Ihana rakkaus




13.08.2006
Viimeinen katse

Minä katsoin sinun jälkeesi kuin katsoin ma kerran,
kun tansseista kotiin sinut saatoin ensi kerran.

Ihailin silloin sun askeltas norjaa,
niin nytkin, menoasi niin sorjaa.

Kolmesti katsoit sa taakse päin,
vilkutit, minä itkevään autooni yksin jäin,
lentosuudelman lämpö vain sisälläin.

Silmiesi katse niin kaukainen,
vaikk' minua niin ihaileva läheinen,
oli hetken vielä mun edessäin.

Sitten lähdit, minä elämääni yksin ilman sinua jäin.

Sinä itket, sen tiedän, olet itkenyt koko yön,
kun yhdessä matkasimme sanojen ja hellyyden matkan,
teimme yhteisen erotyön.

Sisälläin itken nyt minäkin,
kyynelten vesi jo loppui yöllä,
kun toisistamme viimeisen kerran nautimme aamuyöllä.

Nyt olet mennyt,
olemuksesi kaunis ja lempeä puiden ja pensaiden taakse kaartui,
minun sieluni huusi, Rakasss…!
ihana yhteisemme tähän katkes,
tähän paikkaan kaunis matkamme maatui.

Oi rakas, hyvää elämää Sinulle, minä toivotin,
väsyneitä kasvojasi katselin.

Tule takas kun tiesi on käyty,
se outo ja tuntematon joka sinua nyt vetää.

Ole rohkea, kysy missä minä silloin menen,
…olenko ehkä onnellinen.

Jos en onnessa silloin kulje,
minäkin tuun, jos voimissain viel' oon,
suljen sinut kaipaavan sylini suuteloon.

Vaan, ei elämä ole helppo, yllätyksiä täynnä.

Mitä tuo nyt, mitä antaa,
mitä kummallekin tässä välillä rakentaa.

Onko lie täyttynyt odotuksemme taakka,
onko täyttynyt toiveet mi molemmilla on,
kun matkaamme uuteen kohtaloon.

Vaan jos…
jos mahdollista…
jos joku suurempi voima sen hyväksi näkee,
oikeaksi kohdallasi,
oikeaksi kohdallani,

niin jatketaan tästä, kulta,
tehdään siitä lopusta mitä viel' jäljellä tätä eloa on,
elo unohtumaton.

Ja minä sanoiksi kirjaan sen tapaamisen riemun,
sen sydämen pakahtavan onnen,
mitä nyt koko ajan kaipasin,
kun muutosta eroomme haikasin.

Ei tullut muutos,
ei elämä, vaiko lie kohtalo katala,
meille sitä sallinut eikä tulevaa paljastanut.

Pakotti kulkemaan omaa tietä,
haluaa viel' näyttää uutta,
haluaa rakentaa jotain muuta kuin meidän yhteistä tulevaisuutta.

Vaan jos sydämemme tila toisiimme säilyy,
mi tässä vielä välillämme roihuaa,
jos halu toiseen on paikallaan,

niin pyydetään vaikk' Jumalaa,
ehkä hän meitä armahtaa,
antaa minut sinulle takas,
...voi miten oletkaan minulle niin rakas.

Kulta, ...tule pian takas.

-harri

---

 

 

Viimeinen yö

Nenät neniä hellästi kosketti,
reisi reittä lämmitti hiljaa,

kaksi uupunutta valvojaa,
hengitti toisiinsa hiljaa.

Asiat nähty, päätös pysyy,
silmä sameana yön pysyy.

Sitt' tarttuu tää elämä uudelleen,
mihin suuntaa, ihminen kysyy.

Yö viimeinen käyty on rinnakkain,
uni aamulla nyyhkyset löysi,

pari tuntia vain,
varret alastomat,
irtos ikuisen rakkauden köysi.

Aamu ankea uuden eteen toi,
menetti ihminen ihmisen,
sydämen lämpöisen,
sylin niin kiitollisen.

-harri

---

 

 

29.08.2006
Lähti viereltä elämäni arvokkain

Kuinka voikaan yllättää toisessa jokin,
jota ei ois uskonut olevan olemassakaan,

ett' kohtaa toisen ihmisen,
siin' hetkessä rinnalta katoaa...

-

Minä sinut löysin kuin kotisi uumenista,
hellasi äärestä,
omasta pikku elämästä.

Sinuun hellästi tartuin,
näytin ihmeitä maan,
opetin tanssin niin railakkaan.

Rakensin sinusta uuden naisen,
oikean kaunokaisen,

hiuksesi suorin,
ryhtisi ylvääksi nostin,
katseesi kirkastin,
elämän uuden ja kauniin eteesi piirsin,
elämääsi uuden lehden käänsin.

Kasvoit kauneuteen alla silmäin ihailevien,
seas' käsien herkkien,
läheisyytesi hauraan ja herkän tuntien.

Sitt' heräsit eloon, aloit maita katsella,
uumoilla uusia elämän marjoja,
kohtasit eteesi tulleen toisen,
jonkin kai unelman suurenmoisen.

Silmäsi käänsit,
kaiken toiseksi hetkessä väänsit,

…minä tehnyt olin työni,
sinut synnyttänyt, kasvattanut,
uuteen elämään valmistanut.

Sinne lensitkin nyt keralla toisen katsomaan,
mitä muuta elo tarjota voi,
millainen vaikk' elämän ihan uudenlainen aamun koi.

-

Minä vielä lähtöhetkellä sinut kauniiksi laitoin,
valitsin vaatteet niin juhlavat ja sopivat,
omille silmilleni ihanat.

Pesin ja vaahdotin,
kyntesi siistin kauniiksi,
tein sinut vielä suloisemmaksi naiseksi.

Sitten laitoin sinut kauniina matkaan,
kyynelsilmin tietäsi katsoin,
kun astuit pois luokse uuden rakkaan,

…harsovin silmin perääsi katsoin,

ja toivoin, ett' rakkautesi,
mikä viel' roihuna kohtaani palaa,
tuo sinut luokseni takaisin kuin salaa.

Minun sydämeni palaa!

Vaan, minun piti lie tämäkin nähdä ja kokea,
miten ihminen ihanin voi olla herkkä ja ovela,

miten mielensä villi on lähtemään,
tuntematonta elämää elämään.

Miltä tuntuu, kun surun tuon kohdata sain,
lähti viereltä elämäni arvokkain,

... ja miltä tuntuu, kun kaiken viel' muistiin kirjata sain.

-harri

---

 

 

29.08.2006
Rakkaudellinen ero

Rakkaudessa puhuttu,
rehellisesti silmiin katsottu,
sanoissa viel' rakastettu,

kuinka antaa se kauniin uuden alun
rinnalla kulkevan ystävän lailla,
kun ihania muistoja on kaikkialla.

Rakkauden sanat,
toisen ymmärrys suuri,
vapautta ihmisen ikävästä,
vaikk' ympäröi vielä surumuuri.

Rakkaus murtaa surun,
ystävä on elävä - ei kuollutkaan,
hän elää ja arvostaa,
sisällään viel' rakastaa.

Se vapaaksi päästää toisen,
sen heikomman,
ja heikkokin vapauttaa
syyllisyydestä vahvemman.

Avaa eteen elämän uuden
ja terveen tulevaisuuden.

…Vaan kuinka sattuukaan…,
se syli, minkä omistaa sain,
jos sen joku toinen nyt omistaa vain.

-harri

---



13.08.2006
Irtos sormet sormien lomasta   (ääni  ->)

Ei auttanut rukous,
ei ääni huutavan taivahan suuntaan.

Ei mieli muuttunut,
ei tahtonsa tulevan suuntaan.

Ei ihmisen teko, ei tahtokaan,
ole tää eromme julma,
se muualta säädettiin,
tää irti repiminen julma.

Hautasimme kaiken niin kauniisti,
lammilla sydämet yhteiset itki,
oma kahvi keittimen,
lammen rannat kanssamme itki.

Sanat kauniit lempeät,
sua uudelle matkalle saattoi,
toru, asian avaaminen silmillein,
eron lopullisen matkalle saattoi.

Yö yhteinen mi palkkana yhteisen ihanan lennon,
kahden ihmisen kauneus,
värisevän olemuksen hennon,
kuin kruunuksi kasvoi tään yhteisen lennon.

Sanat tuhannet,
kuumat suudelmat,
päätti ihanan yhteisen matkan.

Sinut kotiovelle saatoin,
katsoin viel' kerran mun kauneutta silmäin,
nousit sukkelaan,
…hidastelit,
katsoit sinäkin kauneutta silmäin.

Irtos käteni,
irtos kosketus sormista rakkaan otteen,
irtos sormet mi lomassaan kulkeneet on,

irtos sielu sielusta,
lämpö rakkauden mi lomassaan kulkeneet on.

Silmäs kyynel katsoi sun rakkaasi suuntaan,
ajattelit kaikkea kaunista mi muistutti mua.

Vaan en tiennyt, en aavistaa voinut,
et sormies irrottua sormistain,
toisen sormet jo kosketti sua.

-harri

---

 

 


24.08.2006
Runo, jota en olisi halunnut kirjoittaa

Minä pelkään, ett' tulee vielä se päivä,
kun ovellani hiljaisesti seisot.

Katsot minua hiljaa, sanot:
"Ikävä, minä kaipaan."

Minä tiedän, silmäni kyyneleiset,
huuleni itkusta vääristyneet:

"Minä tiesin…, minä tiesin...",

ja katson kasvojasi vanhenneita,
elämän ja ikävän uurruttaneita.

"Rakas,
miks' vasta nyt sinä palasit,
mikset tullut aiemmin,
mikset aikanasi ajatellut, periksi antanut.

Miksi vasta nyt,
näin pitkän ajan kuluttua,
maailman jo muututtua.

On tapahtunut niin paljon,
elämää,
ihmisiä,
rakkaita.

Vaan, voi kuinka olenkaan sinua kaivannut,
kuinka monesti itkuni vuoksesi unen helpotukseen vaivuttanut,
kuinka olenkaan sinua kaivannut.

Vaan rakas, miksi vasta nyt,
mikä sinut luokseni toi,
kun enää en vuoksesi mitään tehdä voi.

Sinun aikasi, rakas,
aikamme yhteinen,
meni tehtävänsä tehden.

Olisit aiemmin… en tiedä…
nyt sylini lämmön toiselle vienen.

-harri

---



14.08.2006
Ei lähtenyt ainoastaan ihminen

Ei lähtenyt ainoastaan ihminen,
lähti rinnalta elämä yhteinen,
lähti menneet teot ihanat,
valvotut yöt, suudelmat,
lähti matkattu elämä suloinen,
lähti yhteys sielujen.

Ei lähtenyt ainoastaan ihminen,
lähti kosketus hellä ja hento,
silmien katse ihaileva,
lähti käsi mi kiinnittyi kätehen.

Ei lähtenyt ainoastaan ihminen,
lähti tanssiva syli lämpöinen,
lähti yhteiset ihanat hetket,
lähti keskustelut hiljaiset,
iloiset naurut, halaukset,
lähti keho mi tarrautui toisehen.

Ei lähtenyt ainoastaan ihminen,
lähti syli mi kiinnittyi sylihin.

Lähti kerralla koko maailma pois,
jäi tyhjyys, kiljuva hiljaisuus,
ois helpompi, jos yksinäinen kuollut ois.

Oi kuinka on ihminen julma.

-yksin jäänyt

---

 

 

14.08.1006

Kuulkaa mitä runoilee tää runoilija herkkä,
joka on vain ihminen, ihminen, pelkkä.

Suurempi voima

En ois uskonut, että päättyy tää näin,
et uskonut sinäkään,
kun sisimpäsi kääntyi väärin päin.

Eikö voima rakkauden ollutkaan suurin,
jokin viel' suurempi särki meidän ruusumuurin.

Eikö rakkaus ihmisen ihmiseen,
voita voimaa uuteen,
elämää eteenpäin vievään voimaan
mi tähtää tulevaisuuteen.

Olen luullut, ett' rakkaus voimista suurin on,
vaan petyin…

ei se ollutkaan suurin,
niin kuin luulin,
sen huuliltasi kauniilta eilen kuulin.

-harri

--- 

 

 

13.08.2006
Ontto sydän

Tyhjiö ammottava täyttää mun sydämein,
sieltä rakkaus repien lähti.

Lähti tunteiden kohde, kosketuksien,
ihailevien silmieni kirkas tähti.

Millä täytän mä tyhjiön mi kirkuen hellyyttä huutaa,
millä ruokin silmäni nälkäiset,
millä kostutan huuleni tiukat ja viiruiset,
hetki anna ei unelle ruokaa.

Onttona kaikuu mun sisäisein, lempi polttava hetkessä lähti,
mull' on kylmä, oi kylmä, rakkahin,
millä peittelen revityn sydämen,
joka vuotaa vain kylmää verta.

-harri

---

 

 

12.08.2006
Mieletöntä!   (ääni  ->)

Mun elettävä on nyt sun kuvasi mielessäin,
kun elämä vie sua mennessään.

Minä odotan…
minä katson…
mitä elämä minulle suo,
ja milloin se sinut takaisin tuo.

Mieletöntä!

Lähettää nyt sydämen rakas,
maailman ihanin nainen,
jota olen rakastanut enemmän kuin ketään muuta,
elämään jonnekin… jotakin…
eikä varmuutta ole kuitenkaan,
tuleeko vielä takaisin.

Lupasi kyllä, koska edelleen niin suuresti minua rakastaa,
vaan jokin sisäinen pakko ajaa edelleen elämää katsastamaan,
ja palaa, jos olen valmis vastaanottamaan,
kun tiensä, hinkunsa, on loppuun käyty,
mitä lie tällä välillä ollaankaan yhdessä ja erillään nähty.

Miks' kuljen kuin esikuvani viitassa vain,
William Shakespeare saman kohtalon elää sai,
kun rakkaansa maan äärin joutui lähettämään,
palavan rakkauden sylistään.

Älä itke Will, sanoi rakkaansa vain,
kun sydämensä rakkaudesta pakahtui,
astun nyt laivaan pakotettu mies rinnallain.

Kirjoita aina kuin kirjoittaisit minulle,
siinä on yhteytemme ikuinen,
en palata voi, on sopimus niin suuri,
en siihen itse vaikuttaa voi,
sillä järjestys, jokin voima suuri,
meidät nyt repii erottain.

Samoinko minunkin nyt elää täytyy,
sinun kuvasi rinnassain,
ja aina kun rakkaudesta kirjoitan,
ajattelen mennyttä, mennyttä rakastain,
yksin sinua, sinua vain.

-pikku shakespeare

---

 

 

11.08.2006
Taistelun tulos

Taistelun tulos,
kun lähdimme yhdessä luontoon, ulos.

Minä taistelin sun sielusi tilasta,
siitä kumppanin itselleni sain.

Sun sielusi tietää mitä se tahtoo,
muu sinussa muualle aikoo.

Aikoo asioita uusia,
itkee menneitten perään,
kaipaa tulevaisuuteen,
joita ei ole enää.

Minä taistelen sun sielusi puolesta,
siitä itsellein kumppanin sain.

Se sinussa kuitenkin on voimakkain.

Sun suusi, sun mielesi sanat, etsii muuta kuin sun sielusi etsii.
Sun sielusi etsii ajattomuutta,
niin kuin etsii myös mun.

Sun suusi, sun mielesi, etsii ajallisuutta,
niin kuin myös mun.

Vaan jos yhdessä taltutettais tää huutava ääni,
tää levoton mieli, ja särkevä pääni.

Annettais sisäisten ratkaista tämä elämän suunta,
ei suun mukaan me kuljettais.

Etsittäis oikeutta, tahtoa korkeimman, ihan perimmäistä juurta,
se yhdessä, rakkaudessa, syliimme suljettais.

Siin' on mun taisteluni sun kassasi rakas,
että saisin sun sielusi mun sielullein takas,

Sun mielesi menetin,
sanasi kaukana kulki,

vaan sun sielusi ääni tuli luonnossa minulle julki.

-taistelijasi

---

 

 

10.08.2006
Elämän päätös

Tapasimme sovittuun aikaan,
monen päivän eromme jälkeen,
helvetillisten iltojen ja yksinäisten öittemme jälkeen.

Eilen puhelimessa pitkään puhuimme,
sovimme että tapaamme.

Minä odotin ja toivoin, sinä mielesi muuttaisit,
poistuisi mielestäsi uuden elämän hinku,
jatkaisit rinnallain,
oisit edelleen mun pikkuinen vinku.

Aurinkoinen ilta kauniissa puistossa, jo kaukaa sinut näin.
Olit kaunis, katsoin sinua vaikka miten päin.

"Olet kaunis", minä sanoin ja sinua hellästi halasin.
"Niin sinäkin", ja painauduit minua vasten.
Olimme kuin rakastavaiset,
tulleet onnensa tapaamiseen ihan vartavasten.

Vaan, me emme tulleetkaan rakkauden syystä vaan eron,
lopullisen päätöksen teon.

Kuljimme käsityksin kasvitieteelliseen puutarhaan ja toisiamme katselimme,
välillä hymyilimme, hetkin jopa nauroimme.

Aurinko lämmitti, kukat kirkkaina kukki, illan tuuli vienosti käi,
puhelimme, puntaroimme minne kaikki ihana niin yhtäkkiä jäi.

Sinulle halu tuli elämään toiseen,
enkä toisen rinnalle johonkin vaikk' suurenmoiseen,
vaikkei meiltäkään ole mitään puuttunut,
ennemminkin, kaikkea oli niin paljon, elämäkö onnestamme uupunut.

Kukat sinua hieman kiinnosti, minua ei tippaakaan.
Sinä kukkia katselit, minä sinua ihailin,
sisälläni hiljaa itkin, …sinäkin.

Penkillä aatteet ilmoille heitimme,
kaiken onnemme ja tilamme eteemme levitimme.
Kuinka ihana on ollut tää yhteinen tie,
vaan mihin lie vie tää hingun uusi tie.

Ymmärsin kyllä, vaikken halunnut,
tilanne tuttu jo ennestään,
elämän on annettava edetä, toinen on päästettävä menemään,
elämään omaan elämään.

Luin runoja riistäviltä päiviltäni, öiltäkin.
Sinä kaiken ymmärsit, niihin piirtyneen uhkankin.

Ei elämä aina onnea tuo, jos vaikka veisikin toisen luo.
Aikansa kaikella taivaan alla,
sitten on taas suru rinnalla,
elämä pimeätä kaikkialla.

Sinä rakastat minua ja haluaisit jatkaa, vaan et voi,
jokin sisälläsi sinua vetää,
suorastaan käskee, et enää rinnalleni tulla voi.

Itkimme hetkin, nauroimme toisin,
miten tämän kaiken käsittää voisin.

Ei mielesi muuttunut, sen jo aavistellut olin,
tilanteelle sisälläni jalkaa polin.

Vaan elämän on jatkuttava, tie on kuljettava loppuun ja kasvettava,
ilon jälkeen kärsimyskin vastaan otettava.

Olimme yhtä mieltä, näin elämä kulkee,
ja minulla virkani naisten suhteen,
sylini uuden sylin syleilyynsä sulkee.

Ajatus sattuu, samoin kuin sinun,
jos joku täyttää sylissäsi paikkani minun.

Viimeisen runoni viel' itkien luin,
sen lähtöhetkellä kiirusti muotoonsa puin:

-

"Anna vielä yksi yö,
anna yksi ihana yö nukkua sun rinnallas.

Katsella kauniita kasvojasi,
kuunnella levollista hengitystäsi,
nähdä ja tuntea, olet siinä,

jos vaikka aamulla oisitkin poissa,
matkaten jossain muualla,
sielusi, ajatustesi, sopukoissa.

Vaan anna, rakas,
yksi ihana ilta mun kanssasi olla,
katsella silmiäsi elokuisella kuutamolla,
jossa kanssasi olisi niin ihana olla.

Mikä ois yks' ilta enää,
yks' yö satojen öiden perään,
jos vaikka siitä aamulla yksinäisyyteeni herään,
hiljaisesti itseni luotasi pois kerään."

-

Ei muuttunut mieli, ei muutosta jatkolle syntynyt.

Käsi kädessä puistosta poistuimme,
käytävällä viel' pitkään halasimme,
toisiamme ja toistemme sylejä niin kaipasimme.

Kysyin: "Kun tiesi on käyty, jos uutesi loppuu ja yksin jäät,
tuletko takaisin mun elämään."

"Tulen jos tulla saan, rakastanhan sinua aina vaan.
Vaan miten lie elämä silloin,
miten kestämme kaiken tään välillä syntyneen,
miten kehomme matkalla ryvettyneen."

Bussipysäkillä iloisina juttelimme,
toisiamme silitimme, suutelimme.

Suunnittelimme, jos vielä lammille uimaan,
tai vaikk' tanssimaan, sen minulle velkaa oot,
lomamatkastamme Hankoon.

Sinua pysäkillä viivytin, kuin loppuun asti kiusasin:
Odotetaan seuraava bussi, sitten vasta…
sinua vielä ihailla tahdoin, olit niin kaunis.

Bussi tuli, suutelimme,
vilkutimme ja hymyilimme,
voi kuinka onnellisilta näytimme.

Pysäkillä eräs rouva meitä kaihoten katsoi,
ihaili, muisteli omaa mennyttään,
keski-iän rakkauttaan.

"Hei hei, rakas", bussi sinut vei.
Oliko se lie viimeinen "hei-hei".

Kävelin luo pysäkin rouvan,
katsoin häntä rauhaisasti silmiin ja sanoin: "Kuule…, me erottiin".
Hän katsoi ihmeissään: "Näytitte niin ihanilta rakastavaisilta…
Muistan kuinka itse rakastuin keski-iässä erääseen mieheen…"

"Niin, mutta me juuri erottiin", minä vielä toistin, 
kyynelet silmäni täytti,
kasvoni jo itkuisilta näytti.

"No mikä teille tuli", hän ihmetellen kysyi.
"En tiedä", minä vastasin, "En tiedä"…vaikk' tiedänkin,
minä yksinäiseen kotiini kuljin,
olin yksin - itkin.

-yksinäinen

--- 

 

 

11.08.2006
Ei ero ystävyyttä estä

Kulta, eihän tää ero iloista ystävyyttä estä.

Katsella vaik' iltoja yhdessä,
pulahtaa raikkaaseen kesäillan veteen,
mitä ikinä ystävyyden varjolla tuleekaan eteen.

Voinhan viel' kirjoittaakin sulle,
sen tuhannen ja ensimmäisen runoni,
jossa tuon kiitostani edelleen sulle.

Kuinka ihanasti kanssani kuljit,
miten hellästi minut rakastavaan syliisi suljit.

Vaan mitä lie sanoo siihen toinen,
jos rinnallasi sellainen on,
ymmärtääkö ystävyyttä kanssa entisen rakkaan,
ajattelee kaikkea,
tulee mustasukkaiseksi tahtomattaan.

Sama minulla kuin sinulla, jos tässä hyvin käy,
ei kaikki ihan vielä näy.

Tiedän, meiltä tuo yhteinen onnistuisi,
sitä ihan toivoitkin,
vaan miten sen näkee toinen joka kanssasi onnea käy,
kun rakkaansa menneitten retkillä kulkee,
eikä silloin toiselle näy.

Vaan nyt, rakkaani…

muistoissa, muistoissa, muistoissa käy tie,
kun puistoissa, puistoissa, puistoissa vei elon tie,

miten rakkaan kädessä oli toisen käsi,
ja silmistä kirkkaista heti yhdellä silmäyksellä
yhteisen onnen näki.

-ex

--- 

 

 

11.08.2006
Ikuista rakkautta

Rakas, tule takas kun tiesi on käyty,
itke itkusi mun paitaani vasten.

Minä odotan, vaikk' elänkin omaani,
itken ikäväni kyyneleet toisia vasten.

Mutta tule takas kun olet valmis,
kun tie kierretty mi edessäsi siintää.

Olen täällä,
olen elossa,
sitten jo taas kasvaneena,
vaan edelleen hyvässä vedossa.

Saat anteeksi kaiken sun elämäsi tien,
tule kuten lupasit,
sinut uudelleen onneen vien.

-harri

---

 

 

11.08.2006
Ei unta tarvitse

Ei eronnut, ei rakastunut, unta tarvitse,
elää kiihkeästi vain.

Toinen elää viel' menneissä,
muistelee kaikkea hyvää,

toinen kiitää jo tuleviin,
odottaa tunnetta syvää.

Molemmilla ajatukset pään täyttää,
näyttää ettei mistään tuu mittään.

Ja kuitenkin… elämä hoitaa,
vie mennessään,
tuo tullessaan,
kaiken minkä kohtalo soi,
molemmille koittaa ihan uusi aamun koi.

-harri

--- 

 

7.8.2006
Katutaistelu

Tämän hullutuksen minä kirjoitin kun Helsingin iltaisia katuja kuljin,
rakkaani kuvan sielustani kaivoin, sen syliini suljin.

Olin yksin.

Autoin viinakassin kantamisessa hetken matkaa, yks' känninen pyysi.
Lupasi palkaksi kympin, minä viel' yhden oluen lastistaan ryypin.

Nyt kuljen katuja ja kynäni käy,
murhe oluen voimasta jonnekin hetkeksi katos,
ei sitä juuri nyt näy.

Kirjoitan sinusta ja sinulle,
omistan sanani elämälle.

Haluan silmäsi avata,
kaukaisen kaunokaiseni jo pian tavata.

-

Ja kirjoitan…

Miksei paista aurinko vaikk' paistaakin,
miks' ei vilvoita tuuli, vaikk' mereltä tuulee.

Miks' kasvoni ei hymyä tavoita vaikka on kesäinen ilta,
keho onnekkain,
minä murheen yhtäkkiä päälleni sain.

Ei laula lintu, en sitä kuule,
ei ilo silmistäni loista,
ei mikään mielestäni murhetta poista.

Rakkaani laskee teitään,
mittaa ja puntaroi, mitä muuta elämä antaa voi.

Katselee kaukaisuuteen,
tähyää silmänsä taivaan rantaa.

Arvelee tulevaa, jotain toivoo,
ei näe olevaa:

rakkautta ympärillään,
sydäntä hellää sylissään,
ei tunne silittäviä käsiä,
ei kuule kauniita sanoja korvillaan.

Ei piittaa mun hätääntyneistä kyynelistäin.

Mitä on maallinen rakkauden rinnalla,
mitä on elintaso ja sen turva.

Sitä helppo on hankkia,
vaan rakkauden etsinnässä on maailma avara ja julma.

Mikä sokeus mun rakkaani päälle laski,
mikä onneton odotus jostain,
elää mua kohtaan kuin jotain kostain.

Syytön oon aikaani, paikkaani, tässä,
rinnallaan kuin rimpuilevassa elämässä.

Vaan miksei näy se hellin,
se suurin,
se arvokkain lahja,
se kaivattu rakkaus,
se sydämen hellyys,
se sieluni tuli.

Mikä sille oikein tuli.

Rakas, etkö näe, olen tässä,
odotan ja katson kun sinä kamppailet,
elämäsi arvoja mittailet.

Mun arvoni on tässä, ja sinä vain.
Minä ja mun rakkaus, sinua varten ain.

---

Tässä se kännykkäviesti, jonka eilen illalla sait:

Rakas, sun kanssas' on viel' näkemättä tää Kaisaniemen puutarha,
on tanssimatta Korpilampi,
on uimatta moni ihana lampi,
nukkumatta moni telttayö.

Kiertämättä tää ihana maa ja ihailla tähtien kirkas vyö.

Voi miten paljon on tekemättä mitä yhdessä aattelimme,
kun käsi kädessä toisiamme onneen saattelimme,
voi kuinka paljon….

---

Minä iskin kuin puukolla sun ajatuksesi juoksuun,
halusin herättää sinut eloon,
rakkautemme ihanaan tuoksuun.

Näyttää mitä maailma viel' tarjota voi,
millainen voi olla runoilijan rinnalla ihan uusi aamun koi.

Katso, rakas, katso ja kuuntele mun sydämeni ääntä,
mun sanojani helliä,
jotka eivät sinunkaan sydäntäsi säästä.

Kuuntele ja katsele mitä elämä vielä tarjota voi
rinnalla miehen niin hellän ja hennon.

Millaisen onnen saada voit,
rauhaisan elämän ja mielen niin rennon.

-katutaistelija

---

 

 

18.07.2006
Laivan lähtöhetkellä

Rakas,
matkamme jo mones lie,
eikä vieläkään ole selvillä,
minne tämä ihana tie vie.

On kuljettu yksissä elämä kaunis,
voi muistojen määrää, ei mitään väärää.

Rakas,
minä odotan Sinua koko ajan,
aina syliini kaipaan.

Kun et ole siinä,
sinun perääsi haikaan.

Et sinäkään, pikkuiseni, yhtään helpommalla pääse.
Ikävä seurassasi aina on,
kaipaus riipivä rajaton.

Vaan nyt, kulta,
taas ilonpäivä koitti,
ikävä etäisyydet voitti.

Kuljetti teitä ja mutkia paljon.
Haikea mieli,
kyynel,
ikävän muisto uimalaiturilla,
kirjeet, puhelut, kaikki…

Nyt olemme tässä, laivan hytissä,
silmät kirkkaat,
mieli herkkä ja hento.

Edessä yhteinen matka ja loma rento.

Olen niin kuin sinäkin, mun pikkuiseni,
rakastunut,
ja kaivannut syliäsi hellää.

Halitaan,
ei näin ihanaa ole kellään.

-harri

---

 

 

7.7.2006 mökillä
Jos kohtaat miehen mua paremman

Jos löydät / kohtaat miehen mua paremman,
minä sanon, tartu kiinni heti vaan.

Minähän olen vain tämmöinen,
herkkä, hellä ja lämpöinen.

Jos toinen on varmasti parempi,
jos rakastaa sinua ihan aidosti,

jos luulet rakkautensa kestävän,
loppuelämäsi säilyvän,

niin en pidätä sinua, en tietenkään,
jokainen käy omaa elon tietään.

Ei toista voi kukaan omistaa,
ehkä rinnalla vain hetken käydä ja rakastaa.

Vaan, jos kohtaat miehen viel' paremman,
ihmisenä aidomman,
sanoissa taitavamman,
sinua rakastavamman,

en voi pidätellä sinua, mutta muista,
olet kuitenkin aina osa minua,
minähän rakastan sinua,
enkä antaisi sinua millään pois,

oi, kunpa onni vierellämme ainaista olla vois.

-harri

---


07.08.2006
Hän on mennyt

Minä katson sinua silmiin, rakas ystäväni:

"Hän on mennyt,
tai yrittää ainakin…"

ja tunnen, miten silmäni kyynelistä täyttyvät.

Sinunkin,
sinä näet tuskani,
sinä näet ikäväni,
sinä elät rinnallani - sinä tunnet minut.

Sinä näet että sylini on tyhjä,
katseenikin,

ja juuri hetki sitten hän sylissäni notkui,
oli kuin pajun vitsa, ohut ja taipuisa,
kuinka silmänsä nauroivat
ja kehonsa tanssin riemusta hytkyi.

Hän hytkyy nyt eron kyynelistä,
yksinäisistä illoista,
tuhansista ihanista muistoista,
menneistä öistä,
kesäisten puistojen rantavöistä.

Kuinka siinä voi elää, minä mietin.
Kuinka voi toinen olla noin kaukana - yksin,
kun juuri kuljimme onnesta sekaisin käsityksin.

Kuinka voi elämä olla julma,
miks' antaa syliin niin kauniin,
kun jo seuraavassa hetkessä taas ottaa pois.

Kuinka siinä nyt onnellinen olla vois.

Sinä kuuntelet mun katseeni kärsivän,
suuni sanat sekavat.

Et tarvitse sanoja,
et katsettani harhailevaa,
et silmiäni katseeltasi pois kulkevaa.

Sinä itket mun kanssani tässä,
yhteisessä hetkessä,
kun sinulle asiani sopersin,
kun sylissäsi tanssien hetken itkin.

Hän on mennyt, ja elämä jatkuu…
Niin, pakkohan sen on,

uudet päivät ja uudet yöt,
silmät sameat ja raskaat päiväin työt.

-harri

---

 

 

26.07.2006
Hellä hetki

Rakkaus,

silmät herkät mi kohti katsoo,
sanat kauniit, koskettavat.

Keho kuumenevä kosketusta toivoo,
posket punoittavat.

Sanaton hetki, yks' hellä ininä vain.
Rakkaani sylissä kaiken sain.

-harri

---

 

 

31.05.2006 (kävellessä työhön)
Jäi silmäsi kyyneliin

Jäi silmäsi kyyneliin, kun aamulla luotasi lähdin,
ihanan iltamme ja yömme jälkeen.

Olit onnellinen,
…kuitenkin itkit.

Elitkö eron hetken, rakkaani,
vaikka olen tässä,
yhteisessä elämämme hetkessä.

Oliko ero pieni kuoleman tuska,
jäähyväisen ripaus,
jonkin kuin lopullisen huokaus.

Tämä tunne, tämä pieni pelokas hetki,
on lupaus jälleen näkemisen riemusta,
uuden kohtaamisen ihanuudesta,
kuin uudesta ensitapaamisesta.

Sillä ilman eron tuskaa ei ole jälleen näkemisen riemuakaan,
ne kuin sisaruksia ovat toisilleen.

Ja kyyneleet…
nuo pienet tunteiden kirkkaat helmet,
ovat nuo sisarukset toisiinsa sulkeneet.

Pitävät yllä ikävän, rakkauden kaipaukseen.

-harri

---

 

 

25.05.2006
Toinen on matkalla jossain

Aamu aukeaa, keho muistuttaa,
kaipaan ystävää rinnalle ain.

Yksin heräsin, muiston keräsin,
oli rinnallain tuoksusi vain.

Aamu kaunoinen, sydän lämpöinen,
mielen helläksi saatella voi.

Rakas rinnalla, silmät kirkkaana,
elon autuaan kohdalle toi.

Sinä matkaat tietäsi kaukaista,
käteni hellät sun uumallas on.

Minä vuoteellain kaipailen armasta,
syli kuuma, sammumaton.

Hyvää matkapäivää, mun ihana rakkaani.

-viel' uninen

---

 

 

Auton ratissa 10.05.2006
Kuinka kaunista

Kuinka kaunista on herätä rinnalla rakkaan,
tuntea lämpöä toisen sylin.

Kuinka muistot monet aamulla mieleeni pakkaa,
miks' joskus syliä toisen hylin.

Jos nyt on vierellä lämmin hellä,
joka on kuin kukka kämmenellä.

Minä mietin, hän on siinä tänään, ei ehkä aina.
Tää hetki, tää muisto ihana, mieleesi paina.

Jos onkin hän poissa kun aamulla herään,
nuo ihanat muistot viel' kaukaakin kerään.

Hän on siinä, mun käteni, mun ihoni, muistaa.
Tään päivän surut, jonnekin hetkeksi suistaa.

Minä elän sinun kanssasi, rakas,
olet edelleen tässä,
mun rinnalla,
mun sylissä, värisemässä.

-harri

---

 

 

14.05.2006
Rakkaalle Äitienpäivänä

Oi kulta, on Äitienpäivä.

Myös Sinä olet äiti lapsille,
onnekkaille jo aikuisille.

Vaan minä, pienoisesi tässä,
olen ylen aikaa sun äidinsyliin pyrkimässä.

Rakas, sinä olet kuin äiti minulle,
pienelle pojalle,
sinun rakkaalle.

Olenko etsinyt kuin äitiäin,
sisälläni kaivannut hellyyttä sylin.

Sinussa kohtasin rakkauden,
rinnallasi kaikkea muuta hylin.

Sinä täytät mun sisäiseni tyhjän tilan,
olet minulle nainen kaikkineen:
äiti,
luoja,
rakas helline kosketuksineen.

Rakastan sinua.

-sun pieni poikas "nöyhtäpää"

---

 

 

12.04.2006
Voi kuinka hyvältä tuntuukaan

Voi kuinka hyvältä tuntuukaan,
 turvallisesti omistaa toinen ihminen,
joka luottavasti sanoo, olen sinun.

Oi, sinä olet minun.

Kuinka hyvältä tuntuukaan
kuulla toisen äänestä, hän rakastaa,
on kiitollinen yhteisestämme,
tyytyväinen tekemisistämme,
onnellinen yhteisestä matkastamme, kasvustamme.

Kuinka mieltä rauhoittaakaan,
kun toinen on koko ajan läsnä, vaikka ei paikalla olisikaan.
Vaikka omissa askareissaan toimisi,
omia töitään hoitaisi.

Ja kuinka hyvältä tuntuukaan,
kun omakin mieli on levossaan,

kun luottaa ja uskoo toisen hyvään,
tietää, että toinen jossain muistelee,
ajatuksensa suloiset toisen syliin saattelee.

Vaan vielä suurempi ilo on siitä,
kun oma mieli toisessa viihtyy,
katselee, kuuntelee, arvostaa,
haluaa olla rinnalla ja rakastaa.

Kun omakin mieli on vakaa ja tosissaan,
ei haikaa mitään muuta,

etsii ikävissään vain rakkaan kasvoja,
kohdatessa saa maistaa halukasta suuta.

-harri

---

 

 

Kuin yhteenveto,
kuin kiitos menneestä ihanasta vuodesta,
elämän turvasta,
rinnallani kulkemisesta.

-

Onnea ymmärtävän rinnalla

Rakas, sinä elät rinnallani, vaikka minulla myrskyää,
muutokset ylitseni vyöryvät, olen pelokas,
mieli raskas, pää höyryää.

Sinä katsot minua hellin silmin, sanot sanan taitavan,
rullaat niskastani hiussuortuvan.

Sinä ymmärrät, kannustat,
näet vain onnistumisen edessäin,
olet urheasti vierelläin.

Suunnittelet kanssani tulevaa kesää,
elämme hetkin yhteistä pesää.

Haluat nauttia jokaisen elämän hetken,
tehdä kanssani luontoon suloisen retken.

Sinulla oma elämäsi, sinä hoidat sen,
minä tuellasi omaani taistelen.

Kuinka onnellinen olenkaan,
kun ymmärtävän kanssa kulkea saan.

Olet viisaasti osa minua,
voi kuinka rakastankaan Sinua.

-sinun omasi, runoilijan tuoksu

---

 

 

04.04.2006
Asemalla vastassa

Siel' sua vastassa on värisevä tuoksu,
uuden elämänsä kiivas juoksu.

Siel' odottaa suloistaan,
etsii silmillään kaunistaan.

Kaipaa eteensä ikävänsä kohdetta,
nähdä silmissään täyttyneen toiveen hohdetta,

…jolla laukussaan myös Lidlin ihanaa ja
suussa sulavaa mantelisuklaata.

Rakaasss…

-kaipaava

---

 

 

04.04.2006
Hän tulee, hän tulee…

Yläpetin lämmössä sinua nyt herätessä ajattelen.
Kaipaan tähän viereeni,
käsieni kosketuksiin,
hengitykseni huokauksiin,
kehoni tuntemuksiin.
kiihkoni syleilyyn,
yhteiseen rakkauden tuoksuun.

Tuohon kaikkeen sinua kaipaan…
ja puheittemme yhteiseen harmoniaan.

Siis odotan.

Sanon kaipauksen värisevälle keholleni:
"Hän tulee, hän tulee…
rauhoitu vielä hetki,
sitten hän odotuksesi palkitsee,
kätensä kaulaasi kietoo ja huokaa:
"Rakas, minäkin niin odotin sinut nähdä ja
tuoksusi tuntea."

-aamunhaikea

---

 

 

17.03.2006
Kiitos aamuviestistä

Lauloiko lintu heleä,
soittiko soitintaan enkeli.

Korvani suloisen äänen kuuli,
silmäni kauneutta lueskeli.

Kirjoitit, sydämesi äänen siinä näin,
kuvat muistista eteeni nousi.

Rakkautesi kantaa minut uuteen päivään
kun jäntevä nuori jousi.

-harri

---

 

 

15.03.2006
Sylin hellä kosketus

Kiitos kauniista sanoistasi, nyt taas jaksan vaikka mitä.
Taistella tuulimyllyjä ja lohikäärmeitä vastaan,
etsiä viisautta ja salaista voimaa,

uskoa elämän kauneuteen,
toivoa kaikkea uutta,
rakentaa tulevaisuutta.

Ravistaa runopuuta,
odottaa sinua,
suudella ajatuksissani sun ruususensuuta.

-

Sylini hellä kosketus,
sylin lämmin tunne.

Silmien kirkkaitten ihailu,
ne kaikki on minulle.

Jokainen ele, jokainen käden liike,
jokainen kasvojen piirto,
jokainen lähestyminen, kertoo samaa:
"Rakastan sinua,
sydämeni sinua koko ajan halaa".

Kun tulet, askeleesi sirot puhuvat,
kasvosi nauravat,
kätesi käsiäni etsivät.

Kun lähdet, suusi liikkeistä luen "rakas",
ja kätesi vielä kaukaa kertovat,
"kaipaan sinua" vilkuttavat.

Kun olet poissa, etsin sinua ajatuksistani,
olet siellä niin lähellä,
piirteesi kauniit mieleni kuvasta,
muisto lähtöhetken suudelmasta,
pakkasillan hellästä erohalauksesta.

Olen täällä,
ehditkö tavata minua,
haluaisin niin halata sinua.

Olen siinä, vierelläsi,
eilisen muistikuvassa,
ihan siinä päällimmäisenä.

Löysitkö, 
tunnetko miten sinua kaipaan,
siinä sinua edelleen halaan.

-harri

---

 

 

27.02.2006
Voimaton kultaruusu

Eikö ruusu onnea säteillyt,
eikö iloa, rauhaa, tuonut.

Vaikk' kirkkaus, kultaus kaunoinen,
kuin ikuisuuden lupaus aineen sen,

eikö kertoa osannut kauniisti,
eikö onnea luvannut aidosti,
eikö sanonut ain' uudelleen ja uudelleen,
sinua rakastan hellästi suudellen.

Miksi ruusu sinut hiljensi rakkaani,
miksi ilta ikävän toi.

Etkö muistanut onnea suloista,
kuka sydämiimme rakkauden loi.

Vai sekö sinut hiljensi ystäväin,
lähtöhetkeni ikävän tunne.
Olitko liian kiinni, huomasit,
et itseäsi enää tunne.

Joku astui sinun sisääsi sanomaan,
katso itseäsi, elämääsi. Pyysikö jotain muuta anomaan.

Luulinko jotain, vain tunsinko vain.
Yks' lause, yks' sana, yksi henkäys joss' ei sanoja lain,
ja olet huolena ajatuksissain.

-harri

---

 

 

16.02.2006
Muisto hetkestä kiharasta

Tässä on muisto mun pienelle rakkaalle,
pakkaspäivässä ulkona piirsin.

Sydämen huokauksen paperille siirsin vain painaen,
muste kynään jäätyi,
sormet kylmästä hyytyen.

Tää muisto on menneistä päivistä,
parista viimeisestä,
kun koetus kova päällemme syöksi,
muuttui ilo itkuiseksi yöksi.

Tuskainen olin minä tykönäin,
sinäkin,
elin hetken kuin yksinäin.

Kävimme läpi miten elämää eletään,
jos yhdessä jatketaan,
tai toinen yksin jätetään.

Siinä nallekin koville joutui,
isänallea jo avuksi huusi.

Valvoa tihrutti pitkän yön,
nukahti vasta aamulla, kun kello tuli kuusi.

Nyt ohi on vaikeus, sävel yhteinen löytyi.
elämä jatkuu,
ei pirstaleiksi mennyt.

Nallekin muuttui, karvansa edelleen ihanat,
pelon väristyksestä nyt erilaiset - kiharat.

Onnea matkalle tuleviin päiviin.
Vieköön ne Nallen ja Pupen taas onnen pilviin.

-harri

---

 

16.02.2006
Kävin kävelyllä kirjastossa

Kävin kävelyllä, kävin kirjastossa...
maailma täynnä ihania kirjoja.

Yhden palautin.. hyllyjen väleissä kolusin,
kuus' kirjaa takaisin kannoin.
Filosofiaa, psykologiaa, ihanaa tarinaa.

Runon pakkasessa kirjoitin jäätynein mustein,
muistelin sinua, mun ihana rakkain.

Portaat kapusin tänne ylös asti,
melkoinen testi.

Pumppu kiivaasti lyö, oliko lie miehen työ,
kun pulssi sataaneljääkymppiä lyö.

Sinua tavata tahtoisi, ilossani halata,
pitäisiköhän alkaa jo kassia pakata.

Tai... josko kuitenkin mieleni maltan,
annan sinun olla vielä omissas'.

Saat rauhoittua, olla itseksesi ajatuksissa,
viipyä vaik' lempipuuhassasi, Hesarissa.

-iha mahoton

---

 

 

16.02.2006
Vaikka minä tiesin

Vaikka minä tiesin, että sinä et mee,
minä silti pelkäsin.

Vaikka minä tiesin, että sinä minua rakastat,
minä kuitenkin epäilin.

Vaikka minä uskoin, että kaikki ihana jatkuu,
minä silti olin uskomaton.

Vaikka minä luotin, että sinä minusta pidät,
haluat elää kanssani edelleen,
silti minä itkin, kuin olisin sinut jo menettänyt.

Miksi en voinut uskoa vaikka tiesin,
vai tiesinkö kuitenkaan.

Olisiko kaikki kuitenkin mahdollista,
Kaikki paha jota pelkäsin,
sisälläni värisin.

-harri

---

 

 

15.02.2006
Miksi ei itku lopu

Miksi ei itku lopu,
miksi ei kehon värähtely,
miksi ei silmät kyynelistä kuivu.

Miksi en eilisestä toivu,
vaikka jo päätimme,
kaikki hyvin on.

Ei mikään loppunut,
ei rakkaus ohi mennyt,
ei ihanuus päättynyt,
ei elämä hajonnut.

Vaan miksi vielä värähdän,
miksi silmäni sumenevat hetkittäin, kun sinua muistan.

Pelästyin, rakas,
pelästyin, että sinä menet.

Ethän mennytkään, ethän.

-harri

---

 

 

15.02.2006
Voi näitä rakkauden teitä

Voi näitä rakkauden teitä.
Kun onni ja ilo aivot täyttää,
kaikki yhtäkkiä jo pahalta näyttää.

Ei toisen aivoja niin saa valloittaa,
ettei mieli enää voi itseä tavoittaa.

Liika on liikaa onnessakin,
ei kestä sitä ihminen pieni.

Mieli turpos, pää halkes,
ajatus vain toiseen kiiri.

Illan yksin nurkast' nurkkaan hiipi.

Tulee pakokauhu,
tulee pelko huomisesta:

Miten minun käy,
missä oma elämäni,
miten kaikki minun ihanat omat,
miten vietän ikävästä vapaat lomat.

Minne jäi se menneen vapaus,
enkö enää ole mitään ilman toista.

Voi kuitenkin,
kuinka kaikki yhteinen on niin suurenmoista.

-harri

---

 

 

15.02.2006
Aivot täynnä

Voiko sitä ymmärtää,
ett' rakastaa toista niin että aivot täyttyy.

Täyttyy toisen hyvyydestä, ihanuudesta,
hyvänä pitämisestä, huolehtimisesta,
tansseista, suloisista keskusteluista,
yhteisistä illoista, öistä.

Voiko ymmärtää, että aivot hyvyydestä täyttyy,
toisen osoittamasta rakkaudesta,
kun aivot ovat vain täynnä toista,
elämä niin suurenmoista.

"Pitäisi saada tilaa,
tilaa sinusta,
täyttää aivot minusta, minusta itsestäni,
omasta elämästä ja omista haluista!"
 

Vaan miten teen sinulle tilaa omiin aivoihisi.
Olenko ilkeä, haukunko sinua.
Saisitko maistaa nyrkkiä julmaa,
nostaisinko puheillesi vain ylimielisenä kulmaa.

Siitäkö aivosi tilaa saisivat, jonka itse muulla täyttäisit.

Tai jos lähden pois,
tai jos sinä lähdet pois,
siitäkö tilaa aivoihin.

Eikö ennemmin sen silloin ikävä täytä.
Tai viha, murhe, epäusko ja epätoivo toisen muuttumisesta,
yllättävästä suuttumisesta,
elämän hajoamisesta,
kaiken kuin alkuun purkamisesta, parkumisesta.

Eihän niin saa tehdä, olla toiselle ilkeä tahallaan,
tehdä rakkaalle pahoja tekojaan.

No mitä sitten,
jos molempien aivot on täynnä toista,
elämän hetki niin kaunista.

Eikö kuitenkin tulisi elää nämä onnen päivät,
unohtaa murheet ja ikävät.

Elää tämä hetki onnessa ja ilossa.
Jotenkin järjestää tämä tilanne,
ettei elämä mene kuin väkisin pilalle.

Ei ero mitään ratkaise,
ei aivot siitä tilaa saa,
joka paikkaa vain yksinolo pakottaa.

Itku ja ikävä vierellä kulkee,
yksinäisen vuode yön-nyyhkyn syliinsä kylmänä sulkee.

Eläkää nämä päivänne onnessa, rakkaat,
ei elämä pitkä lie.
Outo se on ja lyhyt, joka aikanaan ain yksinäisyyteen vie.

Niin kauan kuin toinen on rinnalla ja aivoja täyttää,
kun kaikki hyvältä näyttää,
niin eläkää, tanssikaa, laulakaa aamuun asti,
tulee viel' päivä, kun kaiken päälle painetaan lopullinen rasti.

Sitten on myöhäistä itkeä onnen perään, minkä elämättä jätti,
minkä pois luotaan kuin itsekkyyttään heitti.

Toiko se uutta, vapauttiko aivot,
kun toinen viereltä kesken lähti?

-harri

---

 


10.02.2006
(Mökin satoa)
Jaettu ilo

Haluaisit jakaa kanssani kaiken minkä näet,
mikä silmiesi eteen avautuu…

- kuusi upeaa tunturia.

Olet tunturilla yksinäs,
minä mökillä lähtöhetkellä pakkaan,
tavoitin tunturista mun suloisen rakkaan.

Tahtoisit jakaa mitä edessäsi aukeaa,
maisema sisintäsi liikuttaa.

Melkein itket, sanoit juuri,
rakkaus minusta muistuttaa.

Jaettu ilo ois vielä suurempi ilo,
maisema vielä kauniimpi,
tunne vielä koskettavampi,
ehkä rakkauskin vielä syvempi.

"Ehkä vielä joskus, rakkaani", sinua lohdutin.
Ehkä vielä kerran yhdessä tunturit valtaamme,
sydämissä maisemat yhdessä halaamme.

Ikävä tunturissa suureksi kasvaa,
ystävä rakas mieleen nousee heti,
kaipaus kasvot itkuiseksi veti.

Rakas, pian tapaamme,
tuulikaapissa taas pitkään halaamme.

Yhdessä käymme matkamme läpi,
sinä tunturisi minulle purat,
minä mökkini tunteet sylissäsi sulan.

Me elimme, rakas, yhteisen ihanan viikon.
Sinä tuntureissa kuljit,
ajatuksissasi minut vähän väliä syliisi suljit.

Minä mökillä yksin talvea katsoin,
sydänten yhteys ajan ja paikan voitti,

etäisyydet olemattomaksi teki,
 
kotiinpaluun jälkeen taas ilonpäivä koitti.

-harri

---




10.02.2006
(mökin satoa)
Ihana olotila

Rakas, sinä olisit halunnut minut kanssasi tunturiin,
minä olisin halunnut sinut kanssani mökkiin.

Onko ihanampaa olotilaa,
kun molemmat tykönään toista ajattelee.

Luokseen toivoo, vaikka etäisyys on pitkä,
tunteet muistojen syliin saattelee.

Rakkautta, tai tunnetta syvää,
joka tekee… ah' niin hyvää.

Antaa voimaa arkeen,
antaa iloa juhlaan,
 
kanssasi ei yksikään hetki mene hukkaan.

-harri

---

 


10.02.2006
Onko onnea suurempaa

On niin hyvä,
kun molemmat toivoo että toinen ois tässä,
vierellä ihanaa elämää elämässä.

Onko onnea suurempaa, kun toinen on tässä,
sydämen sopukassa hyrisemässä.

-harri

---

 

 

08.02.2006
(mökin satoa)
Yksinäinen mökin aamu

Luonto liikkumaton,
kylmä talvinen aamu.

Oksat raskaina riippuu,
maalla valkea kaapu.

Ei laula lintu,
jänis tuoll' kaukana loikki.
Hiiren jälkiä maassa,
kuiva näre keskeltä poikki.

Katselen aamua aukeavaa,
pilkistää aurinko huurteinen.

Olen terve,
se ajatus mieltäni virkistää.

Jos viel' ois työtä mistä nauttia voisin,
ees työtä mistä leipäni saisin.

Vaikka, olenhan onnellinen nytkin:
Tää hetki mökin lämmön,
kahvin tuoksu, kamiina kuumana naksuu…

Rakaasss… sun viestisi pärähti, muistit minua.
Minäkin tääll' yksinäni olen ajatellut sinua.

-harri

---

 

 

13.02.2006
Miksi kyyneleitä

Miksi rakkaus on aina myös kyyneleitä,
miksei iloa pelkää.

Miksei lauluja onnesta, joss'  toisen ihanuus helkkää.

Miksi aina on oltava myös suru matkassa,
miksi pelko, ikävä, turvallisuus hatkassa.

Miksei aina voi onnessa kulkea,
rakas lempeään syliinsä sulkea.

Miksi rakkaus on niin vaikeaa,
miksi mieli hellä, olo tuskaisen haikeaa.

Miksi voima joka maailmaa rakentaa,
joka voima kaikkeen kauniiseen on,
tuo mukanaan myös tuskaa, miss' olo onneton.

Miksi rakkaus, miksi tämän teet,
miksi kiusaat, miksi' hetkessä kuin muualle meet.

Etkö mennytkään…
Oletko siinä vielä?

"Olen, en mennyt minnekään,
sinun mielesi vain pelokas.

On vierelläsi elämäsi rakas,
on vain hetken hiljaa.

Sitten taas kehrää sylissäsi,
on kuin kultaista tuoksuvaa viljaa."

-harri

---

 

 

13.02.2006
Miks' huolestun vaikka tiedän

Miks' huolestun vaikka tiedän,
tiedän että rakastat.

Tiedän että kaipaat sinäkin,
tiedän että odotat, milloin taas pääset syliini.
Minä tiedän sen, 
tiedän kuin kaiken.

Vaan kuitenkin, miksi en usko sitä,
miksi pelkään puolestasi,
miksi pelkään meidän molempien puolesta.

Miksi ajattelen että kadotan sinut kun olet hetken hiljaa.
Mikä minua vaivaa.

...

Olet rakastunut.
Olet rakastunut rassukka. Etkö sitä ymmärrä.
Ja rakastunut mieli polkujaan kulkee,
pienet pelotkin noukkii mitkä keksii, ne tiukasti syliinsä sulkee.

Sitt' miettii… jos se onkin totta,
tunne vähentynyt toisella,
ajattelee jo jotain muuta,
kiertelee ajatuksissaan, katselee yksinäistä kuuta.

On huolissaan toisen ajatuksista.
Ei tiedä, vaikk' tietääkin,
ei usko, vaikk' uskookin,
pelkää, vaikk' ei pelätä pitäisi,
ei luota, vaikk' luottamus täydellinen onkin.

Mikä ihme siinä oikein on.

...

Ihminen pieni tunteineen,
kaipaa toista rinnalleen.

Etsii syitä miksei nää,
pelkää taas rakkaan menettää.

Taas!

Ahaa! … siinä se syy.
Onko lie taustalla jokin tunne vanha,
kokemus entinen raastava,
jossa koetus yksinäisten iltojen viel' mielessä painaa,
ei anna täysin vieläkään rauhaa.

Vanhat haavatko mukana kulkee,
niin pienestä esiin tunkee.

Luottamus on, ja ei ole, vaikk' onkin,
rakkaus on, vaikk' epäileekin, se on,
tunne kaiken päällä sammumaton.

Vaan miks' vuotaa haava kuin laava ain hetkin,
miks' valtaansa saa tunteissa pelokkaan,
miksei vain heitä sammumaan.

...

Niin, kuka selittäis' ihmisen mielen,
antaisi ratkaisun yhteisen kielen.

Puhumalla, puhumalla, vakuuttamalla,
sillä jo paljon aikaan saa.

Vaan kuitenkin, elämä aina on epävakaa,
mikään ei koskaan ole varmaa.

-harri

---

 

 

13.02.2006
Miksi olet hiljaa

Sanoinko jotain,
teinkö jotain,
olinko jotain, jota herkkä mielesi ei kestä.

Kohta pitää kasvoilta kyynelet pestä.

Miks' oot hiljaa,
mikset vastaa.
Hiljaisuutesi minua raastaa.

Mietin,
etsin,
sanoja joita lausuin,
tekoja joita tein,
tunteita joita tunnen.

Oi rakkaani, miksi oot hiljaa.

-harri

---

 

 

02.02.2006
Millainen tulevaisuus

Rakkaani, mietitkö kun mies tää vanhenee,
ote elämään vähin erin ohenee.

Mietitkö mitä tulevat päivät tuo,
kuinka kauan toinen iloiten tulee sun luo.

Rakas, älä mieti.

Ota minut tällaisena tänään.
Nauti mitä minä tänään oon,
jätetään huominen tulevan kainaloon.

Kuka tietää, miten päivät kääntyy,
kumpi tiellänsä ensin nääntyy.

Kuka tietää miten arvot muuttuu,
kumpi ensin elämälle suuttuu.

Siis, nauti minusta kun nyt olen tässä,
vähän väliä viereesi pyrkimässä.

Ei elämä mennyt oo menojaan,
vastahan se avautui uudessa aamussaan.

Surraan sitten, kun suru eteen tulee,
omin ratkaisuin murhe, ikävä, sielua puree.

Itketään sitten kun elämä kelloansa siirtää,
toisenlaisen tulevaisuuden toisen eteen piirtää.

Sitt' surraan oikein olan takaa,
ja toinen siin' vierellä ihanin muistoin ain' kauniina makaa.

-harri

---

 

 

28.01.2006
Suurin onni

Voiko suurempaa onnea ollakaan,
kun rinnalla kulkee ihminen joka arvostaa.

Joka näkee sisäiseni valon,
ymmärtää, kun elämän tyrskyissä tietäni halon.

Joka katsoo vierellä huolissaan,
välillä pelkää vuoksein tuolissaan.

Sanoo kauniin sanan kun sitä vailla olen,
ymmärtää, jos kiukussani jalkaa polen.

Katsoo suloisesti silmiin, näkee sisällein,
ei syytä, ei soimaa, ottaa asiani itselleen.

Voiko suurempaa onnea ollakaan,
kun rinnalla kulkee ihminen,
minua kaikkineni rakastaa.

-harri

---

 

 

Odotan viestiäsi

Olisi niin kiva nähdä sinua.

Nähdä ajatuksesi tässä edessäni,
nähdä ihana muotosi talvi-illan viimaisilla kaduilla.

Tuntea sanojesi välittämä lämpö,
tuntea kätesi kädessäni jalkojemme käydessä samaa tahtia.

Katsoa silmiisi sanojesi kautta,
nähdä naurusi illan huurassa.

Tuntea punaiset posket,
kuulla kun sanot: rakaaas.

-harri

---

 


Maanantai-aamun aarre

Kulta,
sinun olemuksesi herkkä ja hellä
kulkee mun vierellä aina,
 
tänäänkin, maanantaina.

Mieleni rauha täyttää,
elämä näyttää: Minä hyvä oon,
ja uskot kuin kohtaloon.

Uskon, uskon, sinä rinnalleni aarteen annoit,
kasvamaan kanssani tään tien,
tään ihanan matkan,
 
jota hänen kanssaan niin iloiten jatkan.

-harri

---

 

 

Onnelliset

Rakas,
sun katseesi suora,
siitä mä kiitän.

Sun vartalos norja,
siitä mä kiitän.

Sinun huokailusi aito sylissäin,
voi kuinka siitä nyt kiitänkään.

Sinun suudelmasi hellä,
kuinka siitä nautinkaan.

Sinä seuraat mun askeleitain,
olet onnellinen siinä.

Sinä seuraat sanojani,
niistäkin nautit.

Sinä kuuntelet minun käsieni liikkeitä,
niitä kuunnella tahdot.

Katsot silmieni katsetta suoraa,
niistä sinäkin kiität.

Olen onnellinen tässä,
kun rakas sylissäin keinuu.

Olet onnellinen siinä,
kun minun mieleni vain sinuun kiehuu.

Uusi vuosi, rakkaani,
uus' kulku on meille.

Käsikädessä käymme,
elon mutkaisille teille.

-harri

---

 

 

Rakkaani on huolissaan minusta

Rakkaani on huolissaan minusta,
mun päivistäni, öistäni,
vähän mun töistäni.

Voi kulta,
ihana kun minua ajattelet.
Ajattelen minäkin sinua.

Olen onnellinen kun sinulla on asiat hyvin.
Sinulla elämä tasaisempaa.
Tiedät miten edelleen menevät sun päiväs,
miten kulkevat yös,
miten jatkuvat työs.

Minä niissä viivyn,
ajatuksissa kaartavissa,
joskus mieltä raastavissa,
liian usein pysäyttävissä.

Miten menee mun tää päivä,
mitä huominen tullessaan tuo,
milloin taas pääsen rakkaani luo.

Vaan, tunnenhan minä,
sinä minua kannat.
Kannat siellä hiljaisesti ja huokaat,
ajattelet, muistaako se edes syödä ruokaa.

Miten jaksaa päivänsä taistella,
miten kirjoittaa ja sanojaan maistella.

Osaako edetä oikein,
kulkeeko elämä oikein voitein.

Niin, rakas,
mietin tässä päiviäni minäkin.
Joskus menee hetki, etten ajattele.
Toisessa hetkessä taas ajatukset päälleni ryntäävät,
hermostuttavat hetken ja masentavat.

Sitten kai jostain taas joku hullu voima
minut pystyyn nostaa.
Antaa uskoa,
valaa toivoa,
kasvattaa luottamusta johonkin.

En vain aina tiedä mihin:
tuleviin päiviin,
onnen piileviin häiviin.

Olen onnellinen Sinusta.

-harri

---

 

 

Arvokas lahja

Rakas, minä joululahjan jo paljon ennen joulua sain,
kun sinut tanssiin ensi kerran hain.

En tiennyt suuruutta lahjan arvokkaan,
en tuntenut tulevaisuutta.

Tämä vuosi rinnallas on ollut upea,
olen elänyt elämää uutta.

Kiitos lahjan antajalle,
kiitos kaikukoon taivaalle.

Sain lahjan, jonka tarvitsin,
sen syliini iloiten puristin.

Hyvää joulua, rakkaani.

-harri

---

 

Suihkussa sanasuihku päälle lirisi Suihku

Oi rakas kuinka elämäsi muuttuikaan
kun kerran sinut tanssiin hain.

En ymmärtänyt itsekään,
miten suurta syliini sain.

Elämäsi päivät nyt toisin kulkee,
elät muistoissa kesken töin.

Syli hellä sua syliin sulkee,
pienissä hetkissä päivin öin.

Et arvannut ett' elo näin kaunista ois,
ett' kukaan tällaista onnea tarjota vois.

Vaan elämä hyvä on pienilleen,
jotka sydämessään etsii juurilleen.

Jotka luottaa kuin hyvää aina vaan,
vaikk' elämä ois kuinka kallellaan.

Oi rakas, kulje kanssain ja keinutaan,
vaikk' elon pursi tää heiluu vaan.

Sinua tuen, sinua kannan,
kuten sinäkin minua.

Kohta, ehkä jo illalla taas,
saan hellästi halata sinua.

-harri

---

 

Tapaaminen joulukadulla

Rakkaani, kuinka sylisi tuntuikaan hyvältä parin päivän tapaamattomuuden jälkeen.
Onko siitä vain pari päivää.

Miten jo olinkaan sinua ikävöinyt.
Ja kun tapasimme kadulla, ikäväni vain suuremmaksi nousi.
Se tavoitti jo Aleksin jouluvalot kirkkaudellaan, korkeudellaan.

Voi miten tukeva halauksesi minua lämmitti.
Miten lempeältä sylissäni tunnuit.
Miten ensi suudelmasi maistuikaan niin hyvältä.

Kuinka ihanaa oli käsikädessä kävellä viimaista joulukatua.

Sinua salaa ihailin, välillä selkääsi ja hiuksiasi silitin.
En oikein tiennyt mitä olisin sinulle tehnyt.

Vaatekaupassakin sinua suutelin.
Sinä kieltelit, vaikka itsekin sitä halusit.

Tanssiharjoituksissa sinua ihailin ja kulkuasi katselin.
Nautin niin katsella sinua.

Rakas, kuinka onnellinen olenkaan kun kuljet rinnallani.

-harri

---


Salaiset katseet  

"Muistathan kai,
lempemme suloista aikaa.

Muistathan kai…
muistathan kai."

Muistatko miten silmämme ensi kertaa kuin sattumalta kohtas.
Miten kasvomme ilosta, hämmästyksestä, hohkas.

Muistatko, kun saatoit minut kotiini ensi kerran.
Kun minua sivusta seurasit. Salaa katselit,
tuijotitkin.

Minä kyllä huomasin sen,
vaan en sitä sinulle näyttänyt.

Nautin siitä. Salaisista katseistasi,
kun minua silmilläsi tutkit.

Muistathan miten ensi kertaa kotiovellani olit varovainen,
et oikein tiennyt mitä olisit tehnyt ja mitä sanonut.
Muistatko.

Muistatko kun ensi kertaa pyysit minua kanssasi ulos.
Voi miten sydämeni pompotti sanojesi jälkeen.
Tulen, tulen… tietenkin, se sisälläni huusi.
Minun sitä rauhoitella täytyi.

Minä muistan miten ihailit minua tapaamisissamme,
miten kohtelias olit minulle kaikessa.
Olit oikea herrasmies.

Minun eteeni kaiken teit,
sinä kädestäni söit.

Katselet minua edelleenkin joskus tuolla samalla katseella.
Et joka päivä.
Et arkiaskareittemme keskellä.

Vaan silloin, kun olemme jonnekin lähdössä
ja olen itseni oikein kauniiksi laittanut,
sinä katselet minua kuin salaa.

Tunnen sen saman katseen,
sen salaisen ihailusi kuin silloin ennen.
Silloin ihan alussa.

En nytkään sinulle siitä mitään sano,
tunnen sen vain, ja nautin siitä.

Tietäisitpä miten siitä nautin,
salaisesta katseestasi,
ja siitä tunteesta, että edelleen minua ihailet.

Vaikka se onkin harvinaisempaa tänään,
otan sen sinulta lahjana,
kallisarvoisena lahjana,
joka on paljon enemmän kuin sanat,
joskus niin kömpelöt mutta kauniit sanasi.

Nuo salaiset katseesi ovat enemmän kuin monet kukat,
joita olet minulle yhteisten vuosiemme aikana tuonut.
Paljon enemmän.

Rakas, sinun katseesi, kun ihailet minua vieläkin salaa,
on minulle niin tärkeätä ja suurta.

Rakastan sinua edelleen.

-vaimosi

-harri

---

 

Kadonnut unipuu

Vaan kulta... kuitenkin,
jokin sun mieltäsi painaa.

Jokin vaivaa,
ei anna rauhaa.

Yöllä ei uni tuu,
kadonnut on pikkuisen unipuu.

Rakas, missä ajatuksesi kulkee,
minun huoleni sinut syliini sulkee.

-harri

---

-harri

Onnen ikävää

Rakas, sanasi:
"Minulla oli sinua niin ikävä illalla",
mun silmäni kasteli.

Näin mielessäni miten ikävöit,
miten kaipasit minua itsesi viereen,
miten etsit läheisyyttä, josta juuri erkanit.

Olit yksin.

Rakas,
ei ikävä ole paha asia,
jos vaikka välillä kuin viholliselta tuntuu,
satuttaa,
itkettääkin.

Mutta kuitenkin, se meitä yhdistää,
vetää taas tykönsä toista,

elämä onnessa ja ikävässä
on niin suurenmoista.

-toinen samanlainen

---

 


Kesäisiä muistoja

Katselin illalla tähtiä taivaan,
sinun silmäsi niissä näin.

Kuuntelin luonnon hiljaisuutta,
huokauksesi hellän kuulin.

Haistoin tunnetta nurmen,
tunsin tuoksun öisen puun.

Muistin lämpösi hehkun,
kun sylisi suloa maistoin.

Muistan hetkemme ihanat kesäisin illoin,
kun kuutamosilloin rannassa halata saimme.

Nuotion loisteessa suultasi suudelman,
tunsin tunteen ihanan,
toisemme elämään haimme.

-harri

---

 

 

Muistikirjan sivuilta

Rakas, aurinko minua lämmittää, vaikka keväinen viima vielä mereltä mua kylmää. Varovainen pitää olla.

Aurinko kasvojani päivittää, elinvoimaa ja valoa sisällein siirtää.
Antaa tunnetta elämän vapaudesta, vaikka siitä juuri kuin ristiriitainen tuossa edellisessä kirjoituksessani olikin. Silti se minua tavallaan hoitaa. Ulkoista ja sisäistä.

On toinenkin valo minulla edessäni. Sinä, rakkaani, jota katson yhtä iloiten kuin keväistä aurinkoa. Keväinenhän olet sinäkin. Tänään on kuukausi siitä kun tapasimme.

Ajattele, vain kuukausi. Ja miten paljon ajatuksia ja tunteita, tekoja ja elämää, siihen jo mahtuukaan. Ihmeellistä.

Niin, sinä minua sisälläni nyt lämmität ja parannat omalla tavallasi.
Parannat jotain, jota et tiedä. En ehkä aina itsekään.
Ehkä vastaat johonkin, jota olen etsinyt jo kauan.

Oletko se sinä, minä kuin arkana kyselen. Oletko se sinä, vihdoin.

Tässä nyt puiston penkillä elämästäni paranen.
Aurinko ulkoistani lämmittää ja vartaloani sen kautta, niin toivon. Jotenkin salaisesti kait.

Ja sinä sisäistäni. Sieluni kaipausta. Ihmisen läheisyyden tarvetta.
Elämän kuvaa, jota jo kauan oon sisälläin kantanut. Etsinyt ja etsinyt.

Ja nyt löytänyt sinut.

-harri

---

Sua aatella tahdon

Rakas,
aamu on kaunis, sinua ajatella tahdon.

Mietin mitä kanssasi teen, kun sinut tapaan.

Tanssia opetan,
käsi kädessä kuljetan.

Kaupungin kaduilla hellästi halaan.

Oi, rakas, tuuthan mun luo,
minä täällä jo niin kaipailen sua.

Vaikk' töitä onkin, ja kaikkea puuhaa,
huominen meitä oottaa,
kasvattaa sydämen rauhaa.

-harri

---

 

Kun katselen sinua

Mun lempeni kasvaa, kun katselen sua.
Elät rinnallain, lähellä mua.

Piirteesi muuttuvat,
katseesi, kasvojesi muoto.

Hiustesi hulmu,
kuumien huultesi huoku.

Sinä muutut, rakkaani,
muutunko minäkin silmissäs sun.
Onhan tämä myös onneni mun.

Mun lempeni kasvaa kun katselen sua.
Sinunkin silmäsi kirkastuvat,
kun katselet mua.

-harri

---



Elämän juurilla

Luonteesi ihana,
minua iloiten katsot.

Olet rinnallain,
minä sinua katson.

Rakastan,
sua silitän,
etsin tunteita suuria.

Elän kuin elämän juuria.

Tunteistamme, meistä,
kumpuaa onnemme aika.

Elämme, nautimme.
Oi ihana lemmen taika.

-harri

---

 

Liikuntavamman vanki

Rakas, kiitos eilisestä tapaamisesta. Lepäsin rinnallasi hetken.
Lepäsin ajatuksista, väsyneistä toiveista, pettymykseni tunteista.
Itseni vähäisyydestä.
Siitä tunteesta kun elämä elämää rajoittaa.
Sisintäni hajottaa.

Sylissäsi unohdin huoleni ja pelkoni.
Itsenikin.
Vain sinua katsoin. Sinua nuuhkin ja kosketin.
Sinusta nautin.

Olit onnellinen.

Minäkin olin onnellinen.

Haikeana kotiini lähdin.
Olisin halunnut jäädä viereesi lepäämään koko yöksi.
Vaikka pidemmäksikin ajaksi.
Ajatuksistani olla vapaa.

Rakas, nyt uutta aamua aloitan.
Tunnistelen itseäni. Kehoani... ei satu.
Liikeradat kasvavat.
Jäykistyn liikkumattomuudesta ja liikkumisen varomisesta.
Aprikoin huomista, kestänkö esityksen. Uskallanko.
Onko edes viisasta yrittää.

Tunnistelen elämääni tänään.
Toiveitani. Unelmiani elämästä.
Työstä ja tekemisestä.
Kirjoittamisesta.
Tulevaisuudesta työhön liittyen.
Rahoistakin. Elämän perusturvista.
En ymmärrä...

Jostain muistan kirjoittamani sanat: "Muista miten paljon sinulla on.
Osaamista. Ominaisuuksia. Taitoja. Luovuuttakin.
Elämän näköalaa eletyistä päivistä."

Niin, vaan kuinka kaikki hyvä mielestä niin hetkessä katoaa kun elämää rajoitetaan.
Kun meno pysäytetään.
Kun paikalleen asetetaan hiljaisuuteen. Menemättömyyteen.

Uutta alkua taas odotan.
Minä paranen.
Minä innostun kaikkeen uuteen.
Minä jatkan taas tulevaisuuteen.

Elän rinnalla ihanan ihmisen,
joka silmiin katsoo ja arvostaa.
Näkee hyvää. Enemmän kuin itse näen.
Rakastaa vaatimatta.
Elää ja nauttii elämän ihanista hetkistä.

Ottaa syliinsä ja puristaa: "Rakastan sinua."

Vaik' paljon tänään puuttuukin,
paljon minulla myös on. Todella paljon.

Sitä kaikkea opettelen tänään katsomaan ja siitä kiittämään.

Olen onnellinen Sinusta.

-aamunhaikea

---


Rakas, kiitos vastauksestasi.

Olen onnellinen sinusta.

Kun oikein tässä vielä hetkeksi pysähdyn,
itseäni niskasta kiinni otan ja päätäni käännän,
ja sanon itselleni: "Katso!"

Niin minä näen, miten paljon minulla on.

Miten paljon minulla kaikkea on:
Sanoja kauniita.
Erikoista elämää, jota kukaan ei voi kuvitella.
Iloa ja onnea. Onnea kait surutkin tavallaan.

Ja kaiken kukkuraksi, minulla on sinut.
Tuollainen ihana nainen, joka minua rakastaa.

Olen onnellinen, vaikka vähän haikea.
Hetkin itkuinenkin.

Se on vain tätä herkkää runoilijan sielua.
Ei sen kummempaa.

-sun onnellises

---

 

 

Minulla oli sinua niin ikävä

Rakas, sanasi:
"Minulla oli sinua niin ikävä illalla",
mun silmäni kasteli.

Näin mielessäni miten ikävöit.
Miten kaipasit minua itsesi viereen.
Miten etsit läheisyyttä, josta juuri erkanit.

Olit yksin.

Rakas,
ei ikävä ole paha asia,
jos se vaikka välillä kuin viholliselta tuntuu.
Satuttaa.
Itkettääkin.

Mutta kuitenkin,
se meitä yhdistää,
ja vetää taas tykönsä toista.

Elämä onnessa ja ikävässä
on niin suurenmoista.

-toinen samanlainen

---

 

Sua sanoillani helliä tahdon

Rakas, sinua sanoillani helliä tahdon,
jos äskeiset sattuivat aivan.

Olet rakkaani, tunteeni kohtaas on suuret,
ne mieleni syvyyksistä kaivan.

Minä tiedän, olet herkkä,
sanat kauniit mieltäsi kantaa,
iloa ja voimia elämään antaa.

Sanat rumat, kovat ja koskettavat,
sinua pian murheeseen vie.
Mistä löytyy ulospääsyn tie.

Muista, sanat vain sanoja ovat,
hetkiä ja tunteita kuvaavat.

Vaan mistä sanat oikeat tunteille,
jotka onnen ja surun teillä kasvavat.

Ei riitä kieli ihmisen niitä kuvaamaan,
ei rakkauden ihanuudesta kertomaan.

Tunteet vain tunnetaan,
rakkaus eletään,
suru ja viha kärsitään.

Sanoilla etsimme vain suuntia koskettavien hetkien.

Ne voimattomia ovat ilmaisemaan
iloja ja suruja tään elämän retkien.

-harri

---


Odotusta

Rakas,
olit niin tyylikäs aamuisella torilla, kun kassisi minulle annoit.
Aamutuivertavan hetken minua kirkkailla silmilläsi kannoit.

Olin odottanut sinua jo puoli tuntia,
vaan aika ei pitkäksi tullut.

Karttoja tutkin ja puluja kameralla jahtasin.
Joku kai jo mietti, että mikähän hullu...

Ajatukseni sinussa kulki,
laivan ihanissa tansseissa tulevan illan.

Jos vaikka vielä yökannella saamme
hellästi halata alla kuutamosillan.

Sinua odotan, rakkaani,
kestetään tää päivä ja sen työ.

Edessämme ihana matka,
ja viel' ihanampi on se yö.

-harri

---


Silmieni kirkkaus

Huomenta mun ihana värinä,
katseeni lepo,
käsieni kuuma,
kosketukseni huuma

Sydämeni tykytys,
tunteeni sytytys.

Iloni lähde,
wn viereltäsi lähde.

Silmieni kirkkaus,
silmieni sumennus.

Pelkoni juuri,
huokaukseni suuri.

Odotukseni ihana kohde,
kasvojeni puhdas hohde.

Sinua, kultaseni, mun silmäni seuraa.
Etsin lähelläsi turvaisaa seuraa.

Rakastan sinua, oot suurinta mulle.
Sitä samaa toivon minä olevani sulle.

-aamunherkkä

---

 

 

Rakas keinui sylissäin

Rakas keinui mun sylissäin illan ihanat tanssit,
oli elämän suloinen tunti.

Silitin hiuksias, hipaisin poskeasi herkkää,
sormet sormissa kotihin kulki.

Näin nauravan suun ja iloiset silmät,
tunsin, vartalos notkea norja.

Sylit kuumiksi syttyi, rinnat onnesta ritisi,
peilissä tyttö niin hoikka ja sorja.

Silmät leiskuen toistansa katsoivat,
kädet kuumas ja kiihkeä mieli.

Illan viimeiset hitaat vuoteessa kulki,
sanat kauniit korviin kieli.

Oot kaunis, oot rakas,
poika tytölleen lausui,
oli mieli niin keveä, hellä.

Sinä kultainen, herkkä jä lämpöinen,
sua mielin nyt lähennellä.

Siinä hetki ol' tulinen,
kahden sielun niin onnesta kauniin.

Oli huokaukset, äänet kiihkeät,
nous' sisin kauaksi pilviin.

Oot rakas, ihana mun sylissäin.
en etsi ma mitään muuta,

kunhan vain vierelläs levätä saan,
maistaa aamulla ruususen suuta.

-harri

---


Rakas, miten

Rakas, entä jos…

...jos sinä et onneamme kestä.
Jos pelkosi suuremmaksi kasvaa kun rakkautesi kaipuu.

Jos luottamus puuttuu ja ihanat varret murheesta kaarelle taipuu.

Miten silloin käy meidän ihanan matkan, joka jo tilattuna on.
Miten käy meidän luontoretkien ihanille lammille uimaan.

Miten mökille mennä vois,
jos toinen on rinnalta pois.

Miten käy meidän tanssimme suloisen,
josta sylistä ei kumpikaan luopua hennois.

Miten käy meidän pienten sydäntemme,
jos toinen yksin jossain etäällä kulkee,
toisen vain muistoissa päivin öin syliinsä sulkee.

Miten käy tunteitten ihanien, jotka juuri kukkaansa aukes.
Miten käy kehon herkän, joka toisen läheisyydestä elämään laukes.

Ja niin siihen tottui, ettei yötäkään yksin olla vois.
Mitä jos tuo kaikki nyt otetaankin pois.

Miten meille sitten käy, rakkaani.

Miten me elämme huomisen päivän,
miten nukumme yön,
miten jaksamme uuden päivän työn.

Rakkaani, miten?

-harri

---

 


Millainen lie sun aamusi, rakkaani

Voi rakkaani.
Mahdatkohan olla töissä,
vaiko kotona kipeänä vuoteen vöissä.

Saitko unta riittävästi.
Jaksoitko aamulla nousta.

Oliko kurkkusi kipeä.
Vai jännittikö uusi päivä sinua kuin nuorta jousta.

Tulitko työhön ajallas.
Tartuitko tehtäviin tavallas.

Vai... aatteletko lie sänkysi pohjalla hetkeä hukattua,
jonka sairaus eteen tuo.
Eikä ehkä toisikaan meitä toistemme luo.

Jo ajatukseen tahtoo sydän pieni pakahtua.

-harri

---


Vaikk' tunteesi tiesinkin

Vaikk' tunteesi tiesinkin,
jo ennen kuin kysyin.

Silti niin mukava se on uudelleen kuulla,
ei tarvitse luulla.

Olla epätietoinen toisen tunteista herkistä,
vaikka ne lukea voi ihan pikkuriikkisestä merkistä.

Silmän katseesta,
suun muodosta,
kasvojen ilmeestä,
käden kosketuksesta.

Tapaamisen suudelmasta,
tuulikaapin hellästä halauksesta.

Yhdestä sanasta ja sen painosta.

Kaikesta sen lukea saattaa,
mitä toinen tuntee ja elää.

Helääkö sydän onnesta,
vai miettiikö muita,
onko onnellinen,
yhdessä ihailee rantapolkujen puita.

-harri

---

 

Minä kohtasin sinut

Minä kohtasin kauniin, ei silmäni nähnyt.
Tutustuin, sylissäni keinutin, ei silmäni nähnyt.

Kuljetin joenvartta, katuja kivisiä, ei silmäni nähnyt.
Syliään maistoin, tuoksuaan haistoin, ei silmäni nähnyt.

Vaan yks' yö, yks' ihana yö, mun silmäni avas.
Minä heräsin, näin mitä sylissäni oli.

Kauneutta, herkkyyttä, iloa elämän hetken.
Oi, minä löysin sinut!
Kuljethan kanssain tään elämän retken.

Sinä toivot: Pidä minusta kiinni,
älä hukkaan minua.

Minä huokaan:
Kuinka voisin kadottaa mun sydämeni lämmön,
älä sinäkään kadota minua."

-harri

---

 


Katselen sinua

Katselen sinua kun aamulla heräät.
Katselen sinua kun tavaroitasi keräät.

Katselen sinua kun elämäsi keinussa kiikut.
Katselen sinua kun metsäpolulla vieressäni liikut.

Katselen sinua kun puhut.
Katselen sinua kun lehteä luet.
Katselen sinua kun kauniita vaatteita päällesi puet.

Katselen sinua kun sylissäni tanssit.
Nautit ihanat valssit.

Katselen sinua kun minua katsot.
Rakastan katsettasi, josta näen,
hyväksyt minut tällaisena kuin olen,
vaikka välillä elämälle kuin jalkaa polen.

Etsin rinnallasi tietäni omaa,
elän kanssasi elämää somaa.

Sinä kannat minua ilosi silmin, sanoin hellin,
luot turvaa tulevaan.
Minä kasvan sun unelmaan,
illalla rauhaisasti vierelläsi kellin.

Unelmaan kasvan minäkin.

Sinun rinnallasi on mies uus',
edessämme ihana yhteinen tulevaisuus.

-harri

---

 


Olen pahoillani, rakkaani

Kun tapasin sinut kaupungilla, sateessa,
sinua suurieleisesti halata tahdoin.

En tiedä piditkö siitä.
Olisin niin halunnut sinunkin samaa intoa osoittavan.

Minulla oli jo niin ikävä sinua.
Sinä olet hillitty yleisillä paikoilla.
Tai ainakin haluat olla. Yleensä.

Minä taas tällainen pyrskähtelijä,
ympäristöä ajattelematon. Itseänikin.
Sinuakin liian monesti.

Et tainnut pitää siitä.
Käänsit päätäsi hienovaraisesti.
Syytit flunssaista oloani.

Minä kaupassa sinua silittelin kuin salaa koko ajan.
Huomasitko?
Huomasit varmaan.

Kassalla jouduit henkilöllisyyttäsi todistamaan.
Minä henkilöllisyystodistuksesi vanhan valokuvan näin.
Sitä hymyilin ja ääneen kommentoin:
"Hyvä kun tuo tukka ei ole enää muodissa."

Tiedänhän minä millaisia passikuvat ovat. Omanikin.
Vaan et pitänyt siitä kun siitä pientä pilaa tein.
Epäilit että ympärillä olevat sen kuulivat.
Ehkä kuulivatkin, en ole varma.
En ajatellut niin pitkälle. Minulla oli hauskaa.

Sinulla ei ollut.

Sänkykaupassa, …niin,
tietenkin hassuttelin kaikenlaista.
Kaikenlaista hauskaa. Omasta mielestäni.

Et pitänyt siitäkään.
Totesit kyllä, että
ellen lopeta, et ota minua enää kauppaan mukaan.

Vähän rauhoituin.

Kotimatkalla anteeksi pyytelin villiä käytöstäni.

Autossa vielä häistäkin jotain leikillistä puhuin.
Sinä jo silmäsi ummistit ja katosit jonnekin omiisi.
Ajattelit varmaan, että tämäkin vielä.
Eikö tuokaan asia saa tänään rauhassa olla.
Mikä sitä oikein vaivaa.
Mä en kohta enää kestä sitä.

Huomasin, vihdoin, mun tyhmyytein.
Pyysin anteeksi. Vaikenin.

Rakas, olen pahoillani.
Suo anteeksi leikkivä luonteeni.
Iloisuuteni väärissä paikoissa.
Ajattelemattomuuteni.

Tiedänhän minä, tunnenhan sinua jo hieman.
Et aina pidä mun huumoristani.
Eilen se taisi kyllä huonompaa olla kuin aikaan.

En tiedä mikä minulla oli.
Kipeä olin ainakin. Flunssainen.
Ja lonkkakin vaivaa ja sen vahvat lääkkeet.
Intonikin sinuun ja sylisi lämpöön.
Silläkin osansa omituisuuteeni.

Vaan, rakas, nuo vaivat kyllä väistyvät ajallaan.
Suurin syyllinen kuitenkin lienee mun pääni.
Siellä se vika on.

Flunssa lähtee. Lonkkakipukin varmaan.
Mutt' pää minulle jää.
Mitäs minä sille teen.

Olen kyllä yrittänyt sitä kouluttaa.
Tehdä siitä aikuista. Jo vihdoin.
Vaan, kuten huomaat, siinä onkin minulla vielä urakkaa.
Poikaviikarimainen se on aina vaan.

Nyt sitä kyllä vähän torun ja sille täällä hiljakseen mökötän.
Ehkä se ottaa opikseen ja muistaa ensi kerralla käyttäytyä kunnolla.

Rakkaani, kun seuraavan kerran tapaamme,
lupaan, että vähän tuosta koulutuksesta on mennyt perille.
Pääni saa luvan olla asiallinen.
Tai ainakin asiallisempi, etten sen puolesta vain liikaa lupaisi.
Se kun on aina ollut vähän kovapäinen.

Anna anteeksi mun käytökseni.
Anna anteeksi pääni tyhmät ajatukset.
Anna anteeksi suuni tyhjät, ajattelemattomat puheet.

Vaan, rakas, näitkö silmäni, jotka sinua seurasivat.
Kuinka ne sinua ihailivat ja polttavasti katsoivat.

Tunsitko käteni, jotka sinua koskettaa himosivat.
Tunsitko kehoni värinän sun lähelläs.

Näithän rakkaani nekin. Näithän.

-harri

---

 

05
Sinua aamulla katsoin

Teen kyllä vääryyttä, ellen rakkaintani muista,
ellen häntä sanoillani onneen suista.

Sinua aamulla katsoin,
nukuit onnessa pehmeässä,
vieressäni, uuden vuoteesi lämmössä.

Seurasin hengitystäsi herkkää,
ihailin ihoasi kaunista,
vartaloasi suloista.
Sydämeni tunsi onnea pelkkää.

Sinua salaa poskelle suutelin,
sisälläni nimeäsi huutelin.

Toivoin että heräisit ja minut tuntisit.
Ihanaan syliisi aamullakin sulkisit.

Sinä heräsit…
silmäsi minua katsoivat.
Sanoit hiljaa: "Rakas".

Olen sun omas.

-harri

---

 


Kaksi kissaa

Kaks' kissaa kehrääväistä onnesta helää.
Elon ihania hetkiä yhdessä kerää.

Nauttii päivin, nauttii öin.
Levätessä ja arjen töin.

Silmin kirkkain,
mielin iloisin vilkkain kehot yhteen hiertyy,
kaula kaulaan kiertyy.

Täss' on niin hyvä olla,
ollaan arjessa tai kuutamolla

Katsovat maailmaa, se kauniilta näyttää,
unelmat täyttää elämästä uudesta.

Kaikki alkoi Tulisuudelmasta.

-harri

---

 


Aamulla jo iltaa ootan

Rakas,
kuuntele mun laulurunojen aikaa,
kuin taikaa ne soi tänä loppukesäisenä aamuna,

kun haamuna tässä päivääni alan,
rakkauttani valan kirjoituksiini ja Sinuun,
joka myös olet rakastunut minuun,

niin toivon,
kun kuvaasi silmäni etsii
ihanista muistoista,
rantapuistoista.

Iltaa ootan, kun taas luoksesi tuun
ja sulan sun suuteloon.

Kun katselen suloista olemustasi,
nauravaa mieltäsi,
silmiäsi sirkeitä,
elämään pirteitä.

-harri

---

 


Urheilijatyttöni

Mun "urheilijatyttöni",
mun sylini ihana värinä.

Mun sirkeäsilmäinen naurusuuni.
Ihanan hetkemme tärinä.

Mä ootan sua sylini lämpöön,
tanssiin, käsikäteen,
illalla petiin mun viereen.

Rakas, kestätkö iltaan asti.
Ett' pääset mun viereeni alasti.

Rakkaudella

-harri

---

 


Taas yksi asia taisteltu loppuun

Huomenta rakas.

Matkan humu laantuu,
hurma haihtuu.
Muistot viel' hetken lämpimänä hehkuu.

Vaan sinä, rakkaani.
Sinun kuvasi kirkkaana mielessäni elää,
kaunis äänesi helää.

Kätesi hellät kosketukset.
Jalkakarvojeni pyöritykset sormissasi.
Kaipaava sylisi rantapoluilla.
Katseesi oven raosta kun erosimme.

Rakas, tuo kaikki minulle ylen aikaa elää.
Ne eivät haihdu, eivät mielestäni unhoitu.

Kestäthän, rakkaani, taas tään päivän.
Kiireisen työs, vaativat asias.
Millainen oli sun yös.

Minä nukuin kuin pieni lapsi.
Olin levollinen.
Viime viikon jännitykset poissaan.
Lepo ja rauha menneistä hetkistä.

Ja herätessä tänään,
ensi kerran pariin viikkoon....
lonkkaan ei sattunut sängystä noustessa.

Rakas, taas yksi asia taisteltu loppuun.
Kipuiltu yks' elämän kuritus,
luopumisen pelko,
raskaitten sanojen luritus.

Minä voitin!

Vai, jokuko avuksi kiisi kun hätäni näki.
Toiveeni suuret, haluni mahtavat.
Jokuko avuksi riensi.

Kosketti sormellaan.
Puudutti sanallaan.
Helli sydämellään.
Armahti ajallaan.

Antoi elää taas hetken ihanan.
Nähdä kauneutta maan.
Olla osa jotain suurta.
Raotti kuin kaunista tulevaisuutta.

Minä elän taas tänään, rakkaani.
Minä paranen ja kaikkeen ihanaan palaan.
Sun kanssasi taas onnellisena maailmaa halaan.

En itke enää. Tänään nauran.
Kiitän sinusta, mun rinnallein annetusta.
Sydämeeni sallitusta.

Elämän ihmeellisestä hetkestä,
jonka kanssasi kulkea saan.

Sydän värisevä rauhoittuu.
Etsii päivää, elämää, uutta.

Rakenna, oi Voima,
jokin mun elämäni voima,
mun kaipaamaani tulevaisuutta.

Sinusta kiittäen.

-harri

---

 


Minä runoissa riehun

Miten mun rakkaani pärjää...

Minä täällä runoissa riehun.

Mietin ja pohdin miten kaiken yhteen sidon.
Miten saisin näistä jonkinlaisen pinon.

Jonka jonnekin sinkoaisin,
jonkun viisaan eteen.
Hukuttaisin kyynelveteen.

Jospa joku jossain näistä vaikka jotain maksais.
Pitää tässä kai syödäkin, että elää jaksais.

Levätäkin täytyisi, ett' huomenna kunnossa oisin.
Sinulle voisin taas hurmuri olla.

Tansseissa pyörittää,
ja kävellyttää kuutamolla.

-harri

---

 


Käteni hellät sut syliini sulkee

Kulta, ajattelin... kun luin vielä uudelleen ne eiliset laiturirunot.

Mitä enemmän niitä luen, sen paremmilta ne näyttävät.
On niissä jotain, elämää, syvyyttä, elämän koskettavuutta.

Niin, ajattelin... annan ne sinulle matkaasi mukaan.
Elä niissä mun rinnallain, ei lohduttaa ikävääsi voi kukaan.

Vaan, kun sanani kauniit, koskettavat, matkassas kulkee.
Niissä näet, oon rinnallas.
Käteni hellät sut syliini sulkee.

Matkaseuraksesi siis, sanani viime päiväiset.

Ole iloinen kultaseni. Minäkin olen.

Nyt pitää aloittaa pakkaaminen.

-harri

---

 


Sait silmäni kyyneliin

Rakas,
sait sanoillasi silmäni kyyneliin. Olet niin hyvä minulle

Olet oikeassa, tämä päivä ja hetki pian unohtuu.
Tämän päivän huolet ja pelot.

Ei hätää.

Kohta taas tehdään kaikkea mukavaa yhdessä.

Ja sitten on ilo sitä suurempi tällaisten hetkien jälkeen.

Olen saanut rinnalleni enkelin.

-harri

---

 


Maailma on jossain kaukana

Katson kasvojasi,
katson niiden pieniä uurteita.

Katson kiinni olevia silmiäsi,
katson suutasi huokaavaa.

Kuuntelen hengitystäsi ihanan hetkemme jälkeen,
puna poskillasi hyvästä olosta kertoo.

Olet onnellinen.

Minäkin olen onnellinen .
Makaan vierelläsi hiljaa.

.
Liikenteen ääni kuuluu etäisenä.
Sydäntemme ääni on voimakkaampi.
Hengityksemme tasaantuu yhteiseen tyytyväisyyteen.

Ei kiirettä minnekään, ei kummallakaan.
Olemme tässä ja nyt toisillemme.

Maailma on jossain kaukana,
...jossain kaukana.

Rakas, olen niin onnellinen sinusta.
Sinäkin minusta, sen sinusta näen.

Rakastan sinua.

-harri

---