Hellyys
|
31.10.2008 Tanssisalin seinustalla pöydän
hämärässä Hetkin teitä seurasin, kirkkaat kasvot kasvoja vasten, huokaus kolmen onnellisen, Tarjoilijalta kynä, Anteeksi pyydellen "Kuinka ihana on katsoa
paria rakastunutta, Kuinka ihana on katsoa paria
rakastunutta, Kiinni pidä hetkestä
tästä, Äläkä unohda tämän hetken
rakkautta, Lappusen taitoin, "Olemme jo vanha pari, sinä
kaunis kiitit ja vastasit, Olin vähällä runoni takaisin ottaa. Ihanko totta?! minä huokasin, Teillä ois kateellisia salin
täydeltä Kuinka tuo on mahdollista, minä
utelemaan, "Eikä meillä kummallakaan
ole ollut ketään muuta, Kotimatkalla aattelen teitä, ja muistan omaa rakasta, Elämä viilsi, Toivoa antaa tapaaminen tää, Minäkin uskon taas, -harri
27.10.2008
Sa muistatko
kesäisen laiturin, -pöhkö ---
Kahden ihmisen läheisyys voi kasvaa mittoihin, joita kukaan ei voi arvata. Luottamus, usko toisen hyvyyteen, rakkaus yhdessä toivon kanssa, voi viedä ihmiset syvälliseen yhteyteen keskenään. Niin syvälliseen, että sen takana ei enää ole kuin yksin Luoja, Jumala, maailmankaikkeuden suurin voima. Vaan ihminen pienuudessaan saattaa tavoittaa itsessään ripauksen tuosta voimasta. Ja kuinka helposti se voikaan tapahtua yhdessä luottavan ihmisen kanssa. Hänen sylissään eläen elämän koskettavan ja syvän hetken hiljaisen tai äänekkään yhdessäolon sydämellisessä sylissä, antautuen elämän vietäväksi hiljaisessa hyvänolon hetkessä pelkäämättä ja toista arvostelematta ja halveksimatta. Katsomalla vain avoimin silmin tulevan hetken kirkkauteen ja siihen syvyyteen, mikä sen kautta voi eteen kuin yllättäen avautua. Ja tämä avautuminen voi yllättää kaikki, jotka sen äärellä toisen sylissä leväten saattavat siihen kulkeutua. Upoten kuin maailmankaikkeuden alkuvoimien syliin kokemaan jotain sellaista, mitä ei tiennyt olevan olemassakaan. Tässä tuntemattoman syleilyssä hän kohtaa itsensä jossain syvällä, niin syvällä, että siellä ei ehkä ole koskaan ennen käynyt. Ja siellä syvyydessä on se ihmisen syvin olemus, se persoona, joka kaikkea ohjaa ja kaikesta ihmisen elämässä päättää. Siellä myös ovat ne piilossa olevat elämän tuntemukset ja kokemukset, jotka heijastuvat hänen jokapäiväiseen elämäänsä pelkoina ja käyttäytymisen eri muotoina, hyvänä tai pahana. Nyt tämä syvällinen kosketus kahden ihmisen syvässä kohtaamisessa saattaa saada aikaan tunteita ja kokemuksia, joita ei tunneta, ei osata eritellä, saatikka edes ymmärtää. Tämä ymmärtämättömyys tekee ihmisestä pienen ja pelokkaan, kun hän kohtaa jotain sellaista, mitä ei tiennyt olevan olemassakaan.. Vaan se, tiesikö, vai oliko lie tietämätön, on merkityksetöntä. Ainoa millä on merkitystä on, että se hetki, ne tunteet, se syvä räjähdyksen tila, on niin voimakas ja koko kehon valloittava, että se koskettaa ja parantaa ihmistä monella tavalla. Sitä ei näe heti, mitä kaikkea siinä tapahtuu, tai tapahtui. Se oli vain hetki, joka purkautui kuin jostain syvältä, jostain kaukaa, ja osoitti kehossa oman suunnattoman voimansa. Tämä kosketus ei ole turha, ei vähäpätöinen, sillä siellä missä kosketus tapahtui, oli ihmisen syvin olemus kaikkine haavoineen ja heikkouksineen, jos myös voimineen. Ja tämä liikutus, tämä kosketus, teki kuin huomaamatonta suurta työtään parantaen monella tapaa. Se ei ole näkyvä asia, vaan ilmenee myöhemmin ihmisen elämässä monin erilaisin tavoin; pelkäämättömyytenä, elämän voimana arjessa, loukkaantumattomuutena, suurena voimana kohdata arjen asiat. Tunteiden ilmaisemisen herkkyytenä, elämän käsittämisenä ja nöyryyden kasvamisena elämän edessä. Onhan hän juuri kohdannut kuin suurempansa, vaikka onkin kohdannut oman itsensä, syvällisen persoonansa. Samalla hän on kohdannut myös osan Jumaluutta omassa itsessään. Saanut kuin maistaa yhden pienen rahtusen verran maailmankaikkeuden voimaa ja yhteyttä johonkin ihmistä suurempaan. Näin yksi pieni hetki, joka rakentui kahden rakastavan ihmisen välille. Jonka siteinä ja yhdistävänä voimana olivat luottamus toiseen, syvä rakkauden tunne, pelottomuus, avoin mieli toisen ja elämän hetken edessä, halu olla läsnä juuri siinä hetkessä, elää elämää pelkäämättä tässä ja nyt, voi muodostua yhdeksi ihmiselämän tärkeimmistä asioista. Turvallisuus toisen sylissä antaa kuin armon kaiken koetun yli, ja toisen hyväksyvä lempeä katse voitelee kaiken ihanuuden kestäväksi evääksi tuleviin päiviin ja yhteiseen elämään matkalla vielä suurempiin kokemuksiin ja elämän perusasioiden ja voimien kohtaamiseen. Tällaista voi saada aikaan kahden ihmisen läheisyys, hellä syli, arvostus ja luottamus yhdessä uskon ja toivon kanssa. Ja rakkaus, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, sillä ilman sitä ei ole elämää eikä myöskään tätä kohtaamista maailman kaikkeuden voiman kanssa, jota myös rakkaudeksi voidaan kutsua, sillä oikeaa nimeä sille ei ole edes olemassa. Eikä mikään nimi tai kuva olisi riittävän syvä sitä tunnetta ja voimaa kuvaamaan. Ihminen, ole ihminen toiselle.
Kulje rinnalla. Etsi toisen hyvää. Anna itsestäsi ennen toista. -harri ----
Sinä tahdot puhua
Nyt on päivä, oikeastaan iltapäivä. Illalla tavataan, näin vielä toivon ja uskon. Tulen ovellesi jännittyneenä, mitähän haluat puhua. Mitähän kaikki hiljaisuutesi mahtaakaan tarkoittaa. Ei tänään yhtään viestiä sinulta. Ei vielä. Ei vastausta aamuiseenkaan viestiini. Hiljaisuus on niin piinallista. Synnyttää pelkoja ja liikaa ajatuksia. Odotan kuitenkin koko ajan. En nyt lähetä sinulle uutta viestiä, enää, etten ikään kuin painostaisi sinua. Ehkä olet vain kiireinen. Vaan tiedän
kuitenkin, sinä ajattelet. Ajattelet itseäsi ja meitä. Ajattelet minua.
Ethän tunne minua vieläkään. Aina se vain silittelee ja silittelystä puhuu.
Mitä se oikein tekee, mihin aikoo. Onko oikea minulle. Tarvitsenko ketään.
Tarvitsenko häntäkään, tuota Harria. Onko minusta hänelle. Mitä hän
minusta oikein toivoo ja tahtoo. Olen epävarma kaikesta. Enkä oikein osaa
päättääkään mitään. Tuleekohan hän? Tulee. Outo on minulle. Eri tavoin elää ja ajattelee. Eri tavoin toimii. Arvostaakin eri asioita varmaan. Silitellä tahtoo… Rakkaani. Ei silittelyyn ole kukaan vielä kuollut. Enemmänkin silittämättömyyteen. Siihen on moni kivettynyt, jäätynyt. Koskettamattomuuteen. Hyvänä pitämättömyyteen. Katsomattomuuteen. Näkymättömyyteen. Siihen on moni suhde loppunut ennen kuin se sitten loppui lopullisesti. Siis silittelyssä on elämä, rakkaus, hyväksyntä, toisen kunnioitus, seuran ja läheisyyden etsintä ja kaipuu. Halu olla läsnä, yhtä. Halu olla toiselle kaikkea hyvää. Halu tehdä toiselle hyvää. Halu olla toiselle kaikkea mitä hän toivoo. Halu olla itsellekin hellä toisen kautta. Halu tuntea se hyvä olo, minkä toisen hyvänä pitäminen itselle aiheuttaa. Halu yhdistyä yhdeksi. Sitä on silittely, helliminen, hyvänä pitäminen. Ymmärrä minut oikein. Enkä tee sitä kuin jotain vaatien. Minä olen sellainen. Minä olen hellä, läheinen, lähellä. Minä rakastan, ja se näkyy. En silitä, en helli, ellen rakasta. Se on myös rakkauteni mittari. Ellen silitä, en välitä. Ja jos en välitä, ei minua enää ole. Vaikka siinä olisinkin, niin olen jo poissa jos silitykseni, hellyyteni, on poissa. Silloin on kaikki jo loppu. Se lie sen ensi oireita. Toinen ensi oire on silmien katse. Sekin jos ohi katsoo, kaikki on ohi. Siitä se alkaa. Vaan tänään, rakkaani, minä sinua katson. Katson silmiin. Katson sinua joka paikkaan. Ihailen sinua. Minä hellin sinua, tai ainakin tahtoisin helliä sinua, jos annat siihen luvan. Olla sinulle läheinen. Tehdä sinulle hyvää. Ja itselleni myös sinun kauttasi,. Rakastanhan itseänikin ja haluan olla hyvä myös itselleni. Silittäminen on syvä asia. Siinä toisen kunnioitus ja lähellä pitämisen halu välittyy koko kehoon. Molempien kehoon. Se välittyy edelleen sielun syvyyksiin. Se välittyy mieleen ja henkeen asti. Se välittyy itsekunnioitukseen, itsensä hyväksymiseen ja omanarvon tuntoon asti. Se välittyy sinun koko elämääsi. Syvemmälle kuin vain sinun kuoreesi, hartioihisi, poskiisi, hiuksiisi, vartaloosi ties minne. Rakas, etkö kestä
minua, jos sinua helliä haluan. Onko sinua niin paljon elämässäsi hellitty,
että et enää jaksa sitä kuunnella. Vai, toinen vaihtoehto lie, sinua ei ole
hellitty oikein kunnolla koskaan ja pelkäät sitä. Se on sinulle uutta ja
outoa. Jotain pelottavaa. Jotain vaativaa. Et osaa siinä käyttäytyä, olla
luonteva. Sinua pelottaa. Tuskin se nyt vastenmielistä on. Tai jos se sitä on,
olemme jo nyt ongelmissa Kohta minä tulen ovellesi ja hellin sinua. Halaan ja vähän silitän. Varovasti vain. Tuon sinulle kukan, johon taas vastaat: "Miksi taas tuot kukkia". Niin, miksi. Minä hellin sinua. Ja haluan myös itsessäni tuntea sen ihanan tunteen, kun saan antaa rakkaalleni kukkasen ja pitää häntä hyvänä. Osoittaa että välitän sinusta. Näyttää, että olen tosissani. En tuo kukkaa ellen rakasta. Tavan vuoksi en tee mitään. Se on lopun alkua. Tai oikeammin lopun alku on jo kaukana takana, jos tavan vuoksi helliä, tai "mukamas helliä", tekoja tehdään. En tuo kukkaa nyt tavan vuoksi. Enkä pakosta, vaan antamisen ilosta. Hellyyden osoittamisen ilosta. Silitän tällä kukalla sisintäsi jollain tavoin. Niin ainakin toivon. Älä syytä minua hellyydestäni. Ota se lahjana. Ei minulta vaan jostain muualta, en tiedä mistä. Vaik' Jumalalta, ellemme parempaa keksi. Niin, ja kukkaa antaessani soperran todennäköisesti, ennen kuin olemme edes mistään vielä puhuneetkaan, kun perustelen ruusuani: "Olethan kuullut sen kiinalaisen viisauden: Jos huomenna on maailman loppu, istutan tänään omenapuun". Niin tässäkin tämän kukan kanssa. Jos huomenna on maailmanloppu, tuon sinulle kukan, jonka ehkä yhdessä vielä pihaasi istutamme, muistoksi minulta. Maailmanloppuunko tässä varaudun. En tiedä. Kaikki on aina mahdollista ja elämä niin yllätyksellistä. En halua tietää, miten tässä käy. Otan tämän vain kuin yhtenä vaihtoehtona asioiden kululle. Siis, jos maailmamme romahtaa tänään, tai huomenna, istutetaan tänään yhdessä kaunis ruusu. Nyt kun tätä kirjoitan, tässä kohden mietin minäkin meitä. Itkettääkin sisälläni hieman…no nyt jo silmissäkin. Entä jos… Olen niin toivonut. Olen niin ajatellut. Haluaisin niin kasvaa kanssasi. Mitä lie sinä haluat ja ajattelet. Toivottavasti en vaadi sinua mihinkään. Älä anna sen ohjata itseäsi. Jos en ole sinulle hyvä tai jotenkin oikea, tiedä mitä teet. Sanottavahan se on ellei sovi tai käy. Teiden on vain jatkuttava. En tiedä oletko sinä etsinyt. Etsinyt mitään. Etsinyt seuraa itsellesi. Jotain ihmistä rinnallesi. Minä olen, ja löysin sinut. Minä näen meissä mahdollisuuksia. Tosi hyviä mahdollisuuksia. Sinä tarvitset aikaa, sanoit. Aikaa mihin. Aika on tässä. Elämä on tässä. Ei tämä taipale niin pitkä ole. Elää kannattaa kuin joutuin. Pianhan tämä jo takana lie, ja silloin on moni ihana asia mahdotonta. Tänään on kaikki vielä mahdollista. Eletään rakkaani. Minä ainakin halua elää ja elämästä nauttia. Vielä se on mahdollista. -harri ---
|
