkee,

ihminen kaipaa ihmisen,
jonka ain hetkin syliinsä sulkee.

Se ett' toinen tutkii elämää, ei riitä toisellen,
vaikk' toinen tietäis elon tarkoituksen, ei riitä toisellen.

Tärkeitä molemmat, ihmistä katsovat,
tapoja elämän,
ja elämän tarkoituksen,

vaan niin kaukana, niin kaukana, kulkevat kaksi maailmaa,
niin kaukana, harvoin toinen toistansa tavoittaa.

-harri

---

 

 

03.10.2006
Tuli syys

Tuli syys,
sateet, pimeä, tienoon täytti.

Elämä näytti,
kesän kauniin elää sait,
onnea hait sen väreistä ja tuoksuista,
sen monista lemmen juoksuista.

Syksy poistaa kauneuden,
talvi piilottaa hehkun sen.

Vaan kevät uusi taas kukkansa tuo,
värinsä ja väristyksensä,
tulee uudet tuoksut, uusi kauneus sun luo.

-harri

---

 

 

Häpesit lukea runojasi 

Häpesit lukea runojasi kun olin paikalla,
itseäsi vähättelit, itsesi pieneksi tunsit,
en ymmärrä sinua, miksi…

Sinulle runolla ajatukseesi vastaan:

Ei sana toisen tarkoita, ettei toista ois,
ett' toisen kauniit sanat ois vietävä pois.

Sanat syntyneet tiellänsä,
kasvaneet rinnalla kulkijansa.

Siks' arvokas on sana aina,
kasvanut elämän teillä arvokkailla.

-harri

---

 

 

Työkaverille   
(minuutissa kirjoitettu minuuttiruno)

Sisäisesi timantit

Sun paitasi välkkyy timantteja, esittelit sitä nauravin suin.
Minä sisäistäsi siin' hetkessä luin.

Vaikk' paitasi kimmeltää, sen välkkeet pienet,
ne varjoa vain on sun sisältäs,
hohtavista hiotuista kivistäs.

Ne loistaa siellä, vaikk' eivät näy,
lämpö min lähettää, sun vierelläs päivässä käy.

-harri

---

 

 


Eino Leinon päivänä  06.07.2006
mökillä, runot 1 - 6  
(unohtui laittaa näkyville)

1   Jokin sisällämme

Sinä lentosuukkoja perääni laitoit,
silmin kirkkain hymyilit mulle.

Minä vastasin lentäviin suukkoihis,
jotka niin hyvää tekivät mulle.

Sinä kosketit minua salaa,
hyvä ystävyys sisällämme.

Runoilijan sieluko sinussakin palaa,
sanojen kauneus sieluissamme.

Nooh…, silmien sirke,
pieni ihana kipuava pilke,

on siinä jotakin vielä…
pien' suolahan ripaus,
pienen pienten kellojen kilke.

-harri

---



2   Järven syleily

Katselen kirkasta järven selkää kuinka se kimmeltää.
Yks' elämän pieni huoli, pilvenä himmentää.

Kuinka voikaan olla kaunista,
kuinka onkaan näin tyyn'.

Tämä ihana hetki, järven raikas vesi,
ottaa minut hellään syleilyyn.

-harri

---



3    Kesäinen uintireissu

Kuinka onkaan ihana uida,
sen jo unohtanut olin.

Pulahtaa veteen kylmään,
tai helteisen lempeään.

Katsella valkoisia pilviä,
rantojen kalliota ja puita.

Katsella saarta kaukana siintävää,
taivaan kantta niin suunnatonta.

Taidan jättää housut, tahdon olla vapaa.
Näyttää paljasta peppaa,
...ettei vain hauki mun matoani nappaa.

Oi, kuinka ihana on helteisen veden hyväily,
kuinka hellä rakkaan muisto mun mielessäin kun olen yksinäin.

Täss' juuri kanssain polski,
suudelman uidessa sain,
posken kohtas' lämpöinen poski.

Kuinka ihana onkaan uida,
nauttia kaunis kesäinen hetki.

Olla rauhaisassa rannassa
sovussa itsensä kanssa.

Omistaa pieni runomökki.

-harri

---



4    Hengen sanat

Luin Leinoa mökissäin hiljakseen,
kunnioitin sanojen taikaa.

Olin ääneti, ihmettelin,
kuinka suree, kuinka riemunsa raikaa.

Esikuvaksi Leinon saanut oon,
tunnen yhteyttä hengen ja mielen.

Oi Jumala, anna voimaa,
ettei kasvuni jäisi puolitiehen.

Synty, kasvu sanojen kauniiden,
ei ole ihmisen tekoa vainen.

Sanat ovat aarteita,
arkisto taivaan salainen.

Etsin henkeä Leinon mä yksinäin,
runojen päivää mielessäin elin.

Ei sanat Leinossa kuljekaan,
vaan hengessä hengellein.

-harri

---


5    Ihmisen jumaluus

Sanotaan: "Eino Leino ol' Jumalan lahja Suomellen,
Luojan asialla aivan."

Kirjoitti, kuvasi elämän kirjon,
eli tien iloisen, näki tuskan ja vaivan.

Vaan, eikö jokainen ihminen,
osa jumaluutta sisällään kulkien.

Lähetettynä maalliselle matkalleen,
rakkaitaan syliinsä sulkien.

Ehkä sanat nää minunkin, pienoisen,
lailla Leinon polkuja kulkien,
etsii kauneutta maailman, ihmisten,
riemuitsee, suree julmuutta julmien käsien,

elää elämää viisautta etsien,
silittää huokaavia päitä hellien.

-harri

---


6    Näytit suloista suuta

Lentosuukkoja lähetit kaukaa,
näytit minulle suloista suuta.

Minä katsoin sun sirkeitä silmiäs,
olin onnekas ilman muuta.

Kuka saisi sun suukkosi toinen mies,
kohtaisi tunteesi kukaties.

Minä onnellinen sieluusi kuvani piirsin,
itseni ajatuksiisi helliin siirsin.

Älä usko mun lorujain,
sinulle lämpimikseni haastan.

Uimarannan reunalla sinua aattelin,
lentäviä suukkojas' muistan.

-harri

------------------------------------------------------------------------------


Olen elänyt kuin kesästä kesään

(Eino Leinon runon Aleksis Kivestä "Hän eli vain syksystä joulun" kuultua,
virisi mieleeni nämä sanat eräästä toisesta runoilijasta,
ja hänen taistelustaan elämän keskellä.)

Minä elänyt olen kuin kesästä kesään,
vaan miks' syksy niin pitkä aina.

Miks' taistelu,
miks' etsintä elämän,
ei vastaa se toiveisiin etsijän.
syksyinä raskaina.

Olen elänyt kesää, montakin,
olen nähnyt syksyjä ennen,

talvien tuiskuja tuntenut,
hiihdellyt, laulellut, vuotten mennen.

Vaan kevät, oi kevät,
se iloa on antanut,
monesti kaiken uudeksi kantanut,
elämän suunnan korjannut,
hetkessä hyväksi muuttanut.

Mutt' syksy, miks' syksy aina niin pitkä lie,
miks' murroksen vaihe on pitkä tie.

-harri

---

 

 

Anteeksi kun sanoin

Anteeksi, kun sanoin sinulle kauniin sanan,
hellän hellyttelysanan.

Sinä hämmästyit,
et osannut ottaa sitä vastaan.

En syytä sinua,

vaan salli minulle hetkinen sanojeni hellyyttä,
kun niiden kohde viereltäni puuttuu.

Minulla on tarve jakaa kauneutta, sanoilla helliä,
kun nyt ei ole ketään, kenen vierellä rauhaisasti kelliä.

Haluan sanoillani helliä.

En halua että sanojeni virta pysähtyy,
niiden kauniiden,
ihmistä nostavien, kantavien.

En halua niiden estyvän enkä ehtyvän.

Ota vain vastaan osoitukseni lämmin,
vaikk' sitä sanoessani hieman emmin,

ajattelin,
ei lie pahasta se kelleen,
ei niitä kukaan kai liikaa saa,
on elämä sen verran julmaa.

Anna anteeksi sanani hellä,
jonka yllättäen kuulla sait,
sen sisältäni jostain,
ihan rehellisesti, suuhuni - ja sinulle sain.

-harri

---

 

 

Tietäjä tietää

Tietäjä tietää, vaan ei kerro,
sisällään kärsii mi tuleva tuo,

tietää ettei askel enää
voi käydä rakkaan luo.

Tietäjä tietää, vaan ei kerro,
näkee ja ymmärtää menneet ja tulevat,
itkee raskaasti olevat.

Tietäjä tietää, vaan ei kerro,
tieto sisällään raskauttaa päiviään,

elää tieto matkassaan,
tulevat ja menneet taakkanaan.

-tietäjä

---

 

 

L-runo
(syntyi leikkiessä laiva on lastattu ällällä)

Laiva on lastattu:

Lauleli lauluja lirkutellen,
luuli lintuin laulavan,

leikkivät leikkejä lehdoissa,
lenteli liitävät lemmet,
lepäile levolliset leikitellen

laski lammen lainehille,
loitsunsa laulavaiset,
lempivät lemmen lempiväiset.

Näill' on laiva lastattu!

-harrimöinen

---

 

 

Elämän roskia

Roskia lentää,
mun silmäni katsoo,
silmiin asiat monet tarttuu.

Voi miten paljon on roskia ilmassa irrallaan,
miten paljon roskia, sanoja, matkallaan.

Elämä roskia mun silmiini toi,
sanonut oon monena aamuna: oi, voi voi…

-harri

---

 

 

Kuinka sitoa voi ihminen ihmisen

Kuinka sitoa voi ihminen ihmisen,
kuinka sitoa hengen ja mielen,
miten moni kaunis ajatus
jää tullessaan puolitiehen.

Kuinka sitoa voi ihminen ihmisen,
tappaa kauniin ajatuksen.

Miten silmänsä ankarat rakkauden syö,
kuin ylen aikaa toista lyö.

Kuinka sitoa voi ihmisen ihminen,
mistä tarve käytöksen.

Sen synnyttääkö lie tunne syvä,
mi loukattuna tilaansa huutaa,

vai jokin vamma lapsuuden, nuoruuden,
joka kätkettynä ihmistä mustaa.

Kuinka sitoa voi ihminen ihmisen,
mikä pois otti silmistä rakkauden,
jätti sijaan ankaruuden,
ilottoman elämän, tyhjyyden.

Siks' sitoo ihminen ihmisen,
kun tilaansa etsii taistellen,

pelkää ett' sisin näkyy,
ett' joku väärin hyväksyy,
käyttää vaikk' hyväkseen,
jättää taas yksikseen.

Voi miten paljon on syitä syvyyden,
mi käytöksen raskaan antaa jokapäiväisen.

Haavat vuotavat sisällään,
tuska, rauhattomuus, mielessään,
kaipaus rakkautta päällä maan,

vaan…,
voi kuinka vaikea on ihmistä loukattua tavoittaa.
vaikka mielessä olis halu auttaa ja armahtaa.

-harri

---

 

 

Kuinka paljon on takana pahaa

Kuinka paljon on takana pahaa puhumista,
kuinka paljon toisen maahan painamista,
kuinka paljon sielun salaista sitomista,
kuinka paljon sairasta.

En kestä!

Mun sydämeni,
mun rintani pakahtuu,
kun pahat sanat ja katseet sattuu.

Vaik' en niitä kuulekaan,
ne sattuu ja minua syö,
kun jossain takana mua toinen rumilla sanoillaan lyö.

-harri

---

 

 

Elämän kädet

Elämällä käsiä lie paljon on,
jos toisella lyö,
toinen jo turvana on.

Toisella työntää ihmisen rotkohon,
toinen käsi jo vastassa on.

Ei Elämä ole julma, vaikk' julmalta näyttää.
käyttää kättään ja suuntaa näyttää.

Käsi käden ohjaa kätehen,
antaa turvan, lemmen, hymyten.

Mitä huolit, sinä poikanen,
luulitko putoavasi vain,
sillä pudotessasi uuden voiman sait.

Se vaati sinut alas tyrkkäämään,
onnesi kukkulan hylkäämään,
ett' löytäisit sen mikä luvattu on,
kauniit sanat ja tulevaisuus uskomaton.

Et usko, kun oottanut jo niin kauan oot,
vaan katso sun kättesi jälki minkä käteni toi,
siin' on kaipaamasi aamun koi.

Elämällä käsiä paljon on,
toinen kun kasvattaa, kurittaa, toisaalla,
toinen jo siunaa tiesi toisaalla.

Oli käsiä ympärillä monta.

-harri

---

 

 

(kirjoitin pihalla sun moitteestas)
Moititko minua, rakas työkaverini

Rakas työkaverini,
sinä moititko minua kun runoistani puhun.
Haluaisit puhua kanssani kukkasista,
kakkuresepteistä,
kaikenlaisista arkisista.

Minä puhun sinulle vain runoista,
joissa elämä riveillä kulkee,
miten kaiken elämän kauniit kukkaset ja reseptit
syliinsä sulkee.

Etkö huomaa, ystäväin,
rakkaus myös kukkia on,
reseptejä elämän maukkaan,
jota nyt itse suurina paloina haukkaan.

Sinä et kestä sanojani kauniita,
rakastat kukkia kuitenkin.

Minä tunnen sinut, sun luonteesi tarkan,
rapunaisen niin kotoisan.

Vaan, onhan sinullakin ollut aikasi,
lempiä hullun lailla ja rakastaa,
saada lempesi kukkia omaltasi,
ja kakkuja öisissä vuoteissa maistaa.

Kuule siis tarkkaan, ystäväni:
Sanoissani on kukkaset mukana,
- sanojen kukkaset,

on niissä reseptitkin, - elämän reseptit,

on niissä valo,
on niissä ilo,
katso, on kukkaset sylissä ja öisiä kakkuja kilo.

-harri

---

 

 

Elämän lyhyys

Katselen kesää,
lasken päiviä.

Mietin mennyttä elämää,
tulevien päivien häiviä.

Kuinka paljon onkaan jo takana,
paljonko lie edessä…

Pyyhkäisen silmää itkuista...

- ei elämä ole ikuista.

-harri

---

 

 

Oi sanat, nouskaa mun aamuuni kesäiseen.
Antakaa purojen virrata.

Antakaa se ihana lirinä mun korvaini kuulla.

Antakaa kauneus lausua ne karkealla suulla.

-harri

---

 

 

Firman kesäretki

Me maistoimme kesää, työt hetkeksi taakse jäi.
Unohdimme paineet,
jalka keveästi luontoon käi.

Nauroimme, lauloimme,
makkarat paistoimme.

Tanssimme, juttelimme,
juomia vain maistelimme.

Olimme hetken itsemme omat,
toinen toisillemme vapauden hetkessä niin somat.

Vanhukset täälläkin vastassa olivat.
Ei meidän, he omineen paikassa kuntoilivat.

Vain Jerryllä oli työvaihde päällä.

Hoiti ja nauratti mummut ja papat.
Iloisella mielellä vekkuili heille,
hyvä ettei tullu housuihin kakat.

Kesäkö meille suuttui,
kun aamulla taas aurinko puuttui.

Antoi vettä ja viileyttä,
sisällä sydämessä uutta työn vireyttä.

Kiva oli käydä ja mölkkyä pelata,
uida ja saunoa, vähän työkaveria halata,

palella hyisessä veessä,
kasvaa hetki yhteisessä veneessä.

-yksi soutaja

---

 

 

Mistä saat voiman

Mistä saat voiman sun menoosi hurjaan,
miten jaksat tietäsi käydä.

Miten olet niin onnellinen,
et koskaan suruisalta näytä.

Miten ovatkaan kasvosi kirkkaat,
miten olemuksesi rento.

Miten oletkaan niin tyytyväinen,
vartesi suloinen, hento.

Onko vastaus ihmisessä mi rinnalla kulkee,
joka sinua suutelee, 
hellin käsin syliinsä sulkee.

Syli turvaisa ihmisen muuttaa,
antaa luottavaisen mielen.

Ja lempeän rakkauden kielen.

-harri

---

 

 

Valheen hetki

"Kuka äkkiä uskoo, se äkkiä petetään",
sanoit puheesi keskellä yllättäen.

Tahdot olla miesten puheitten suhteen varovainen.

Vaan, voi miten ihana on hetkessä uskoa,
nähdä maailman kauneus,
elää sen uskomisen hetken ihanuus.

Olla hetki onnellinen,
omistaa se hetki kuin iäinen.

Oi, anna mun uskoa kaikki.

Anna mun elämästä nauttia se ihana hetki,
kun joku sanoi minulle jotain ihan muuta,
ja valheella antoi minulle niin suloista suuta.

-harri

---

 

 

Ihmisellä on aikoja

Ihmisellä on aikoja, että hän miettii.

Vaikka elämä ois hyvin,
kaikki kohdallaan,
rakkaus rinnallaan,
hän miettii.

Hän laskee kuin itseään,
lukee omia tekojaan,
sopeutuu elämään,
valmistuu tulevaan.

Tätä tekee ihminen aina ja mieli vaihtelee,
ajatus muualle karkailee,
väsyy itseensä, kuin tyhjästä suuttuilee.

Se on ihmisen muutosta vain,
kasvunsa prosessia.

Ei se välttämättä toiseen liity,
rinnalla kulkevaan,
vaikka nostaakin pulssia.

Anna ihmisen olla, jos hän itsessään kärsii,
mittaa teitään ja tuntojaan,
asettelee paikoilleen ajatuksiaan.

Anna hänen olla vaan,
kyllä hän siitä toipuu ja syliisi palajaa.

Ihminen vain on tällainen,
kasvaa, muuttuu, kehittyy,

iloitsee, nauraa,
ja yhdessä hetkessä jostain niin pienestä myrtyy.

-harri

---

 

 

On kevät!

Katso, tuoss' kukkii kukka,
ei sitä eilen siinä ollut.

Ja tuolla! Tuolla kukkii omenapuu ihanine väreineen,
ja angervo tuoksuineen.

Sekin jo siihen tuli,
juurihan vasta lumi suli.

Ah' aurinko, se lämmittää niin heleästi,
vaikk' onhan vielä viimaakin, ulkoiltava varovasti.

Tuossa on hymy ihmisen kasvoilla,
tuolla jo kesäinen paita.

Kumpaakaan ei eilen ollut,
onko koittanut jokin uusi aika.

On!  On koittanut kevät - tulee kesä,
linnut laulaa, kaikilla taas uusi pesä.

Meilläkin, ihmisillä, syntyy paljon uutta:

Moni murhe katoaa,
ihastun, rakastun,
muistan mennyttä aikaa.

Siellä, ja tässä, suutelen mun ruususen suuta.

-runoilijan tuoksu

---

 

 

Onko onni omanasi

Onko onni säilynyt omanasi,
mi lähtöni jälkeen tuli.

Onko sydämesi levossa,
parantuiko se,
mikä yhteisellä tiellämme suli.

Onko elämä ollut hyvä,
onko ystävä rinnalla rakas.

Meidän aikamme ihana
ei tule enää takas.

Onko onni säilynyt omanasi,
mi lähtöni jälkeen tuli.

Onko sydämesi levossa.
Toivon, että ikäväsi uudessa sylissä suli.

-harri

---

 

 

Onnen tarjoaja

Minä mietin ja tarjoan paikkaa,
soitan ja ehdotan: "Tuu mukaan!"

Tässä kaikki ois avoinna sinulle,
aivan niin kuin uskon, myös minulle.

Miten perustelen, sinulle vain hyvää haluan,
vaikka itselleni myös - totta kai.

Vaan, jos tämä todella kantaa, niin kuin uskon,
se myös sinulle onnea antaa.

Voi muuttaa sinun koko elämäsi,
poistaa taloudellisen huolesi,
tuoda esiin uuden puolesi.

Siis, yritän sinulle onnea tarjota,
uutta eteesi rakentaa.

Miksi vastustat jos sinulle uutta eteen avataan,
parempaa tarjotaan mitä ehkä tänään on,
voi olla että olet kovinkin onneton.

Tähän sinulle uutta ehdotan:
"Tule mukaan kasvamaan."

Sinä mietit, aavistelet,
pelkäät, vastustelet.
Ehkä innostut, näet:
"Heei, täss' on mahdollisuus!"

Hyvää sinulle haluan.
Rakentaa kanssasi uutta.
Ratkaista monet ongelmasi.
Elää tulevaisuutta.

Vaan miksi et sitä näe.
Miksi et näe sitä näin.
Miksi silmäsi ovat kuin väärin päin.

Vaan eihän kaikki ole kaikille,
kullekin paikkansa aina.

Kenellä mennä menojaan,
kuka rinnalla kulkemaan.

-harri

---

 

 

Herkkä läheisyys

Minä tiedän miten stressi vaikuttaa,
miten ajatukset, jotka muualle karkaa.

Miten hellyys, hetket ihanat,
pian poissa on,
jos ajatus huolissa,
tulevien töissä kuin sammumaton.

Minä tiedän miten vauhti vaikuttaa.
Se tunteet sammuttaa,
läheisyyden silmistä karkottaa.

-harri

---

 

 

Maailman "viisaat"

Kuinka paljon on maailmassa viisaita,
jotka tietää miten mun elää täytyy.

Niillä ohjeita on joka lähtöön,
sanovat tee niin ja tee näin,
- vaikka menis' sitten ihan nurin päin.

Ei viisautta ympäriltä puutu.
Eivät suutu ellen tee.
Ellen kuuntele, ihmettelee

Mistä ihmeestä se viisaus aina toiselle tulee.
Mistähän niin selvästi näkee,
mikä minulle on hyväksi, mikä jopa parasta.

Ettei vain kukaan mun elämääni varasta.
 

Voi, jos aina oisin tehnyt kuten toiset sanoo.
Olisinko tässä missä olen tänään.
Olisinko lie itseni ollut.

Kuinka helppoa on toiselle ohjeita antaa.
Vaan miten lie on oma tie, oma elämä,
meneekö se hyvin ja arjessa kantaa.

Onko osannut omansa hoitaa,
kelpaako se malliksi minulle.

Onko näyttöä taidollisuudesta,
jota nyt tarjoaa toiselle.

Vai luuleeko vain, että ohjeensa viisaskin lie,
kenen toiveiden mukaan silloin käy tie.

Onko oma lehmä ojassa.
Onko oma halu matkassa.
Onko lie oma pelko ymmärtämätön,
vaiko kateus, toive, käsittämätön.

Niin, miksi viisaita niin paljon on.
Miksi minä kuin ainoa tyhmä, onneton.
 

Vaan, olenhan pärjännyt tännekin asti,
En kuunnellut ole muita.
Tai jos joskus kuunnellut, asiani sotkenut,
polkuni hetkeksi takiaan kadonnut.

Sitten taas palannut omilleni,
huokaisten tutuille teilleni:
miks' lähdin mä kulkemaan viisaan tietä,
joka neuvoja antoi ja hyvää tarkoitti .

Osoitti rakastuneelle viisauden jyvää.
Oman tien edestäni hetkeksi karkotti.

-harri

---

 

"Viisaiden" sanat

Kun viisas sinua sanallaan lyö,
miksi jatkuu se tänne,
ja voimallaan minua syö.

Miksi iskut jotka sinuun hosui,
ulottuivat myös minuun, ja osui.

Miksi yhden iskut toisen kautta
viel' kolmanteen lyö.

Oliko lie tarkoituskin,
että ohjeillaan minua lyö,
meitä ja ihanaa onneamme syö.

-harri

---

 

 

(mökin satoa)
Pieni hiutale, ihminen pieni

Lumi niin kevyt ja kaunis,
miten painaa se voisi.

Eikö vain kauneutta, rauhaa, soisi.

Pieni pisara, hiutale hento, ei mitään paina.

Vaik' yhteisvoimalla kunnon kuuron
on sillä suunnaton voima.

Kaataa puita, sortaa kattoja,
tappaa ihmisen pienen.

Kumpi oli pienempi kumpaa,
kumpi suurempi toistaan.

Kaukaa kun katsoo maailmaa,
ymmärtää suunnitelman suuren.

-harri

---

 

 

Piiras -nimi

Mikä on tää nimi,
mitä tarkoittaa Piiras, joku ehkä kysyy.
Nimi kuitenkin paikallaan pysyy.

Se tarkoittaa evästä.

Kun miehet aikoinaan töillensä lähti,
päivän matkalle etäämmäs.

Kaikki ravinto yhteen leivottiin,
ehkä viel' rullalle käärittiin.
Sanoi emäntä: "Syö ja vahvistu mättäälläs."

Siin' oli yhdessä kaikki , ravinto ja voima matkalle.
Maukas hetki, kodin turva, keholle.

Samoin on tämäkin, niin toivon,
joskus se sisällöllään nimensä täyttää.

Antaa lukijalle viisautta ja voimaa,
jonka päivänsä matkalla hyväkseen käyttää.

-harri

---

 

 

Mikä sinulle tuli, ystäväni

Minä mietin tässä kävellessä (Siltasaarenkadulla),
kun ystävä viereltä lähti.
Putosi kuin taivaalta pyrstötähti.

Sammui, jotakin tapahtui.

Minä luin hälle hellyydestä,
mitä tarkoittaa koskettaa, helliä,
katsoa silmiin toista,
pitää hyvänä,
elää elämää suurenmoista.

Hän kuunteli hiljaa,
alkoi tavaroitaan pakata.

(Ois ehkä halunnut minut hakata.)

Sanoi, "olen lähtenyt jo pitkään."
Ei pidätellyt häntä sanani mitkään.

Mikä sinulle tuli, ystävä rakas.
Loukkasiko sanani.
Tuletko vielä takas.

-harri

---

 

 

(mökin satoa)
Maallinen turva

Työpaikka, turva maallinen,
se kuin ehto on kaiken kehityksen.

Vaan entäs jos se otetaan pois,
mitä muuta turvaa ihmisellä olla vois.

Vaikea paikka, etsiä elämän tarkoitus uus.
Millä nyt turvata tulevaisuus.

Toive paikasta uudesta,
työstä jostain muusta.

Vaan kaikilla ei siihen mahdollisuutta.
Elämää ei tarjolla muulla suunnalla.

Mitä tehdä, jäädäkö siihen ja miettiä muita.
Pelätä, millä ruokkia nälkäisiä suita.

Onneksi on maassamme turva,
auttaa, puskuroi, vahinkoa suurta.
Kouluttaa, kasvattaa, opettaa uutta.

Mutta kuitenkin, koetus on kova turvan perään.
Monina öinä tuskaisena herää.

Ei auta purnaus, ei haukku, ei riehu.
Ihana paikka on mennyt, itkee sielu.

Odota hetki, ehkä elämä hoitaa.
Hoitihan se sinulle edellisenkin, onnesi sait.

Ehkä murheisen kasvun jälkeen taas elo uus.
Koetuksesta uutta voimaa hait.

-harri

---

 

 

(mökin satoa)
Silmät ohikatsovat

Minä iloitsin sinusta,
sinä vaisusti vastasit - katsoit ohi.

Minä kysyin sinulta paljon,
sinä vaisusti vastasit katseeni ohi.

Minä vastauksistasi iloitsin, sinua sanoistasi kiitin,
et ilooni yhtynyt, katsoit vain ohi.

Minä ystävyyttäsi pyysin, hyväksy minut.
Sinä ohikatsoen selitit miksei se käy.

Minä viel' uudelleen toivoin, salli mun tulla.
Vastasit sanoilla julmilla, on jokin vika mulla.
Silmäsi katonrajoissa kulki.

-harri

---

 

 

Olit kylmä

Minä luoksesi saavuin väristen,
pitkän matkan jälkeen. 
Emme olleet tavanneet aikaan.

Otit minut vastaan - olit kylmä.

Minä tulin sisääsi ja sinua lämmitin.
Pukeuduin lämpimästi, ettei kylmyytesi tuntuisi.
Nukuin makuupussissa, sillä olit pitkään huuruinen.

Vähin erin lämpenit.
Minulle sanojesi salaisen arkun aukaisit.
Olit yhtä kanssani.

Tarjosit minulle hyviä juomia ja maukasta ruokaa.
Tarjosit hiljaisuutta,
sen lempeää huokaa.

Minä ihailin sinua.
Koristelin sinut valoilla ja koruilla.
Tein sinusta itselleni ystävän.

Minä hikoilin kanssasi kuumassa löylyssä.
Piehtaroin hangessa melkoisessa höyryssä.

Hiihtelin järven selkää.
Sauvakävelin rinnallasi,
en sitäkään näyttää pelkää.

Tarjosit minulle turvan, ilon ja onnen.
Muutaman päivän minua hellit ja hoidit.

Lähtöpäivänä haikeana toisiamme katsoimme:
Minä sinut lämmitin.
Sinä minulle sivukaupalla sanoja ja runoja annoit.

Olit ystävä minulle.
Minäkin sinulle.

Lähdin pois, sinut yksin jätin kylmenemään.
Talven keskelle yksinäisyyteen kärsimään.

Minä muistan sinua, kuvat mielessäni elää.
Runot sylissäsi syntyneet täällä kotona viel' helää.

Kunhan keväthanget sun tienoosi täyttää.
Kun aurinko voimansa näyttää.

Silloin taas sisälläin syliisi palan.
Runomökiksi sinua kutsua alan.

-harri

---

 

 

(mökin satoa)
Ei kylmyyttä suurempaa

Vaikka ihminen tuntenut ois luonnon julman talven.
Siinä palellut, sormensa valkeiks' kylmännyt.

Ei voita se kylmyyttä sydämen,
katsetta kaunaisen kadehtivan mielen,
kun toinen on sisällään hyljännyt.

Ei kylmyyttä suurempaa.
Ei tuskaa polttavampaa.
Ei ikävää suurempaa.

Kuin rakkaan hylkäävät ohikatsovat silmät,
joita et nää.

Voi hyljätyn elämää!

-harri

---

 

 

Mökillä

Hanget kimmeltää, poskia polttaa,
totuus ihmiselle tuskaa juottaa.

Hiihtää latuaan, miettii elämää,
kummatkin kiertää ympyrää.

Häipyy poskista tuska,
helpottaa elämän hetki.
Tuvan lämmössä sydämen rauha.

Aurinko paistaa,
mieli raskaista raukee.
Viimainen retki - ah', lämmin sauna.

-hiihtolomailija

---



Noh, onk sitä pannaria

Tääll' miettii yks runoilija herkkä.

Silmiänsä hieroo,
vähän viel' katsoo kieroon.

Aamuvarhainen vielä,
vaan oisko siellä, kuten puhetta oli,
jotain ihanaa mi suussa sulais,
mieltä ja sielua voitelis.

Kirvoittais sanoihin uusiin uuden viikon.
Nousis sormet näppäimille,
katse kaikkois korkeuksiin,
ajatus viel' ylemmäs,
sielu kauas kurkottais,

höh… onk sitä pannaria!

-harri

---

 

 

Tyhjä!

Laivamatkalta palasin.
Bernerin näytepullot innoissani avasin.

"BOUCHERON"…en edes lukea osaa ääneen.
"Pour homme". No, se on mulle,
ja pian kääreen avasin.

Joku tuoksu ihana, miehinen, mä toivoin,
ja pullon rasiasta kaivoin.

Jotain outoa, ei ehjältä näytä.

Koitin painaa, ja hajujen ihanaan maailmaan päästä.
Elämä ei näköjään herkkää miestä säästä.

Ei tuoksua, ei ihanaa ranskalaista huumaa.
Ei mielikuvaa kauniista naisesta, joka mua halaa.
Hetkestä, jonka uusi tuoksu kruunaa.

Tyhjä!

Jonnekin valunut avaruuteen.
En päässytkään elämykseen uuteen.

"Voi", mä huokaan. Jotain uutta toivoin.
Selvisin pettymyksestä vaivoin.
Pikkupullon esiin kaivoin.

Olihan tuo pienempi sentään kunnossa.

Siitä jo kaulaani sipasin
ja rakkaani luo kiirusti kipasin.

Hän halas mua, ja hyvänä piti.
Tuli ihan liki.

Ei puhunut mitään tuoksusta uudesta.
Mietti kai olevan jotain muistoa laivasta.

Oliko lie viisaasti hiljaa.
Minä syleilin häntä kuin kypsää tuoksuvaa viljaa.

Hän syliini lempeään suli,
minulta jo melkein…. ähs.

Vaan silti, mä toivon,
ett' olis' tää toinenkin tuoksu mun käytössäin.

Saisin kuulla hellät huokaukset mun rintaani vasten.
Kuulla sanat: "Tuoksut niin hyvälle".
Elää hetken onnellisten aikuisten.

Istua sylikkäin, katsella elokuista kuuta.
Uuden tuoksun huumassa rakastani helliä,
ja maistaa sulosuuta.

-harri

---

 

 

Nalle sairastaa

Rakas,
orrellain nukun tätä tautiain pois,
voi kun mun pikkuinen tässä vierellä ois.

Yhdessä kellittäis peittoin alla,
rakkaan lämpö tuntuis keholla kaikkialla.

Minä orrellain nukun tätä tautiain pois.
Niin, kuinka elo tään kauniimpaa olla vois.

Rakkaan kuva mun mielessäin viipyy,
muistot ihanat yhteisten hetkien,
suloisten lemmenretkien.

Minä orrellain nukun tätä tautiain pois.
Onko mahdollista, että nalle viel' onnellisempi ois.

Onhan uni paras lääke vain,
pehmeän muisto kehrää kainalossain.

Minä orrellain nukun tätä tautiain pois,
mieli nallen ei hellempi olla vois.

-käheä

---

 

 

Toinen suksii, toinen sauvoo

Kun niin hiihdosta tykkäät,
on sun päästävä suksillen,
kehos upea asetettava ladullen.

Minä vierelläs huutelen.
Menoas suloista ihailen.

Siin onnessa kaks onnellista yhdessä kiitäis.
Toinen menis hiljempää,
toinen kaukana viilettäis.

Tulis taas pian takaisin,
lepäis sylissään, ken kulki hitaammin.

-harri

---

 

Ihmisellä toive lie yhteen ainoaan

Ihmisellä toive lie yhteen ainoaan,
löytää rinnalle toinen, joka rakastaa.

Se aarre on kuin taivainen vaan,
matkallaan jos sellaisen kohdata saa.

Se suurin lahja on päällä maan,
kun toinen toisensa täällä alhaalla saavuttaa.

Sitä etsii hän, etsii ja kaipaa,
sydän rinnassaan yöt päivät kuin näkymätöntä haikaa.

Minä tullut oon tänne jo aikoja sitten.
Etsinyt ja etsinyt sieluni puolta.
Sitä toista,
välillä haikaillut kuin kaukaiselta suolta.

En löytänyt, en löytänyt aikojenkaan takaa,
vaan yhtäkkiä hän onkin siinä, ja sun vierelläs makaa.

-harri

---

 

Runo tanssinopettajalle 1

Me ollaan tanssittu ja opittu.
Sielumme porteille kasvettu.

Sillä eihän tanssi ole vain askelia,
ei pelkästään kehon taito,
joka kuntoa kasvattaa ja elämän iloa antaa.

Se on matka unelmiin,
musiikin matkassa uusiin mielikuviin.
Mielen ja kehon yhteiseen sointiin.
Sisäisen ihmisemme hyvinvointiin.

Kiittäen työstä joka toiveita antaa,
ties vaik' pilviin meidät kerran viel' kantaa.

-harri

---


Runo tanssinopettajalle 2

Ette kasvattaneet meitä vain tanssin askeliin,
suorituksiin, liikkeisiin sulaviin.

Olette kuljettaneet uusiin unelmiin.
Antaneet toiveita uusiin maisemiin.

Avanneet elämämme musiikkiin,
toteuttaa sen jokainen sointi,
löytää kehon ja mielen hyvinvointi.

Kasvattaneet kohtaamaan vartalon,
tuntemaan toisen tunteen.

Vieneet rohkeudessa edelleen.
Avanneet sielumme kiristävän vanteen.

Taitonne tuo syliimme ihmisiä uusia,
antaa toivoa, uskoa tulevaan,
vie elämään ja vaik' uuteen unelmaan.

-harri

---

 

Join viinaa

Join viinaa
ja olin niin hirmuisen viisas.
Itseäkin oikein ihmetytti.

Kaikki tuntui mahdolliselta,
suunnitelmat ja uudet teot.

Kuin mitään ei puuttuisi.
Kaikki avoinna edessäni,
kun vain toimeen tartun ja alan tehdä.

Aamulla itseäni katsoin ja mietin:

Mitä minä oikein puhuin,
miten kaikki eilen niin kirkkaalta näytti,
miten osasin ja tiesin niin paljon,
miten olinkaan monessa taitava.

Nyt aamulla tuntuu taas etten mitään osaa,
en oikein uskallakaan.

Mikä siinä on,
että humala noin viisautta ja rohkeutta kasvattaa.

Antaa uskon,
että mikään ei ole mahdotonta.

Mikä siinä oikein on.

-hjarri

---


Matkan jälkeen

Uus aamu mua kantaa,
menneen ihanat muistot.

Ne voimia antaa,
ja tuoksuvat syksyiset puistot.

Elin ihanat hetket, sylis' keinuvan laivan,
raukeana mietin, maksoiko vaivan.

Vaik' olikin se "vähä kallis samba",
ja toinen on ihan rampa,

niin kyllä se kannatti maksaa,
nyt taas arjessa mennä jaksaa.

Iloa ja onnea yhteistä hain,
oi, miten paljon kaunista sain.

Viel' keho muistoja ihania kantaa,
kaiken jaksan taas iloiten antaa.

-harri

---

 

 

Onnettomuus äkkiä kohtas

Onnettomuus äkkiä kohtas.

Niin kuin aina, se kysymättä tulee,
ei lupaa pyydä,
ei suosiota,
ei tilaakaan vaadi itselleen.

Hetkessä vain ihmisen elämään tarttuu,
ottaa hetken omakseen.

Ympäristönkin vuokseen pysäyttää.
Elämää.

Vaan, "Elämä, miksi", me aina kysymme.

Miksi juuri nyt, kun tekemistä olisi niin paljon,
kun niin monet asiat ovat kesken.
Ei oikein olisi aikaakaan tällaiseen.

Niin, miksi.

Miksi Elämä tarttui toiseen.
Yllättäen sivuun siirsi päivän rytmistä,
sen kiireistä ja menemisen tuoksusta,
sen ihanuudesta ja paineista.

Miksei ilmoittanut,
miksei lupaa kysynyt.

Katso, ymmärrätkö, sinä ihminen,
mikä kaiken takana on,
mikä ihmiselle hyvä on.

Miksei pysäytys vaik' hyväksi olisi.
Ymmärrätkö sinä sen, sinä pieni ihminen.

Et kaikkea näe,
et elämää toisen tunne,
et hänen ajatuksiaan suuria,
et anomisiaan hiljaisia.

Josko onkin sinulta salassa jotain anonut,
ja tämä siihen vastaus.
Tapa ehkä toinen, vaan lopputulos vaikka mieleen,
kunhan aikaa käydään edelleen.

Ja mistä tiedät, sinä ihminen,
vaikka onnettomuus pieni tää,
toisen viel' suuremmasta surusta pois lennättää.

Jos matkalla ois suurempi suru edessä ollut,
kohdannut vaik' kuolema mutkan takaa.

Sitä ennen hänet tällä pysäytin,
nyt vain kääreissään makaa.

Mistä sinä tiedät, oi ihminen,
mikä kaiken takana on.

Mikä tästäkin onnettomuudesta uutena kasvaa
kun on aikaa ajatella hetki.

Tehdä oma sisäinen elämän puntarointi,
asioiden arviointi ja haaveiden retki.

Mistä tiedät mitä tästä nousee
kun uusi päivä eteesi piirtyy.

Moni asia vaik' muualle siirtyy
ja uusia sijaan tulee.

Elämä muuttuilee.

Siksi, ole onnellinen tästä hetkestä,
vaikka pelästys sallittua onkin.

Rakkaus esiin nousta toista kohtaan,
huoli ja murhe tilastaan.

Hän elossa on ja kasvaa vain,
pieni pysäytys ei muuta kun vahvistaa.

Toipuu ja pääsee taas tolpilleen,
tekee levättyään töitä omilleen.

Älä huoli, ihminen pieni,
jos murhe tielläsi kohtaa.

Kohta kasvosi hohtaa ajatustesi jälkeen,
joissa kiitos on päällä,
kuljet vaikka millaisella säällä.

-harri

---

 

 

Kiitos kun opastat

Kiva kun opastat minua tielläni kivisellä,
etten kehoani tuhoon syökse.

Ett' se kestäis tään eloni matkan,
kun runoilijan osaani jatkan,
ja pääsen lopussa lähettäjäni luokse.

Sanon hälle, minä tein sun työs,
vaik' hetkin kuljin kovinkin tiukassa vyös.

Onnea sain, nauttia iloa herkkää,
vaikka, joskus niin tuntui,
tää elo kuin kuritusta pelkkää.

Tänään minä suosta nousin.
Sanat yhä kauniimmin kulkee.

Rakkaan kanssa onnen satamaan sousin,
ehkä vieraatkin vielä runoni sydämiinsä sulkee.

-harri

---

 

 

Poltin pullia viis

Rakas,

mä poltin pullia viis,
kun sanani runoissa kulki,
pullat uunissa yritti itseään julki.

Ne tummui ja hehkui,
odotti et luukku aukeis,
kirjoittaja vieressä sanoista raukeis.

Ne pellillä pomppi,
yrittivät suojaan päästä,
voi mikset meitä säästä!

Runoilija sanoja mietti,
sovitti elämänsä hetkeä,
jotain mennyttä retkeä muistiin piirsi,
se ajatukset pullista siirsi.

Viimein muisti, "hei joko ois kuus' minuuttia mennyt",
ja katseen pulliin käänsi,
tummat kaunokaiset uunin luukussa naaman mutruun väänsi.

Sormensa poltti kun kiirusti pulliinsa kajos,
ihana mielikuva herkkupullista hetkessä hajos.

"Kyllä minä teidät syön,
ette te niin mustia", hän lohdutti pullia kuumia,
ja muisteli menneitten päivien huumia.

-harri

---

 


Katsoin taistelua herkän miehen

Katsoin taistelua herkän miehen,
sanoja taitavan, kaikkensa antavan.

Sisällään kummallinen valo,
sielussa hirmuinen kirjoittamisen palo.

Aleksis Kivi, mies,
ei helpolla päässyt.

Loi,
sanoja synnytti,
teoksia taitavia.

Vaan ei kestänyt sanojen paloa ihminen herkkä,
oli pian vain ranka pelkkä.

Kaikkensa antoi,
taisteli elämää vastaan.

Voittiko, hävisikö..., en tiedä.

Vaan sanansa virrata sai,
palaen, polttaen ulos tulla.
Siinäkö lie esikuva mulla.

Sitten kuolema hänet lepoonsa kantoi.

-harri

---

 


Miehen logiikkaa

Katson sinua,
mun syömmeni sykkii.

Kuuntelen ääntäsi, puhettasi viisasta.
Joskus Ihmettelen sanojesi sävyä kuin kiivasta.

Vaan tiedän, lempeä oot, sisäisesi minusta tykkää,
ja yhdessä ollessamme et minua luotasi lykkää.

Minä kosketan sinua, sinä kaipaat mua.
Illalla taas tuun, ja halaan sua.

-harri

---

 


Hiljainen yö

Yksin mökissä.
Yö tulossa. Yksinäinen yö.

Kynttilä, lämmin kamiina, tämä hetki.

Muistot monet suloiset.
ikävä moneen ja yhteen ainoaan palavaan, mieltä polttavaan,
sydäntä murskaavaan, elämän sammuttavaan.

Kaipaan sinua, sinä muistojeni suloinen kohde,
kaipaan sinua.

Olen yksin ilman sinua, ihan yksin.
Vaikka rinnalla ois toinen, olen silti yksin ilman sinua.

Pelottavaa.

Kuinka kauan, rakkaani, kuinka kauan mun kärsiä täytyy,
kärsiä ikävää ja kaipausta sinuun.

Miten elämäni käynnistän lähtösi jälkeen.
En ole vielä onnistunut, vaikka käynnistäjiä on ollutkin,
rakastavia ja onnea tarjoavia.

Heidänkin seurassaan olen ollut yksin, yksin ilman sinua.
Sydämen yksin ilman sinua.

-harri

---