02.03.2007 klo 10.00-
Perjantain aamu

Nonni, koala, istuhan siihen mun vierelle, aletaas taas kirjoittelemaan.

Tään kirjoitusnurkan uusiksi rakensin,
sun sisääsi viinapullon pistin... sori vaan koala,

mutt' minun kättäni nyt tarvitaan,
sanoja muistiin naputtamaan.

Istu siinä ja katsele,
huomauttele jos harhaan kuljen,
jos totuudelta silmäni huomaamatta suljen...

koala: joo joo... alota jo!
Harri: (huokaus) ... sinä et sitten ole yhtään runollinen aamulla
k: oisit ite ollu muovipussissa koko yön... ja ton ...ton kanss'... ton...
H: juu juu... sinä sanoit sen jo

---

No niin, mitäs me aamulla kirjoitettiinkaan.

koala: sä kirjotit... en mä
Harri: no niin no... minä, mutt olithan sinäkin täällä
k: joo...tossa muovipussissa sen
H: joo joo... kirjoitetaan sekin kohta, odotas nyt vähän
k: noh...napunapu...anna mennä nyt vaan
H: ...voi ei, miks' mä otin sen mukaan, ois ollut niin rauhallista yksikseen
k: mitä sä sanoit!
H. ajattelin vain, että kiva kun tulit mukana, ois muuten niin raastavaa tää yksinäisyys
k: ai jaa...mä luulin kuulleni ihan muuta
H: no ei se mitään... sattuuhan sitä... huh

No niin, alotetaanpas...

Kynttilän sytytin, oikeastaan kolme, ja tuossa ne palavat edelleen,
sanotaan vaikka että yksi Ulpukalle,
yksi minulle,
ja yksi koalalle... siis sinulle

k: miks mun kynttilä viimesenä?
H: miten niin viimeisenä?
k: sä sanoit sen vikana...miks?
H: no ei sillä ole väliä, sillä järjestyksellä.. tuossahan ne ovat vierekkäin kaikki
k: mun on toi isoin... toi jäävuori... se on mun
H: no joo joo... se on sun
k: ja toi punanen on Ulpukan....nii ja toi vihree on sitt sun
H: hyvä on se mun... ja punainen on Ulpukan
k: ja mun on toi isoin ja kaunein
H: no on on! johan me sovittiin se.. älä nyt enää siitä... jatketaan nyt tätä kirjoittamista
k: no, jatkajatka... hopi hopi.
H: (huokaus)

Kolme pientä tuikkua,
kolme pientä ihmistä....niin, tai yksi ei olekaan ihminen vaan

K: vaan MIKÄ!?
H: noh... yksi on tietenkin koala, eli sinä
k: no hyvä... joo.. jatkajatka

mutta ihan ihmiseltä se tuntuu,
kiukkuinenkin heti aamusta

k: joo! ...ja sä kyllä tiedät miks! ..sä jätit mut koko yöks
H: älä nyt keskeytä koko ajan hei, eihän tästä tule mitään... me ei päästä koko päivänä hiihtämään jos sä et lopeta tota
k: sä teit sen tahallas!
H. enkä tehnyt... se unohtu siinä yön pakkasessa
k: unohtu...joo joo... tahallas teit... Ulpukka ei koskaan ois tehnyt mulle tollasta
H: niin, ei varmaan ois niin, ..Ulpukka onkin sun paras kaveris
k: joo niin onkin... ja sä et kyllä oo...ainakaan nyt kun sä unohdit mut..
H: heeei! ..anna minä jatkan!
k: juu juu...älä nyt hermostu
H: minä yritän olla hermostumatta

... siis,

kun joutui samaan muovipussiin tuon Lisan,
tai laisan kanssa, kuten se itse sanoo, koko matkan ajaksi ja yöksi.

H: älä sano nyt mitään!
k: emmä sanonukkaa
H: mutta sinä meinasit
k: ..ite meinasit

Kiukuttelee vieläkin enkä ota sitä pois ennekuin lopettaa ton kirkumisen

k: en mä kirkunnu!
H. no et..ihan... mutta melkein
k: ...oikein tosi paras kaveri... joo todella

"Päästä mut pois täältä", se huutelee.
"Ole siellä vaan", minä vastasin, "nauti elämästäsi...
ja tutustu nyt siihen Laisaan vähän paremmin
kun ootte niin suloisesti siellä vierekkäin".

k: joo tosi sulosesti... oisit vaan nähny.. oisit itte ollu siellä ja nähny!
H: joo joo, sinä olet jo sanonut sen monta kertaa...älä nyt enää siitä viitsi
k: mä vielä kostan tän sulle!
H: (huokaus)

Hiljainen aamu mökillä, siis muuten hiljainen,

k: miten niin "muuten hiljainen".. tarkotaksä mua vai?
H: niin no.. tai siis en tietenkään... toi tuuletin vain hurisee ja rikkoo tätä mökin hiljaisuutta
k: valehtelet!

...siis,

tuuletin hurisee, no kato nyt... olihan se tuuletin,
kamiinassa puut ritisee... heei, ei ritisekään, se sammu taas,
mikä siinä oikein on, puut märkiä ja kylmiä näköjään... katsotaas

Mökissä 18, tulin yöllä, silloin oli kaksi,
ulkona pari astetta lämmintä... hiihdä siinä sitten... ja linnut laulaa,
talon edessä kurainen auto.

Siin' tunnelmia tään pikku loman alun,
oman hiihtoloman täällä erämaassa,
runomökillä, joksi sen jo ristinyt oon,

k: ja mä muovipussissa ton laisan kaa
H: joo joo, se kerrottiin jo
k: ai kerrottiin vai?
H: kerrottiin... koita nyt vähän seurata ja olla juonessa mukana
k: juonessa?...missä juonessa?
H. ei missään... se on sellainen sanonta vain... koita nyt seurata vähän.
k: okei...jatkajatka!
H: (huokaus)

"runoilijan tuoksuksi" oikeastaan viel' tarkemmin,
sellaisen puuläpykänkin tuohon oven viereen viel' poltan tulikirjaimin.

k: poltat vielä koko tään talon kun rupeat sellasta
H: ÄLÄ HÄIRITSE!
k: ups...sori

"Runoilijan Tuoksu",
se mun sanojani kuvatkoon, ei minua,
ei varsinkaan nyt aamutuimaan vasta herättyä.

k: joo... siin sä oot kyllä oikeassa...ihan hirvee haju
H: KOALA! ...mä heitän sut kohta tonne hankeen jollet sä lopeta!
k. ...anteeks

Ei kannata runoilijaa eikä sen tuoksutupaa ainakaan ihan aamusta nuuhkia... ma luulen

k: mä tiedän... ups..sori.. jatka jatka
H: (huokaus)

Ois nyt tuo koalakin tuolla pussissa ees hetken hiljaa.

H: älä sano mitään! ...tää jatkuu vielä
k: ...e

                                                 Harri: no, tules nyt pois sieltä pussista
                                                 koala: kuule ukko.. mä kyllä kohta sulle näytän
                                                 H: heeei!... älä pure mua!.. ei kaveria saa purra
                                                 k: joo... tosi kaveria.. kuule mä sanon sulle kohta millane kaveri sä oikeen oot..murrrr
                                                 H: oho...sillähän on oikein hampaatkin...enpä ole ennen huomannut
                                                 k: enn-O enne ollu näin vihane sulle!
                                                 H: no rauhoitu... rentoudu sinäkin jo täällä mökillä... heei, älä pure enää!

k: ai sä kirjotit kaiken muistiin.. mä olin kyllä tosi vihane aamulla.. ja oommä vieläki
H: noooh... kyllä se siitä

---

Pari päivää ennen töitä aattelin hiihdellä ja levätä,
viikosta,
ympäripyöreistä kirjoittamisen päivistä,
sanoista särkevistä,
ihmisistä surevista.

Täällä hiljaisuudessa,
täällä mökin raikkaassa ilmassa miss' ei nenä kuivu kuten kaupungissa

k: kuivuuks sun nokka siellä... ei mulla vaan...
H: hiljaa koala... älä häiritse!

...miss' ei iho hilseilee,
miss' ei elon asiat niin paina,

tääll' aattelin pikkusen hiihdellä,
luontoa katsella ja ulkona liikkua,

se liian vähille siellä kaupunkitornissa jää,
kun tämä kirjoittaminen on aina tärkeämpää.

Täälläkin näköjään, sen jo aamulla nään,
kahvikin kupissa kylmää kun ei ehdi sitä ryppäämään.

k: ryppäämään?... mitä se on?
H: ryyppäämään...siitä puuttu yks yy ...juomaan siis
k: aha...no..hyväku mä hokasin
H: joo niin oli...tosi hyvä... ole tarkkana vaan
k: niin mä oonki... sä pyysit tuolla alussa
H. niin taisin pyytää... niin taisin pyytää... pitikin mennä sellaista sanomaan
k: mitä?
H: niin että, kiva kun sinä olet tarkkana ja seuraat näitä mun sanoja
k: eiks okki... pitäähän kaveria vähän auttaa... vaikkei se oiskaan paras kaveri
H: ...joo (huokaus)

Tänään ei puutu mitään, siitä olen kiitollinen,
en ajattele edemmäs,

yks' ystävä on rinnalta pois,
vaan ei lie paremmin hänenkään osansa nyt olla vois,

on toinenkin, joka kuin henkeään haukkova,
miten lie tänään tilansa... en ole kuullut pariin viikkoon.

Minä täällä tahkoan tätä mun runoilijan tietäni,
ootan jotain... ett' jotain tapahtuis,

että joku minut huomais,
ja sanois', laitetaan nää sanat näkyville oikein kunnolla,
vaikka onhan näistä iloa jo monella...nettilukijalla.

Mutta.. niin, jo taas haaveilen,
oisinko sitt' lie onnellinen,
jos julkisuus painais' ja oisin kuin Vanhanen vain,
sormella osoiteltava... kuin kiusattu ain.

Josko siihen jo särkyisi mun sieluni herkkä,
olenhan kuitenkin vain pieni ihminen pelkkä.

No nytkö tästä jo päiväkirja muodostuu,
vaikk' ei tarkoitus ollut se lie,
kulkea vain hetki yksin, tää hiljainen erämainen tie.

k: heeei.. toi oli nätti.. toi loppu oli nätti
H: ai kiitos... sinussahan on vähän runoilijan sielua myös
k: joo.. kai vähä.. mutt hei!   ..ethä sä oo yksin
H: envai
k: et.. oonhan mä tässä, sun ilonas.. ja toi.. toi... laisakin.. tuolla muovipussissa
H: ainiin.. se on vielä siellä pussissa... kipasehan ottamassa se pois sieltä
k: enkä kipase!... etkä muuten kipase säkään... muuten mä puren sua taas
H. ...voi eei... ett' se jaksaa

---

H: hei, vielä tämä yksi runo jonka kahvikupin ääressä kirjoitin, sitten mennään ulos, jooko
k: joo... mut paa vauhtii.. kohtahan tulee jo ilta
H: joo, mitäs se kello on?
k: kato ite
H. ai jaa, jo puoli kolme

Et ole vielä mun kynttilääni sammuttanut,
vaikka sitä ennen lähtöäsi pyytelin,

toivoin että tulisit ja antaisit minulle merkin kun olet poissa,
että siitä tietäisin sinun olevan vielä elossa.

Vaan ei lie ole tarkoitus,
että sieltä käytäis' kynttilöitä puhaltelemassa,
kuin temppuja meille jäljelle jääneille tekemässä,
meille leikkimässä,

eeei...

siihen on vain uskottava,
toivossa elettävä että kaikki jatkuu,
ettei kaikki vielä läheskään ollut tässä,
maanpäällisessä elämässä.

Että tämä on vain hetkisen vaihe kasvussa,
ja se jatkuu, vielä parempi osa jossain muualla,

lähellä vaiko kaukana, kuka sen tietää,
mutta unissa ja tunteissa sinä siinä yllättäen taas oot,
uskoni siitä vahvistukoot.

-harri

H: heei...katsos koala... kaksi kynttilää on sammunut tämän kirjoittamisen aikana... sinun ja Ulpukan...
k. niin onki? ... mutt sun palaa vielä
H: juu, niin tekee

    

k: miks toi sun palaa... miksei mun? ... Ulpukkako ne sammutti?
H: annas kun minä katson.... kuule
k: no?

H. ne onkin vaan palaneet jo loppuun... tuo minunkin sammuu ihan kohta
k: mä puhallan sen!
H: etkä kyllä puhalla! ...anna sen palaa loppuun asti rauhassa
k: miks mun kynttilän piti sammua ennen sun... mitä sä teit sille?
H: voi ei (huokaus) .. en mitään... sattuma vain... ihan sattuma vain
k: sattuma... ai samanlainen sattuma kun sekin kun mä ihan sattumalta jäin sinne muovipussiin koko yöks ton ... ton..
H: Laisan kanssa ... niin.. ihan samanlainen sattuma
k: sä valehtelet!

H: enkä valehtele
k: valehteletpas..valehteletpas... sä valehtelet!
H: joo joo... valehtelen valehtelen
k: mä tiesin ton... mähän sanoin että sä valehtelet... oikein paras kaveri.. ja kissan p... tai koalan p..
H: nono heei ...rauhoitun nyt, lähdetään nyt tonne jäälle hiiteleen, jooko
k: pääseksmä mukaan?
H: joo pääset
k: oot sä sittenkin aika kiva kaveri
H: joo.. enkös ookkin.... ja kuule

k: noh?
H: mä ajattelin ett' otettais toi Laisakin mukaan... sinne samaan reppuun sun kanssas, eihän se siellä nyt enää paljon lisää painais.. pääsis sekin vähän suomalaista luontoa katsomaan

K: ?? mä arrrvasin ton... tää tuntukin jo ihan liian hyvältä!
H: ei ku leikki leikki... heei, mennään vaan kahdestaan, jooko
k: ...(snif)... no hyvä.. mennään vain kahestaan.. mä jo pelästyin että sä olit tosissas
H: no enhän minä nyt sellaista... parhaalle kaverille
k: joo et kai... vaikka .. en mä kyllä aina ole susta ihan varma

H: nonni, koala...nyt tämä aamutarina on valmis... kuvat enää
k: aamutarina?..kato vähän mitä kello on!
H: ohhoh..onkos se jo noin paljon... puoli neljä
k: on se... oikein aamutarina.. yöhiihtoonkos me ollaankin täss lähössä
H: eiku ihan just... oota hetki, minä laitan tämän vain nettiin ja sitte me pojat mennään
k: joo...mennään... mut eihän toi laisa tuu mukaan.. eihä... olithan sä tosissas ettei se tuu? .. ett mennää vaan kahestaa
H: olin olin... ei se tuu
k: no hyvä.. sä oot sittenkin ihan kiva

---

02.03.2007
Perjantaina illalla

03.03.2007
Koalan kaverit

Harri: tiedätsä koala mitä minulle tuli mieleen tuolla hiihdellessä
koala: siellä oli kivaa
H. joo niin oli, vaan arvaas mitä minulle tuli mieleen siellä
k: noh...kerro.. mä nään sun ilmeestäs taas, ett' joku jekku
H: ei ole jekku ei, kuule..sinun pitäisi esitellä noi sun kaikki kaveris
k: miks? ... kyllä mä ne tunnen
H: no tietysti sinä ne tunnet, nehän on sinun kavereitas kaikki
k: ei oo kaikki.. toi ei oo
h. kuka? ..ai toi laisa vai?
k: nii just...mite sä arvasit?
H: jotenkin vaan hiipi mieleen

k: joo..mut kaikki muut.. tai emmä tiedä tosta Waldemaristakaan.. enkä tosta Waitistakaa enää
H: no heei..äläs nyt kaikkia
k: enkä kyllä aina sustakaan
H: nono... kuules nyt
k: kuule ite!
H: no kuules nyt mitä mä ajattelin
k: noo?

H: niin että sinun pitäisi esitellä ne sinun lukijoillesi, että ne tietäis kuka kukin on ja millainen se sinun kaveris oikein on
k: ai kaverit vaanko?
H: ei kun kaikki tietenkin.. kaikki jotka näissä sinun jutuissas on mukana
k: ai toikinko .. toi laisakinko?
H. no tottakai sekin... onhan se tässä mukana koko ajan
k: hmmmnnn .. no ookei
H: no hyvä .. kenetkäs sinä kuvaisit ekaksi

k: mut!
H: sut? ... ittes vai?.. kuule.. herrasmies kuvain muut ensin
k: joo.. mutt mä haluun kertoo mut.. mut itteni ekaks

H: (huokaus) okeei, no kerro nyt
k: ??
H: no..mikäs nyt?
k: mitä mä sanon?
H: no kerro kuka sä oot ja millainen sinä olet
k: mäoon koala..

    

H: joo.. no jatkajatka... vaikka tuon jo kyllä kaikki tietää
k: tietää vai?
H: tietää.. ne on nähneet sun kuvas...kerro mistä sinä olet ja millainen sinä olet ... voi vitsi, siitä saa kiskoo kaiken kun hohtimilla

k: mitä sä ehdotit?
H: niin että, sinä olet niin hohtava persoona.. ja varsinainen vitsiniekka
k: oonvai?
H: oot oot... mutta kerro vähän lisää vielä
k: moon tuolta austraaliasta... mun nimi on Gennart... mitähän seki muuten tarkottaa?
H: en minä tiedä.. ei varmaan mitään
k: ??? varmana tarkottaa!.. kyllä se jotain tarkottaa ihan varmasti
H: juu..mieleen nouseekin juuri mielikuvat että kuninkaallinen tai joku jalosukuinen ainakin
k: jalosukuinen.. kuninkaallinen.. joo.. niin minäkin aattelin...sitä se tarkottaa .. niin ja mä on jalosukunen koala! niihä se oli..jalosukunen
H: juu juu just semmonen sinä olet... voi taivas, tästä ei kyllä tuu koskaan valmista
k: mitä?
H: niin että eiköhän tuo sinun kuvauksesi ole jo valmis
k: niin ...ja sitte mä oon kauhean viisas ja älykäs... ja hirrrveen rohkee
H: nonni.. tulihan se sieltä vihdoin
k: mitä ..mä en kuullu?
H: niin että siirrytääs vihdoin jo muihin.. entä sitten ...vaikka toi Lisa, tai laisa niin kuin sinä sanot

k: soon hirvee!
H: KOALA! ei noin saa sanoa.. enkös minä ole sanonut siitä jo!
k: toi toi sen kerran...se oli joku lahja sen hommista ja se raahas sen tänne
H: koALA! .. lopeta! kerro nyt jotenkin muuten
k: no se on tommonen... mäen tykkää siitä.. sen nimi on laisa...ja sillä on hirveet korvan ja ihan pikkiriikkiset silimät.. ja sitt sillon suu...tommonen kummallinen suu
H: ..voi vitsi.. siirry nyt jo seuraavaan!

k: no sitten on toi Ulpukka... mun ihana Ulpukka, muuun ihana Ulpukka...siitä mä tykkään...

    

H: no se ei varmaan ole jäänyt kenellekään epäselväksi
k: ...joo..se on mun paras kaveri... sä et oo.. vaikka olet säkin joskus ihan kiva
H: heeei, älä sotke minua noihin kuvauksiisi
k: hei sytytäs taas se kynttilä
H: ...kerro miksi
k: no kun siitä Ulpukasta tuli enkeli... ensin se oli ihan kiva ja jutteli mulle aina... ja sitten siitä tuli enkeli... mä näin sen yhtenä yönä... se kävi mua kattomassa
H: niin ...sinua vain, niinkö
k: no näkise kai sutkin.. mutt mua se tuli kattoon.. se on mun paras kaveri
H: sen sinä sanoit jo
k: joo'o ...mutt se on ..eiksulla oo kuvaa siitä enkelinä
H: ei vielä..en ole onnistunut... voikohan enkeliä edes kuvata, minä en tiedä...mutt laitetaan tämä kuva siksi aikaa, jooko...sinä olet tuo pieni tuossa sylissä
k: joo...mutt mä oon nähny sen...se oli paljon kauniimpi
H: niin varmasti oli, mutta laitetaan tämä siksi aikaa

H: no seuraava!
k: älä hoputa mua... mulla oli vielä siitä paljon muutakin kerrottavaa
H: aha.. no kerro nyt sitten
k: niin, ja sillä on valkoinen kaunis puku joka hohtaa silleen ihanasti... ja sitte sillä on suuret tummat silmät... on sillä varmaan siivetki...mutta sillo sillä ei ollu kun se kävi mua kattomassa
H: missä ne sitte oli
k: noku se meidän koti on niin pieni... ne ei varmaan mahtuis sinne, siks se jätti ne kotiin.. tai sinne jonnekin mistä se tuli.. johonkin kaappiin kai
H: joo niin varmasti ... no sitten seuraava... kukas sitten
k: oli mulla vieläkin Ulpukasta
H (huokaus) niin.. no kerros sitten
k: niin ja sitten sillä on niin kaunis ääni ja se aina nauraa mulle...ja se silitti mua silloin yöllä kun se kävi ja
H: hei älä nyt kaikkia kerro uudestaan...nehän on tuolla kerrottuna aikaisemmin.. ota jo seuraava

k: kuka?
H: no joku... vaikka toi Waity
K: ai Waity.... se jätti mut!

    

H: no ei se ole sinua vielä jättänyt... sehän vain juttelee tuon Waldemarin kanssa
k: niin joo... ja kun se tajuaa miten ihana mä oon niin se tulee sitte kipikipi takasi...eiks tuukki
H: tulee se.. odotellaan vaan
k: joo ootellaan... se on ihan kiva... mä löysin sen täältä erämaasta ... se oli noitten mattojen seassa ja mä pelastin sen sieltä
H: ai niinkös se meni?
k: joo.. mä pelastin sen hengen...se meinas ihan tukehtua sinne ja mä sitten rohkeana hyökkäsin sinne mattojen sekaan ja pelastin sen
H: aijaaa.. että oikea ritarikin vielä
k: kuka?
H: sinä.... oikea pelastava ritakin vielä kaikkien noiden muiden upeitten piirteittes lisäksi
k: noooh... jooo kai... mutt emmä pelänny yhtään
H: mitä...niitä mattoja vai
k: nii..mä en pelänny niitä ollenkaan
H: no juu... sellainen peloton ritari sinä olet... oikea vanhanajan kunnon ritari
K: nojaaa....

H: entäs sitten...entä toi Waldemar... mitä sinä siitä sanot?
k: sen lähetti joku sulle
H: ai minulleko vain... eikö meille yhdessä?
k: ei ku sulle...ja sitt sä toit sen tänne...ja sitte mun ihana Waiti ihastu siihe ja...
H: niin ja nyt ne vaan juttelee keskenään

    

k: niin juttelee...mutta niillä on kauheen hauskaa yhessä...mä en oikein tykkää siitä
H: ai siitä Wademaristako
k: ei ku siitä että niillä on niin kivaa yhdessä... no emmä siitä Waldemaristakaan niin välitä...se on tommonen varas!
H: nonno ... eiks sulla ole ketään oiken kivaa kaveria?
k: oon... se Ulpukka.... mut se on nyt enkelinä

H: no onhan sulla se koala-Tina...muistatko... siltä tuli kerran postia sinulle
k: ei siitä oo enää mitään kuulunnu

H: no entäs se tanssityttö
k: ainiin se... joka ne turkit ja nahkat tunsi

    

H: niin... mitäs siitä
k: en mä sitä kauheen hyvin tunne vielä...ihan kiva kai se on...kirjoittelee kyllä joskus, silleen lyhyesti vain ja antaa ohjeita mulle
H: ai antaa ohjeita?
k: joo... että älä välitä siitä ja tosta... ja varsinkaan niistä sun jutuistas
H: ai semmostako se tekee.. no onkos enää muita
k: siinä kai ne oli...mun kaverit
H: kuule... minusta tuntuu että tarttis tehdä jotain
k. mitä sitte?
H: no jotain...että noi suhteet vähän paranis
k: ?? mitkä suhteet.. mikä vika niissä ny sitte on... Ulpukkakin on niin kiva aina
H: no niin... se Ulpukka niin... mutta noi muut

---

Lauantaina aamulla

03.03.2007 aamulla
Enkelin toive

Koala-kulta, vaikka olet niin ihana,
muista olla myös lempeä,

koala: mutt mähä oon!

katsele rakkaita ympärilläsi,
he ovat sinun rinnallesi annetut,
elämäsi matkalaisiksi asetetut,

k: ai toikinko... toi laisakinko?

kaikki, koala-kulta, kaikki, joka ikinen.

Kohtele toisia kuin toivot sa kohdeltavan itseäsi,
rakasta läheistäsi vaikka oisikin hän luonnoltansa erilainen,
tai muodoltaan toisenlainen,

k: nii mutt toiha on ... iha outo...toi

ja vaikka katsois hän sinua silmin epäilevin, älä hylkää häntä,
hän ehkä vain on suhteesi varovainen,
ettei tulisi silmä itkuinen,

k: no ei mulle kyllä ainakaan tuu ton tak

siksi, koala-kulta, muista nämä minun sanani ain,
ole ystävä ystävälle,
ja rakkaallesi rinnalla kulkija parhain.

k: niimmutku

Olet ehkä vähän kiivas sun luontosi tähden,
taivuta se kuitenkin hyvään,
ja pyydä tuo lähelläsi oleva pikkuinen
sun luoksesi kylään,

k: mmitä? tuonko...tuon laisanko?

kuuntele sydämesi ääntä,
äläkä pahaa sanaa suustasi ulos päästä,

k: enhä mä oo koskaan sanonu mitään pahaa...kai ... enhä?

sillä toisillakin on sydän herkkä kuten on sinullakin,
ja tahto hyvää, ...kuten sinullakin,

k: niinno...olenhan mä vähä

ja minullakin täällä,
kun katselen sinua täältä... katso tänne ylös..
... täällä, täällä pilvien päällä.

k: huui...eiks sua huimaa siellä? ...helppohan sun on siellä sanoa että pyydä kylään...sä et oo nänhy tota

Olen minä nähnyt, olen minä,
viime yönäkin olin ihan hiljaa siinä vierellä.

k: apua... se näki mut! ... juu juu, Ulpukka... minä yritän.

Tee se, koala-kulta, tee se, ja sinä hämmästyt vielä,
miten ihanaa elämäsi voi olla siellä.

k: mitä sä sillä tarkotat?

Ole kiltti lähelläsi olevalle,
...tulevalle rakkaalle.

k: häh! ... ny soon seonnu!

Minä näen, koala-kulta, minä näen nyt enemmän kuin ennen,

...ja muistathan minun silmäni, kuinka suuret ne ovatkaan,
ja kuinka tarkat ja kauas näkevät niistä on nyt tullutkaan.

Et ehkä tiedä, mutta nyt minä näen paljon enemmän kuin ennen.

k: no mitä sä sitte näät ... kerro!

Elämä sen sinulle näyttää ja eteen tuo,
pyydä nyt vain se toinen jo sun luo.

k: ai toi.... laisako...puhuksä siitä koko ajan

Puhun, koala.kulta, hänestä minä puhun,
usko vain, minä tiedän...

k: mitähän se oikein luulee tietävänsä

...hei laisa!...heeei, laisa!....öhöm...hei laisa! Mä keksin just yhen jutun...
tulisiksä mun kanssa tonne ulos vähäks aikaa...
mennään tonne lumihankeen pyöriskeleen... turkkikin puhdistuis..
ja irtois tää kauhee haju... tää ton runoilijan haju... mukamas "tuoksu"... kaikkea kanss

Voi koala-kulta, minulla taitaakin olla melkoinen urakka vielä edessä sun kanssas.
Voi sitä pientä,...on se kuitenkin niin ihana.

k: joo enks ookki!

Ai sinä kuulit... se ei ollut tarkoitettu sinun korvillesi.

k: kuule Ulpukka... koalallakin on tarkka kuulo, eksä sitä tiänny... et säkään näköjään kaikkea tiedä

Nii'in, en tienny en...
enkä tienny tämänkään työn määrää.

No, onhan minulla nyt tätä aikaa...

---

03.03.2007  aamulla
Kysymyksiä

Elämän arvon vain aavistaa.
kun rinnalta toinen lähtee,

silloin vasta oikein ajattelee,
...elämää täällä,
...sen rajallisuutta maan päällä,
ja ain kaukaista tähteä.

Miksi tulin, mikä tehtävä minulla, mitä tehnyt jo olen,
mitä kaikkea vielä haluan,

mitä tekikään hän joka lähti,
josta tuli nyt taivaalle yksi pieni kirkas tähti,

... hän niin yllättäen lähti.

Ei ehtinyt kertoa sitä, jäi tekemättä tuo,
...sekin haave hänellä kesken,
oi miksi, ...ei enää ikinä tule mun luo.

Aina täältä lähteissä jotain kesken jää,
kenellä työ, tai jokin haave viel' suurempi,

jollain vaikka vain tv:n sarja,
käviköhän sille Ridgelle loppujen lopuksi hyvin vai huonosti.

Mutta lepo kaikesta ihmisen kohtaa,
vaikka asiat kesken jäikin,

kyllä jäljelle jääneet ne loppuun saattaa, jos tarvis on,
jäi kysymyksiä, ...jäi ihanat muistot, kaipauskin.

-harri

---

03.03.2007 lauantain puolipäivä
Sytytetääs taas yks' kynttilä

Harri: hei koala, ...sytytetääs taas yksi kynttilä
koala: miks?
H: no kun Ulpukka siunataan näillä hetkillä
k: ?? saunotaan...
H: SIUnataan..pöhkö...s i u n a taan
k: mitä se on?
H. ai niin...sinä et tiedäkään
k: e...kerro
H: kuule, minä kerron sen sinulle sitten kun ollaan taas kotona, jooko...
mene vain tuonne ulos nyt tuon Laisan kanssa, kun jo vihdoin keksit pyytää

k: joo.. eiks ollukki hyvä keksintö.... mä aattelin vähä tutustua siihen
H: juu, se on hyvä asia se
k: joo, mä ihan ite keksin sen
H: niinpä niin... on se kyllä...melkonen kaveri ... keksi nyt tuonkin ihan itse

k: mitä sä mutiset siellä?
H: eiku minä vaan ajattelin, että oot sinä aikamoinen kaveri keksimään kaikkea kivaa
k: joo enks ookki... mä oon sillee luava.. tiedäksä sillee ett mä keksin iha itestää kaikenlaista ...niiku säkin aina joskus keksit jotain pientä
H: just joo... menkääs nyt siitä pihalle niin minä kirjoitan täällä kaikessa rauhassa

k: joo... jää sä tänne vaa...me mennään ny... tules ny....laisa... noh!... tule jo!
H: naisia joutuu joskus odottelemaan, koala... sun on hyvä tottua siihen
k: ai joutuu vai?
H: joo... mutta se kuuluu niille... älä yritä muuttaa sitä, äläkä sano mitään siitä.. ole nyt sillä tavalla fiksu
k: joo...mäen sano siitä mitään... no tule jo! ...mitä sä siellä oikeen nynnit!
H: ...just noin...tota mä justiin tarkotin

K: heei...muista sytyttää se kynttilä sen saunomisen takia
H: SIUnaamisen!... senkin ipana...siunaamisen!
k: joo joo... no tulennnyjjjo sieltä...lai-SA!
H: voi taivas... menkää jo siitä sinne pihalle

Harri: heeei oottakaa..minäkin tulen!
k: eiku hoida sä se kynttilä siellä

---