Nopsarunoja
03.05.2008 (tekstiviestejä)
Vierivä virta
Täss' istun ma kivellä,
runokivellä, kultani muisto-pyllyn päällä.
Sanat heläjävät, etsivät
tietä ulos tulla,
tällä aurinko-keväisellä runosäällä.
Kirpparilta ostin ma kirjasen,
Eino Leinon "Vierivä virta",
sit' katselen, kuuntelen, laulelen,
suonissain samaa verta.
Täss' istun ma kivellä
yksinäin,
täss' istun, muistoja mieleeni antaa,
sua aattelen kultani haaveissain,
sua aattelen, katselen kynnetyn pellon sarkaa.
Sanat viritti lentoon tuo
"Vierivä virta",
viis' euroa säkeistä maksoin,
viis' euroa sanoista Leinon,
oman virtani sielusta kaivoi.
... Ja olunen yksi nyt yksinäin,
olut ainoa seurana mulla,
sanas' kaikuvat mielessä,
kultasein,
ois haaveesi rinnallain olla.
Yks' kirjako vain, vai yks' kalja,
vaiko tämä muisto-ihana paikka mun herätti,
sanoihin lennätti,
onneen kiidätti,
"Vierivä virta" mua siivitti Leinon askeliin,
henkeen ja veri-sykkeisiin.
Se yksinkö, vaiko ne kaikki,
ettei vain pian tuohon kura-ojahan päätyisi
tää runoilijan raitti.
Ma toivon, etten kyyneliin,
etten kyyneliin saattaisi sua,
kun niin kirkkain, kaunein, silmin,
ain' katselet sa mua.
Ma toivon, etten murhetta
päällesi,
etten murhetta ilosi sijaan,
niin suloisesti nauravat huulesi,
enhän toimillani päivääsi pilaa.
Nyt kyllä lähen!, ennen kuin ma palan,
itkeä alan
tätä sanojeni tulista virtaa,
mi rakentaa siltaa esikuvani päälle,
kesäiselle säälle kiitoksein,
ja sinulle, kultasein,
mun kaukainen sydämeni siellä,
jossain tuntemattomalla tiellä.
-harri
---
11.7.2008 (tekstiviestejä)
Runokivellä muistelen sua
Runokivellä istun, ma muistelen
sua,
sinäkin jossain aattelet mua.
Huojuva vilja, tuuli hiljainen
vain,
kesäpäivän vihdoin lahjaksi sain.
Kuinka kaunis on luonto,
aurinko kirkas,
kuinka kuumana polttavat säteet sen,
minä kivellä nautin
hetken kesäisen.
---
01.09.2007
Missä
kuljet kultani
Missä kulkee kultani matkoillaan
siellä,
missä kulkee mielensä tiellä.
Missä kulkee ystäväni
hiljainen,
sylini lämpöinen.
Kaipaako kainaloa hellää ja
turvaisaa,
onnea antavaa,
silmiin katsovaa nauravaa.
-harri
---
01.03.2007
Kevätruno
kännykkään
Hei, kevät alkoi
täälläkin, vesipisarat tippuu…
Onko sinulla pientä runoa?
Odotas hetki….kas tässä
-
Tippuvat pisarat kuin tippuvat
tähdet,
päivään piirtyväiset.
Viel' jos aurinko sattuu ne
kultaamaan,
silloin ne välkkeen jo kauniin saa.
Tippuvat tähdet kuin tippuvat
pisarat,
kevään päästäväiset.
-harri
---
Huomenta,
eloss' ollaan viel',
ja matkaan tällä oudolla tiell'.
Mitä tuokaan tää päivä uus,
silmäni juuri aukaisin,
edessä uusi tuttavuus, (siis
uusi päivä)
päivä, joka taas minulle ihana mahdollisuus.
-se jolla on kauhea maku suus
---
Enkö viel' oo tervehtinyt
ystävääni,
runoista jo kohta halkee mun pääni.
Siell' toinen on kaukana
kurssillaan,
toinen höyryy tornissaan,
vaan muistoiss',
…muistoiss' on yhteinen tie,
siellä toinen toistaan käsi kädessä vie.
-harri
---
Vaikk' rakkaus sisälle
piilotettiin,
hiljaisuuteen haudattiin,
vois' ystävyys kummulla ristinä
kirkkaana loistaa,
menneitten ihania muistoja molemmille toistaa.
-harri
---
Kulta, hyräile isoisän olkihattu -sävelmään:
En ole minä menevä, en maita
kiertävä,
en ole sitä tänään, kengäs viel' kivi hiertävä,
mutt' jos sanas ois kuin enne
vaan, me kohta lennetään,
rinnallain ois nainen hellä, sinut siinä nään.
Oisit mulle ilona ja apu
matkalla,
sinä samalla niin lempeä, ja chilipaprika.
Olet ihana.
-harri
---
Toinen on matkalla jossain
Aamu aukeaa, keho
muistuttaa,
kaipaan ystävää rinnalle ain.
Yksin heräsin,
muiston keräsin,
oli rinnallain tuoksusi vain.
Aamu kaunoinen,
sydän lämpöinen,
mielen helläksi saatella voi.
Rakas rinnalla,
silmät kirkkaana,
elon autuaan kohdalle toi.
Sinä matkaat
tietäsi kaukaista,
käteni hellät sun uumallas on.
Minä vuoteellain
kaipailen armasta,
syli kuuma, sammumaton.
Hyvää matkapäivää, mun ihana rakkaani.
-viel' uninen
---
Siel' sua vastassa on värisevä
tuoksu.
Uuden elämänsä kiivas juoksu.
Siel' odottaa suloistaan,
etsii silmillään kaunistaan.
Kaipaa eteensä ikävänsä
kohdetta,
nähdä silmissään täyttyneen toiveen hohdetta,
…jolla laukussaan myös Lidlin
ihanaa ja
suussa sulavaa mantelisuklaata.
Rakaasss…
-kaipaava
---
Kysyit: Mitä sinä
kirjoitat juuri..?
Sanoja sanoja sanoja vain,
vilisee mun sormistain,
toisissa on koala iloinen,
toisiss' kuin kuolema hirmuinen,
jossain on viesti kullallen,
….pitäisköhän jo laittaa ruoka hellallen.
-kiireinen runoilija
---
Hän tulee, hän tulee…
Yläpetin lämmössä sinua nyt
herätessä ajattelen.
Kaipaan tähän viereeni,
käsieni kosketuksiin,
hengitykseni huokauksiin,
kehoni tuntemuksiin.
kiihkoni syleilyyn,
yhteiseen rakkauden tuoksuun.
Tuohon kaikkeen sinua kaipaan…
ja puheittemme yhteiseen harmoniaan.
Siis odotan.
Sanon kaipauksen värisevälle
keholleni:
"Hän tulee, hän tulee…
rauhoitu vielä hetki,
sitten hän odotuksesi palkitsee,
kätensä kaulaasi kietoo, huokaa:
"Rakas, minäkin niin odotin sinut nähdä ja
tuoksusi tuntea.""
-aamunhaikea
---
Uusi ajatus päällä - jäällä
Minä jo tähän hiihtoon
rakastun.
Yks' potku, yks' työntö,
ja kymmenen metriä taakse jäi.
Vaik' edessä onkin pitkä suora,
se paina ei mieltä lain,
kun tällaisen päivän,
tään hetken ihanan, kuin lahjaksi sain.
Siks' jo rakastun tähän
matkaani jäällä,
kun uusi ajatus,
sen synty ja kasvu, on väkevästi päällä.
Se kantaa, se kantaa, minua kuin
tämä järven jää.
Latu suora, valoisa tulevaisuus, siintää.
-se uusi nimi
---
Rakas,
tässä istun rantakivellä sukset jalassa.
Aurinko lämmittää.
Repusta maistoin silmän kirkastetta,
mielen ja ajatuksen vilkastetta.
Ihana mylly päässäni pyörii.
Mieli tulevien kuvioissa hyörii....
mm. nimi muuttuu...
-harri
---
Kirje ystäville ystävänpäivänä
Täss' jo ystävyys viimeistään
punnitaan,
oisko tarjolla kahvia, pullaa.
Voisin tulla, kävellä
talvisessa säässä,
tiukka pipo päässä.
Pölähtää ovesta kirkkain
silmin,
nähdä ystävät rakkaat.
Pienen elämäni arvokkaat.
-harri
---
(mökin satoa)
Sinä
vuoren valloitit
Sinä vuoren valloitit, minä
rupusen järven.
Aurinko paistoi, latu luisti ja viimas.
Mieli keveä, tähdet hangella
tuikki.
Sua aattelin, olet minulle niin rakas.
-laturunoilija
---
(mökin satoa)
Koko
ajan tässä
Rakas, on niin hyvä, kun
molemmat toivoo,
ett' toinen ois tässä.
Vierellä ihanaa elämää elämässä.
Onko onnea suurempaa,
kun toinen on koko ajan tässä,
mun sydämen sopukassa.
-sun runosielus
---
(mökin satoa)
Viesti
tunturiin
Valloita, rakas, korkea vuori,
kiipeä huipulle saakka.
Matkalla paineet hellittää,
kirpoaa arkinen taakka.
-harri
---
Hyvää lomamatkaa, pikku golfaaja
Hyvää matkaa sinulle toivotan.
Sanoillani hellin sun matkallesi ihanaan.
Nauti, oi tyttö, nauti,
elä päiväsi riemussa aamusta varhain.
Illalla ain huomaat, tää päivä ol' elon hetkistä parhain.
Pallokin tottelee tahtosi
ääntä.
Lentää ja kimpoo, kuin toiveesi on.
Mieskään ei rinnallas oo onneton.
Kun palaat matkaltas, on virkeä
mieli.
Suloisesti laulaa levännyt lempeä kieli.
-harri
---
Yksinäisellä iltapäiväkävelyllä
Siel' rakkaani kulkee lumisella
tiellä,
minä muistoissa olen vierelläsi siellä.
Pidän sua kädestä,
välillä hellästi halaan.
Täällä tautivuoteella kaunista nimeäsi tavaan.
-ätsiiih…
-
Rakkaani tuttuja polkuja kulkee.
Siellä harri-kultansa muistoissa syliinsä sulkee.
Mustaa, ett' tuoss' oltiin
sylikkäin,
tuossa suudeltiin,
tuolla toisiamme kaivaten huudeltiin.
Tääll' makaa se toinen
muistoinsa kanssa.
Täss' kelli rakkaani sylissäin mun vuoteessa peittoni alla.
-ätsiiih
---
Huomenta mun ihana värinä,
katseeni lepo,
käsieni kuuma,
kosketukseni huuma
Sydämeni tykytys,
tunteeni sytytys.
Iloni lähde,
en viereltäsi lähde.
Silmieni kirkkaus,
silmieni sumennus.
Pelkoni juuri,
huokaukseni suuri.
Odotukseni ihana kohde,
kasvojeni puhdas hohde.
Sinua, kultaseni, mun silmäni
seuraa,
etsin lähelläsi turvaisaa seuraa.
Rakastan sinua, oot suurinta minulle,
sitä samaa toivon minä olevani sinulle.
-aamunherkkä
---
Runo sinulle, rakkaani...
(minuutissa tässä
koneen ääressä)
Mitä löysin rakkaani, kun sinut
näin,
elämäni kääntyi ihan toisin päin.
Kuuntelen sinua, kuin ihmettä katson.
Luonteesi hellyyttä,
silmiesi suoraa katsetta,
tahtoasi selvää.
En enää pelkää.
Elän rinnallasi iloisin mielin,
kuvaan elämää nyt uusin kielin.
Tiedän, sinä rakastat minua
samoin kuin minä rakastan sinua.
Eletään rinnakkain, rakkaani,
tämä elämän tie,
mihin ikinä se meitä vie.
-harri
---
Millainen lie sun aamusi, rakkaani
Voi rakkaani,
mahdatkohan olla töissä,
vaiko kotona kipeänä vuoteen vöissä.
Saitko unta riittävästi,
jaksoitko aamulla nousta.
Oliko kurkkusi kipeä,
vai jännittikö uusi päivä sinua kuin nuorta jousta.
Tulitko työhön ajallas,
tartuitko tehtäviin tavallas.
Vai... aatteletko lie sänkysi
pohjalla hetkeä hukattua,
jonka sairaus eteen tuo,
eikä illalla ehkä toisikaan meitä toistemme luo.
Jo ajatukseen tahtoo sydän pieni pakahtua.
-harri
---
Vastaus kysymykseesi:
Mitä lie mun runosieluni
tänään jo
kirjoitellut, aatellut.
Voi, kulta,
kaikenlaista jo sormeni napsanneet.
Tutkineet menneitä,
miettineet tulevaa,
ennustaneet eteen elämää ihanaa.
Sellaista on tää runosielu
ilmoille ehtinyt,
ja miettinyt miten onnellinen hän on,
kun on saanut rinnalleen enkelin kaltaisen kohtalon.
Iltaa jo ootan minäkin,
sydän kanssasi matkaa jo kaipaa,
sisälläin riemu raikaa.
Sanasi kauniit vain intoani
nostaa,
tätä onnea ei kukaan voi rahalla ostaa.
Illalla nautitaan, päivällä ja
yöllä.
Omput ja marjat kerätään kyllä pikaisella työllä.
Et aikaa jäis muuhunkin,
viereen ja syliin ihanaan,
saunan hehkuun ja tanssiin kiharaan.
-runosielu
---
Rakas, ei niin kiirettä,
ettei runoa rakkaalle kirjoittaa
ehtis,
ettei kauniita sanoja lausua tohtis.
Sinä sydämeni valloitat,
silmäni, suuni,
sisäiseni kiehuu syliisi kuin uuni.
Minä ootan, rakkaani, et taas
tavata voimme,
katsoa toisiamme,
kasvoihin hymyillä,
kehoja silittää,
ilon ja onnen tuntoja toisillemme tilittää.
Oli kiva kun matkaani suostuit,
lähdit oudolle miehelle
oppilaaksi tanssiin ja elämään.
Suhde ihana kasvaa ja kukoistaa,
antaa sielulle voimaa arkeen ain uuteen, ja mielen lämpimään.
Rakas, tää minuutin parin runo
sulle lähtöhetkellä lähti.
Säihkyt mun mielessäin kuin yön hiljainen kirkas tähti.
Olet suloinen.
-pikapikashakespeare
---
Kirjoitettu Kaisaniemenkadulla,
kävellessä
fysioterapeutin luokse.
Minä pöydällä lepäsin,
tyttö kaunis mun lonkkaani katsoi.
Sanoin: "Tee temppus, sano
hokkus pokkus,
että pian paranen
ja pääsen taas elämään mukaan."
Ei mua kohta ymmärrä kukaan.
Miks' vain vähenen, kun kasvaa
täytyis'.
Ett' vahvistuisin kaikessa,
ei mieli räytyis'.
Vai, näinkö se käykin, kysyn
taas,
kun mieli on ihan maass'.
Minun sisäisenikö kasvaa ja
vahvistuu kun keho heikkenee.
Kuka minua kohta toivottomuudessani peittelee.
Näinkö se kulkee tää elämän
tie.
Kasvaa kaiken kautta,
joka oikeaan elämään ja viisauteen vie.
Eikö onnessa, ilossa, aina
mennä salli.
Tuo palli,
en jaksa nyt enempää, voimani ehtyy.
Kohta mun sydämein taas särkyy.
-harri
---