|

31.08.2008
Oot tarpeen, sa
ihminen
Oot tarpeen, sa ihminen,
loppuusi saakka,
oot tarpeen monelle,
vaikka kannettavanas'
ois millainen taakka.
Eikä tarve todellinen
ole aina näkyväinen,
vaikka lähellä ois läheinen,
...elämän kulku näet on salainen,
yksinäinen, hyljättykin,
viel' tarpeellinen,
vaikka sitä ei itse nää,
kun elää hiljaisen elämää.
Kaikella aikansa taivaan alla,
kaikella aikansa elämää katsella ja kuunnella,
aikansa iloita, onnesta huudella,
murheen alla huokailla
ja voimia suuremmalta rukoilla.
kaikella aikansa,
kaikella,
tulemisella ja lähtemisellä,
eikä muuttaa kumpaakaan
voi ihminen itse,
alun valmisti toinen,
ja loppuun piirretty jo ennalta piste,
sen välin elit,
elämäsi kasvoit ja taistelit,
kaiken koit itse.
-harri
---
06.09.2007
Yksi
ainut elämä
Sanoit kuin
huomaamattasi,
-meillä on tämä yksi ja ainut elämä,
pitää tehdä sitä mistä pitää.
Kuinka oikeassa
oletkaan,
elämästä tulisi nauttia,
annetusta lahjasta.
Iloiten kulkea
päivänsä uudet,
nähdä ruusuiset tulevaisuudet.
Jos olet onneton
päiväsi töissä,
elät elämääsi kireissä vöissä,
et iloissa,
et elämän nautinnoissa.
Murhe mielesi ja
kehosi kyyristää
ilta, ei yö, anna sisimmälle rauhaa,
…elämä painaa.
Olet pian murheen
vainaa.
Nauttia siinä
missä kulloinkin on,
tehdä tekoja joissa mieli elää,
iloinen laulu huulilta nauravilta helää.
Sielusi keveä,
ryhtisi suora,
katseesi kirkas, luottava,
tulevaisuuteen naurava.
Se sinulle voimia
lisää,
ei pelko matkaasi ehdi,
iltasi ilossa,
yösi rauhassa,
aamulla hymyilevä mieli,
…suussa onnellinen kieli.
-harri
---
06.09.2007
Toivo
Mikä on turva
ihmisen, jos pettää turva maallinen,
ei uskoa parempaan,
ei tietä rauhaan sydämen,
…ei ole onnellinen.
Mikä on turva
hauraan mielen, jos katoaa kaikki,
tyhjyys jää, ja syyttävä mieli,
sisällä pauhaa epätoivon kieli.
Mikä on turva
kadotetun,
elämästä upotetun,
hiljaisen ja sokean,
kadonnut mieli rohkean.
Turhaanko,
turhaanko haaveilee,
kaukaisuuteen katselee?
On toivo viel',
joku jossain siell',
usko suurempaan mi minua katsoo,
tietäni valvoo,
ajatusteni, pelkojeni
takana,
näkee minut ahdistuksessa.
Jos edes päivän,
tämän harmaan alkaneen päivän minulle voimia soisi,
kantaisi pahimman yli,
…ehkä jo huomenna minua kohtaa onnen syli.
-harri
---
17.04.2007
Yks'
ehto ihanan elämän
Minä mietin
tässä puistossa istuessain,
yks' ehto ihanan elämän on terveys vankka,
ilman sitä elämä vois olla tosi rankka.
Jos kulkea en
saisi ominani,
mennä kuin itse tahdon.
Jos maattava vain
ois vuoteella illasta aamuun
ja aamusta iltaan.
Jos ajatus ei
enää terveen lailla kulkisi,
olisiko lie rinnalla ihmistä,
joka rakkaudessa syliinsä sulkisi.
Tuli puistossa
vastaan mies,
sähköisellä pyörätuolillaan huristi,
minä keveästi
reppu selässä vastaan viuhdoin,
paitani hiessä, otsani myös,
kävellen painelen paikasta paikkaan.
…Jo miettii
tässä taas ihminen onneaan,
jos oisin minä
kuin olet sinä nyt,
pyörätuoliin päätynyt,
miten jaksaisin tietäni tarpoa,
rakentaa elämän ihania arvoja.
En tiedä, vaikka
tiedänkin,
elämä elettävä silloinkin,
muututtava,
muovattava elämä uusiksi käydä,
löytää tarkoitus kaikelle ja sitten nähdä,
tässä sittenkin,
tässä sittenkin on jokin järki,
vaikka katoaisi elämästä iloisuuden kärki.
Voi, niin paljon
voi sattua,
elämän hetkessä muuttaa,
se hetki voi
kääntää suuntaa,
aamulla vielä ihanalta näytti,
ilon elämä surulla täytti.
Toisinkin olla
voi,
herätessä oli suru,
aamu aukeava ilon sijaan toi.
-harri
---
15.04.2007
Onko
kaivettava tietäjä kolostaan

Onko kaivettava
tietäjä kolostaan,
avattava salainen arkku,
onko etsittävä
vastauksia ylitse tiedon,
löydettävä salaisuuden kurkku.
On asioita joita
ei silmä nää,
asioita joita ei tieto paljasta,
on asioita
asioiden takana,
tietoa herkkää ja haurasta.
On silmä ain
silmää suurempi,
tietoa tiedon yllä,
on osuutta
ihmisellä,
joka lepää kaiken yllä.
Onko kaivettava
tietäjä kolostaan,
ratkaistava tekojen tie,
onko paljastettava
asia outo,
totuus pimeyteen vie.
-harri
---
15.04.2007
Miks'
toinen huijaa toista
Uskoa hyvää, tulla petetyksi,
luottaa ihmiseen, tulla hylätyksi,
väärinkäytetyksi,
huijatuksi.
Mistä rakentaa
ystävyyttä uutta,
turvallista tulevaisuutta.
Mistä luottamus
ihmisiin,
mielessä välkkyy muistot huijauksiin.
Miksi toinen
huijaa toista,
miksi käyttää toista väärin,
siinä kysymyksiä
herkän mielen,
ajatuksissani häärin.
Mikä kasvattaa
ihmistä luottamukseen,
mikä lisää rakkautta?
Luottamus,
turvallisuus,
sanainsa pitäminen, oikeudenmukaisuus.
Mikä vähentää
luottamusta,
mikä uskoa ihmisen hyvyyteen?
Vääryys,
valehtelu, ystävyyden halpana pito,
siinä on herkän luottamus syöty,
tuli tilalle varuillaan olo.
-harri
---
27.03.2007
Miksi
toinen on aina viisaampi
Ihmisen
mieli voi järkkyä pienestä,
pienen ihmisen pienestä sanasta,
vaikka olikin hän
oikeassa omissaan.
toisesta jo toiselta näyttää,
sanaa erilaisen näkemyksen toiseen käyttää.
Haluaa näyttää,
minä olen viisaampi kuin sinä,
minun tietoni oikea, sinun itsesi väärä,
asiaa ei korjaa mikään sanojen määrä.
Toinen on
oikeassa, tuo toinen pieni,
omissa silmissään jo niin suuri,
otti vallan
omavoimaisen olla toista parempi,
tiedossa taidossa mahtavampi,
olla kaikella
tavalla viisaampi,
toisen omatkin paremmin taitavampi.
Näin voi "se
viisas" toisen mieltä lyödä,
tasapainoaan ja onneaan syödä,
vaikka toinen vain
eli omiaan,
teki omia tekojaan,
oman elämänsä sisällä ja kulmista,
yritti selvitä päivittäisistä pulmista.
Mikä
toisesta tekee ain viisaan toisen asioissa,
mistä tietonsa, taitonsa, suuri,
miten näkee suoraan mikä toisella on,
missä ongelman alkujuuri.
Niin, ...miksi helppo
on nähdä toisessa vikoja,
miten viisaus niihin toisella on.
Kas kun ne ei
asianosaiselle itselle aukea,
miksi on hän omissaan onneton.
Ja oliko toisen asiat niin hyvin,
ei niissä moitteen sijaa ollut,
aikaa oli puuttua toisen omaan,
niissä hetkessä viisaaksi tullut.
-harri
---
22.03.2007
Mitä
on ystävyys
Oi Luoja!
Anna minulle sanat ystävyyteen,
kun minua sillä niin lyödään,
siinä väännössä kuin kaikki aikani syödään.
Mitä se on
mitä minulta vaaditaan, en ymmärrä,
…enkö osaa olla ystävä.
-
Ystävä ystävän
tuntee,
muut on vain
tuttuja,
puhekavereita,
kirjeystäviä.
Ei kirjeystävä
ole vielä ystävä ollenkaan, ellei siinä ole muuta,
ellei tavatessa yhdessä riemuittu,
onnessa maisteltu toisen suuta,
oltu lähellä
siis,
muusta elämästä välitetty viis.
Siin' on ystävä
missä sydän sydämessä kuljetaan,
tavatessa toinen hellästi syliin suljetaan.
Jos ei ole
syliä hellää toiselle antaa,
ei olla lähellä,
ei sellainen ystävyys voi kauas kantaa.
Siis, ystävyys on ihan muuta,
kuin kirjoittaa kirje ja kaksi,
puhua iltoja puhelimessa yhteiseksi ratoksi.
Ystävyys on asia,
joka kasvaa vuosien myötä,
toista ei koko ajan syödä, eikä lyödä.
Ei vaadita sitä,
ei vaadita tätä,
kannetaan rinnalla kulkien,
vaikka toinen ois etäällä,
ei sydän toista jätä.
Siinä on ystävän
piirre selvä,
ymmärtää, auttaa, palvelee,
antaa aikaa rauhassa olla,
hellästi aattelee.
On paikalla
kun tarvitaan,
tuo rinnalle sydämen, silmät ja korvat,
olan, johon yhdessä halataan,
… siinä toinen
toistaan hiljaa halataan.
Siinä on ystävä,
min seurassa silmä saa kyynelen turvasta,
ihana on rinnallaan huokaista:
"Hyvä kun
olet siinä tarvitessa aina".
Tunteet
käsityksen ystävyydestä muuttaa,
rakkaus muuttaa sen suuntaa,
Jos rakkaus
sekoittuu ystävyyteen,
ystävyys jo katoaa,
alkaa vaatimus omistaa.
Silloin ei puhuta ystävyydestä enää,
se meni menojaan,
alkoi kasvaa muuta,
…sotkee päätä ja suuta.
Luullaan
ystävyyden varjossa kuljettavan,
vaikka toive on rakkauden,
jos toinen oli
ystävä ystävälle,
toinen odotti rakkautta,
sellaisella ystävyydellä ei ole kantavuutta.
Tässä on
taidolla kuljettava,
nähtävä ystävä ystävänä,
rinnalla kulkevana apuna ja turvana.
Rakkaus
ystävään asiat sotkee,
kaiken kauniin maahan polkee rakkauden tuntein
toive jo muualle käy,
ystävyyden merkit katoaa, ei niitä enää näy.
-harri
No nyt minä
ymmärrän..
---
Vapaus
Vapaus mi liitää
saa kotkan lailla,
kulkea aatoksensa kaikkialla,
sanoa, kirjoittaa
kyselemättä,
olla omien sanojensa seppä,
siin' uljas on
sanojen taitajan tie,
sanat osuvat maailmalle vie.
Siin' on
sananvapaus Suomen maan,
saa laulaa omia laulujaan.
Tuoda julki
ajatuksensa kauniit, koskettavat,
kantaa ottavat hajottavat.
Siihen ihmisellä
vapaus maassa niin kauniissa,
Suomessa, turvassa, perustuslaissa,
sanan vapautta puolustavassa.
-harri
---
01.03.2007
Hei,
kirjoita runo onnellisuuden tasa-arvosta.
Jaa… no odotas
hetki, katsotaan…
Kävisikö tämä:
-
Olla
elämässä onnellinen
Katsella kaunista
maata,
kulkea rinnalla ihmisen, toinen onneen saata.
On rinnalla mies
tai nainen, hän on ihminen,
…tee hänestä onnellinen.
Ei väliä lie
puolella, miesten vai naisten,
tärkeätä on elää keralla toisten,
olla onnellinen
aamusta asti,
kantaa iloiten päivänsä lasti,
katsoa illalla
silmiin toista,
ihmistä rinnallaan suurenmoista.
Siin' onnellinen
on mies sekä nainen,
sielunsa samanlainen,
elon tähden vain mies tai nainen.
-
Mistä nää
sanat, en tiedä, ne vain kuulen,
kun pyysit:
"Kirjoita runo tasa-arvosta onnellisuuden".
-harri
---
20.02.2007
Kuinka
vaikea on kirjoittaa runoa
Kuinka vaikea on
kirjoittaa runoa tai tarinaa,
kun aina joku suuttuu,
luulee että juuri häneltä jotain puuttuu.
Miksi tarinoitten
maassa,
kirjoittajan ois aina itse oltava matkassa.
Ei uskota että
sanat vois olla vain tarinaa,
sisällä virtaavia kauniiden runojen puroja tai marinaa.
Eei…., aina ois
oltava itse läsnä ja hetket ilon ja surun oikeasti elää,
kun sanat niin kauniina edessään helää.
Oi…, miten
voisin kirjoittaa runoa vain,
joka ei ois syntynyt eloni matkallain.
-harri
---
20.02.2007
Yksinäisen
iltakahvin ohikiitävä ajatus
Voi kuinka minä
rakastinkaan sitä elämäntapaa,
sitä turvaa, jonka toinen ihminen rinnalla toi,
kuinka ihana toinen oikeasti olla voi.
Kuinka hellästi
katsoi kirkkailla silmillään,
kuinka iloiten kosketti käsillään,
mieluusti lepäsin sylissään.
Kuinka ihana oli
suunnitella huomista,
rakentaa yhteistä tulevaisuutta,
menoja sinne ja tuonne,
kuinka ihana lempeä luonne.
Kuinka ihana oli
ihailla kauneutta
mi sylissäni tansseissa taipui,
kasvonsa hymyilevät,
vartalonsa norja,
…hän oli niin kaunis ...voi kuinka sorja.
Kuinka ihana oli elää suhdetta toimivaa,
pitää sylissä ihmistä rakasta ja arvostavaa,
…voi kuinka
ihanaa se olikaan.
Vaan jotainko
silti vielä puuttui,
elämä meihin suuttui,
löi hetkessä
pirstaleiksi kaiken kauniin,
poisti turvat,
poisti hurmat,
…ihanan elämän hurmat.
Repi irti rakkaat
ja sydämet kuumat,
toisen toisaalle viskas itkemään,
toisen toisaalle polttavia muistoja pois kitkemään…
Mikä vielä
puuttui, kun elämä meille suuttui,
hetkessä toinen oli toiselta poissa,
kaikki taas puuttui.
-harri
---
07.02.2007
Tavatessa
Katsella,
kuunnella,
mitata toista,
ihmistä suurenmoista,
elänyttä,
kasvanutta,
oppinutta,
elämää
etsivää,
onnellisuutta.
-harri
---
04.02.2007
Yks'
kuva ystävyyden
Sinä pyysit
sanoja ystävyyden,
kuvata runolla sen rakkauden:
Ystävyys,
voi mikä ihanuus,
omata ystävä joka ei väsähdä,
ei vierelle lysähdä,
kiukuistani minulle jyrähdä.
Omata ystävä,
joka vierellä katsoo,
vastaa kun pyydän,
on hiljaa kun syytöksiäni hänelle syydän,
kuuntelee vain,… ymmärtää,
ei pakene, vaikka kannoillaan pyörähtää,
palaa…ja
armahtaa,
ymmärtää, ystävää rakastaa.
Vaan rakkaus
ystävään ihan muuta on,
kuin rakkaus rakkaaseen kera taistelon,
siin' rakkaus
lisäkseen tunteet kuumat saa,
toinen jo toisen omistaa,
paikalleen
sitoa haluaa,
mustat sukat kuristaa.
Siks' ystävyys,
ah' ystävyys ihana, voi kestää vain,
ajan saaton, koetuksen,
likaämpärinkin kaadon ain,
toinen silmänsä
kuivaa sanoista loukkaavista,
nousee jaloilleen vaikka toinen löi,
pelko tunteet herkät toiselta söi,
tuli ystävä
takas sanan pienen jälkeen,
älä mene, olet minulle rakas,
minä hajosin hetkeksi, itseni kadotin,
päällesi kaiken omani kaadoin ja kasasin.
Suo anteeksi,
ystäväin,
kuljin hetkisen allapäin,
sinä menit… et
mennytkään,
olet siinä, sinut jälleen nään,
kätesi hellät
minua koskettaa,
sanasi kauniit lohduttaa,
antaa turvaa ja arvostaa,
…ystävää ystävänä rakastaa.
-harri
---
01.02.2007
Kiireen
kesytyksestä
Miksi kiire pois,
onhan kiireessä myös elämän syke,
elämässä mukana olo:
minulla on
tekemistä,
...minä elän!
Kiireettömyys voi
olla ulkopuolella olemista,
yksinäisyyttä,
avuttomuutta,
elämän kaipausta.
Siksi kiire on
myös merkki:
minä olen,
minä vaikutan,
olen elämässä kiinni ja siitä nautin.
Jos elämästä
lähtee kiire,
lähtee osittain myös elämän tarkoitus,
ehkä ulkomaailman ulottuvuus.
Lepo kiireen
keskellä,
löytää levollinen hetki ja nautinto
joka voi olla todella totta, kun sen siihen väliin saa,
sitä osaa oikein rakastaa.
Kiireettömyydestä
ei tuohon iloon pääse,
ei ole vastakohtaa mitä ihminen elossaan tarvitsee,
ei vaihtelua,
ei rajojensa kokemusta,
ei elämän kauneutta, rakkautta.
-harri
---
09.01.2007
Ystävä
ja vapaus
Tee ihmisestä
itsellesi ystävä,
katso
häntä silmiin ja rakasta,
hellästi kosketa,
ja hän on sinulle
apuna,
elämän turvana kauniina.
Mutta jollet sinä
ihmisestä pidä,
ellet häntä rakasta,
jollet kanssaan yhteistä halua,
anna hänen mennä
omaan elämäänsä,
kasvamaan ja haluamaan,
uutta eteensä katsomaan,
ei ole
oikein sitoa toista,
vaikka kuinka suurenmoista,
ellet todella häntä rakasta,
oikeasti
rinnallesi halua.
Siinä on vapaus
kummankin,
vapaus mennä ja olla,
katsella toisia ja uusia haaveilla.
-harri
---
18.12.2006
Suurta
elämässä
Tieto, että joku
jossain lämmöllä ajattelee,
on suurta elämässä,
sen arjessa raskaassa,
joku jossain mielessään rakastamassa,
yhteisissä
ihanissa muistoissa,
hetkissä tunnelmaisissa,
tulevaisuuteen katsovissa.
Tieto toisesta
rauhoittaa mielen ja sydämen,
vaimentaa levottoman kaipauksen,
antaa rauhan
katsella elämäänsä,
elää levollisesti hetkeänsä.
-harri
---
04.12.2006
Ei
kuuntele ihmistä
elämän voima
Ei kuuntele
ihmistä elämän voima,
toteuttaa tahtonsa mi hyvä on,
siinä koulussa, siinä tiellä, on ihminen voimaton.
Hän menee ja
elää, luulee itse päättävänsä,
toinen on suurempi, kaiken näkee,
tie ihmisen säätämänsä.
Kuka uskoo, että
tie kuin ennalta piirretty ois,
kaikki oma tahto ois otettu pois.
Joku uskoo, että
itse itselleen jumala on,
tie toteutuva ulkopuolella kohtalon.
Ajatella saa kukin niin tai näin,
asiat, koko elämä, kulkee kuitenkin oikein päin.
Paikkansa kullekin
piirretty,
uskoo sen, tai on uskomaton,
oman tehtävänsä
kuitenkin täyttää,
näyttää että paikka tarpeen on.
Mistä tuli,
miten sen sai,
niin, sano se, sinä ihminen,
kun viisautesi on niin suunnaton.
-harri
---
03.12.2006
Ihmisen
arvostaminen
Arvosta ihmistä,
lähelläsi kulkevaa,
elämää mukanaan kantavaa,
…kuten sinäkin.
Anna apusi, ole
rinnalla,
kaikkea
ei voi mitata hinnalla.
Arvo suuri
vierellä kulkevalla,
apuansa antavalla,
läheistä arvostavalla,
rakastavalla.
-harri
---
01.12.2006
Ensimmäisenä
adventtina
Oikea turva
Hoosianna,
anna minulle apua,
auta minua,
minä tarvitsen sinua,
päivittäistä apua.
Hoosianna,
anna minulle apua,
…minä tarvitsen sinua.
-
Kuinka koskettaa
sydäntä,
jostain niin syvältä,
ei ajatus, ei
ymmärrys yllä,
muodon sai joskus, kutsuttiin "ylkä".
Sana meille vieras
ja vanha,
kaipaus elää sisälläni aina.
Tietämättä,
ymmärtämättä,
piilossa elämältä.
Vaan aikain
päässä, matkalla,
kasvaa kaipaus syvemmäksi,
tärkeäksi, arvoksi arkiseksi,
omaksi turvaksi, iloksi,
rinnalle yöksi ja päiväksi.
Kasvaa turva tutuksi,
omaksi jutuksi,
jouluna muuttuu joulupukiksi:
iloa, lahjoja,
ystävällisyyttä, läheisyyttä,
rakkautta antavaksi ystäväksi,
Herran
vertauskuvaksi,
oikeaksi turvaksi.
-harri
---
18.11.2006
Kirkas
pimeä aamu
Kuinka kirkas voi
olla pimeä talviaamu,
kuinka näkyvä päivä jälkeen sumuisten,
raskaitten ikävöityjen kaipaavien hetkien.
Yks' aamu armainen
voi kaiken muuttaa,
antaa elämälle uutta suuntaa,
kasvattaa sisälle
elämän ihanan, uuden,
antaa toivon ja tulevaisuuden,
yksi ihminen, yksi
ihminen vain,
jonka rinnalleni yllättäen sain,
jälkeen raskaan kasvun ja vaivain.
-kirkassilmä
---
18.11.2006
Kasvoi
uudeksi uus
Jos lähti
kuollessa kaikki,
tuli uudeksi uudessa uus,
kasvoi hetkessä eteen elämän tulevaisuus,
rakentuu uusi tie,
uusi toive,
…mihin ikinä elävän vie.
-harri
---
09.11.2006
Särkynyt
sydän
Katsoin filmin, ymmärsin,
mikä on merkki oikean rakkauden.
…
Ihmisen toive
rakkauden,
löytää ihminen, joka särkee sydämen,
…sitten hän
särkee sen,
tekee toisesta onnettoman, onnellisen.
Tavata ihminen,
jolla on tuo särkemisen voima,
hän on juuri se oikea jota etsinyt oot,
kaikki muu jää vierellään varjoon.
Etsi siis
ihminen joka rikkoo sydämen,
ilman sydäntä vuotavaa ei ole elämää rakastavaa.
-harri
---
04.11.2006
Maailmaa
voi katsella monenlaisin
silmin
Maailmaa voi
katsella monenlaisin silmin.
Voit katsella
sitä kiukussa,
voit ajatella pahoja,
sen läpi kaikkea punnita,
hyvätkin asiat sen myötä hukata.
Tai voit katsella
kauneutta mi edessäsi pilkottaa,
ajatella miten kaikki elämää kaunistaa,
miten se on kuitenkin suurta,
vaikka juuri nyt näyttää ihan muulta.
Voit purkaa
kiukkuasi kaikkiin ja kaikkeen,
kirota ja pärmentää,
myrkkykeittoa happamin kasvoin hämmentää.
Tai sitten voit
iloiten kaikelle hymyillä,
vaikk' ois vastusta, ei sitäkään tarvi lymytä.
Näe, tämä
elämän raskas hetki vain on,
huomenna voi olla toisin,
et olekaan enää onneton,
kuinka kiittää enemmän voisin.
Jos eilen
sitä kirosit, mistä tänään jo kiität,
oisko ollut parempi vaieta siitä, mitä tänään onnessasi niität.
-harri
---
(runo pyhäinpäivään)
Ihmisen
kauneus
Ihmisen kauneus,
kuin jumaluus,
on salattu meiltä,
jotka viel' matkaamme täällä elämän teillä.
Me olemme kuin
pyhiä kuollessamme,
kun muutamme muotoamme,
vapaudumme taakastamme,
maallisesta kuvastamme.
Sillä eihän
ihminen ole se ihmisen kuva,
jonka me silmin näemme.
Ihminen itse kulkee sisällämme.
Siinä on
ihmisen kauneus,
siinä on ihmisen hyvyys, ikuisuus,
jumaluus mi osa suuruutta,
maan päällä piiloutunutta.
Ihminen elää
kehonsa kautta,
näkyvän osan mi meissä on.
Se päiviimme
vaikuttaa töihin ja tekemisiimme,
vain heijastumaa on sen hyvyyden
mikä sisällämme kulkee,
kehomme kautta näkyviin tunkee.
Pahakaan ei ole
pahuutta aidosti,
vain tehtävää, osaa, jonka elää raskaasti.
Pahuuskin on osa
hyvyyttä,
ihmisen kasvun syvyyttä.
Onhan kaikkea
oltava kaikillen,
että toteutuu maailman laki,
kasvu täällä, minkä ihminen ykseydessään maassa haki,
toteutuu suuruuden
käsittämätön suunnitelma ja mahti.
-harri
---
15.10.2006
Ihmisen
ikävä ihmiseen
Ihmisen ikävä
ihmiseen,
matka ihmisen sisäiseen.
Se sinne
kirjoitettu on,
tie outo kohtalon.
Siellä kirjattuna
olla voi ihmisiä monta,
ei se ole tavatonta.
Jollain vain yksi
ainoa,
toiselle moni voi olla se oikea.
Hän tietään
käy ja kuvaansa odottaa,
sitä sisäisensä iloa,
joka kuin käskynä hohtaa,
yhtäkkiä jossain oma omansa kohtaa.
Näin kulkee
tie,
eikä kukaan pysty sanomaan,
minne mikäkin tie oikeasti vie.
Jolla on kuvia
monta,
elämä kuin onnetonta.
Kun yhden
löytää ja siihen jää,
toinen jo sisällään päätänsä pilkistää.
On
löydettävä vielä se toinenkin,
rinnalleen kasvettava hylkäyksin.
Tie raskaampi
eroineen,
elämän suruineen, pettymyksineen,
antaahan se
myös ja kasvattaa,
epävarmuus sydäntä rinnassa raastaa.
Elo alkuja ja
loppuja,
uusia ihmisiä, löytämisen hoppuja.
Taas kun
löytyy sisäiseni kuva ihana,
minä elän, minä elän,
onni kukkii, vaikka elo niin kihara.
Kuka osansa saanut ystäviin moniin,
uusiin alkuihin somiin,
saanut myös taakan raskaamman,
rinnalleen saavan viel' rakkaamman,
kasvaahan
ihminen sen kaiken kautta,
ei turha ole koetuksen tie.
Hän
oppii arvostamaan ja rakastamaan,
rinnallaan kulkevaa yhä enemmän arvostamaan.
Sitt' onni
suurinta mi matkassaan on,
kun viimeisin kuva saapuu,
sulaa sydän rauhaton,
katoaa pelot ja katkeruus hoitumaton,
kuvista parhaimman syliin pää viimein taipuu.
-harri
---
Ihminen
kaukainen
Saanko kokea nyt sen julmuuden,
kun toisen oli sotaan lähteminen,
toinen kotiin
jäi,
sydän syrjällään, elämä väärin päin.
Saanko nyt tuntea tuskan, kun rakas ei rinnalla oo,
vaikka juuri yöllä nautin turvaisaa kainaloo.
Hän kaukana,
kaukana kulkee,
ajatukseni hänet syliin sulkee.
Huolehdin,
ajattelen, miten hän voi,
olenko edelleen hänelle merkittävä,
mitä ajattelee
yksin ollessaan,
mitä illoissaan touhuaa,
tuleeko lie pian viesti tyrmäävä.
Ei outoa
sekään,
joku alttarilta suoraan matkaansa lähti,
katosi kuin taivaan tähti aamun tullessa,
molemmilla sydän itkevä, elämä ummessa.
Kauhea ikävä
vain, pelkokin,
onhan hän koko elämäni, minun rakkahin.
-harri
---
Ihmisen
kohtaaminen
Ihmisen
kohtaaminen ei ole ihmisen teko,
vaikka halu olisikin kova.
Toisen syliin tulee olla veto.
Se istutettu on
ihmiseen aikoja sitten,
tullessa, vaiko ennen sitä,
kuka sen sanoo, miten ja missä.
Täällä kulkevat
kaksi ja toistansa etsivät,
sisäisesti kaipaavat, tietävät:
hän jossain on,
sylini lämpö, viel' tuntematon.
Ei auta ihmisen
teko,
ei juoksunsa suunnaton,
aika ja paikka ratkaisevat,
oikealla hetkellä edessäsi on.
Ajatus kuin
lohduton,
oma osako toivoton:
Miten löydän
ellen etsi,
mistä tiedän, ellen ole paikalla,
kohtaamiselle mahdollisuutta rakenna.
Löytyy se
mahdollisuus aina,
aika ja paikka yhteen punoa,
sen jälkeen elämä kuin kaunista runoa.
Kuinka monesti
kuin sattuma vain,
toisen eteen toisen toi,
yksi katse, yksi
sana tuntemattoman,
lämmön sisällä tuntea voi.
Ei auttanut tahto,
ei pyrkimys elämästä päättää,
joku sen järjesti, molemmat yhteen lähetti,
kaiken ennalta säätää.
Ihmiset ohjaa
paikoilleen,
toisen toisensa lähelleen,
jokin sisällä
käskee katsomaan,
vierelleen asettumaan.
Avautuu kuva
piilostaan,
katsoo kaivattu rakas rakastaan.
-harri
---
Arkielämän
kestävä rakkaus
Katselee silmiin,
katselee kohti,
sanoo kauniin
sanan,
ilo, onni sanoissa hohti.
Tulee rinnalle,
koskettaa toista,
ihmistä arvokasta, suurenmoista.
Antaa suukon,
unohtaa sanan puukon.
Etsii hellyyttä
pienestä hetkestä,
nauttii rinnallaan yksinkertaisesta retkestä.
Elää päivän,
tulee luo ja kantaa,
toiselle hellän sylin illalla antaa.
Sanoo sanan
"rakas" tahtomattaan,
toisen pyytämättä.
Valvoo rinnalla
kun toinen on heikko,
elämä musertaa, toinen kuin peikko.
Iloitsee vierellä
elämän hellän,
käden kosketus viimeisen hetken,
suukko poskelle jälkeen elämän retken.
-harri
---
Ikävä
onkin voimaton
Ma huomaan,
vaikka ikävän voima on niin suuri,
jokin muu voima on vielä suurempi.
Vaikka ikävä
ihmiset yhteen tahtoisi,
tuo toinen, voima tuntematon,
voi aikeet estää,
miten sen voi ikävöivät ikävissään kestää.
Oi ikävä, minä
toivon,
näytä voimasi suuri,
tuhoa, poista, tuo toinen voima,
joka yllätti, rakentui rakkaitten välille ylittämätön muuri.
Ikävä, minä
sinuun luotin,
sinun varaasi rakkaani laitoin,
tiellensä lähetin…
minä luotin,
sinä hänet myös tuot takaisin.
Et tuonutkaan
enää.
Mikä voimasi vei, vaikka tunteesi surevissa säilytit.
Mikä voimasi vei,
jokuko sinua suurempi,
voimattomuudellasi minut kaipaavan säikytit.
-harri
---
Sinä
pelkäät haavojasi
Sinä pelkäät,
sun haavasi vuotaa.
Pelkäät uusia
haavoja,
ett' niistä tulee sun päivittäistä ruokaa.
Eikö haavojen
kuulukin vuotaa,
eikö elämän kuulukin koskettaa,
satuttaa,
elämää uutta synnyttää,
haavoilla vuotavilla kostuttaa.
Muistele miestä
menneitten aikain,
joka ristillä roikkui ja huokaili: "Ota pois, ota pois nää haavani
mun",
pelkäsi itsensä kadotetun.
Vaan haavansa
vuosi,
suuret haavansa verta vuosi,
ja haavainsa
kautta me paranimme,
levon monesta saimme,
vuotavien haavojen
kautta,
vuotavien haavojen kautta.
Siis, anna,
ystäväin, haavasi vuotaa,
niiden kautta sanasi olla voi monelle elämän ruokaa.
-harri
---
Vanhustyön
projekti, kun kyseessä kaltoinkohtelu
Kätketyt äänet
Tästä otsikosta
virisi yllättäen seuraava runo:
"Kätketyt
äänet" on omaisuutta kaikkien,
ei yksin tiettyjen ihmisten.
Kätketyt äänet
on matkassain mulla,
myös sulla, sulla,
sulla…sulla…
Kätketyt äänet
ovat sisällä jossain.
salaisuuksien kammiossain.
Siel' huutoa on,
parkua,
raivoa paljon,
ilon purkauksia
ja lempien maljoja.
Me sisällämme
kannamme ääniä paljon,
kestämme,
väliin itkemme,
joskus niitä ääneen nauramme,
jonkun onneksi jonnekin hukkaamme.
Kätketyt äänet
ovat meidän ruokaamme,
elämämme suolaa,
sillä ilman niitä ääniä ois sisin tyhjä,
elämä elämätön, tylsä.
-harri
---
Ihminen
on osa kokonaisuuden
(ääni
->)
Yks' ihminen on
ihminen elämän,
osa suuren kokonaisuuden.
Yks' apu annettu
ihmisen,
on apu annettu suuren kokonaisuuden.
Ei irti siitä ole
yksikään,
ei kukaan kulje yksinään.
Siks' teko hyvä
kaikkineen,
on palasen kosketus kaikkeuteen,
sen vaikutus yltää ikuisuuteen,
…rakkaus kantaa rakkauteen.
-harri
---
Elämä
on uskollinen
Sinä herätit mun taitelijan
luontoni,
sinä, elämä,
minut synnytit uuteen,
annoit julman mielen, lujuuden,
kun valvoin kanssasi aamukuuteen.
Sinä näytit: Katso poika,
käytä voimasi oikein,
kaiva kirveesi, peitsesi terävä,
älä anna itsesi levätä,
tie edessä taistoinen.
Ei elämä helpolla päästä,
jos jotain on kasvettava,
jos jotain opittava, uskottava,
ja ain uudelleen ja uudelleen luotettava.
Ei elämä helpolla päästä.
Jos toinen on uskollinen, sitä
elämä on,
ei periksi anna,
ei selässä kanna,
raahaa sinut läpi vaikka millaisen vuoren,
välillä luulet: Tähän minä kuolen!
Se on elämä,
sun uskollinen rinnallasi käydä.
Hän kaiken näkee,
kaiken tuntee,
kaiken valmiiksi aprikoi,
sinut päätteeksi perille jonnekin toi.
Sellainen on elämä, kuin
armahtamaton,
niin kiivas,
niin päättäväinen ja viisas,
jos otti pois, ei anna takas,
vaan on kuitenkin rinnallasi sun ainoa rakas.
-harri
---
Kohtalo
ja suunnitelma
Onko kohtalo ennenkään kysellyt
ihmisen tahtoa,
onko istunut neuvottelupöytään
yhdessä puntaroimaan,
mikä lie olisi hyväksi ihmisen elämässä, maailmassa.
Onko esittänyt eteen
vaihtoehtoja, tee niin tai tee näin,
kumpi ois mielestäsi oikein päin.
Ei ole.
Ei kohtalo mitään kysele, ei
keneltäkään.
Ja nimikin asialle kuin väärä,
ei kyseessä ole kohtalo vaan suunnitelma,
minkä mukaan elämää eletään,
minkä mukaan kaikki maailman asiat tapahtuu.
Siinä seassa yhden ihmisen
pienet ja suuret asiat.
Näin toimii kohtalo,
näin toteutuu suunnitelma,
joka on niin hyvä kuitenkin.
Ihminen arvioi suunnitelmaa oman
lihansa kautta,
oman viisautensa ja ymmärryksensä kautta,
eikä näe mitään.
Luulee joskus näkevänsä ja
ymmärtävänsä jotain,
vaan todellisuudessa ei näe mitään.
Ei voi ymmärtää,
sillä se suunnitelma on niin suuri,
kaiken kattava,
kaiken mukaansa ottava,
kaiken huomioiva.
Osansa kullakin auringon alla,
jotta suunnitelma toteutuisi kaikkialla,
edistyisi se kokonaisuus,
joka tarkoitettu on jo aikain alussa.
Ja jos nyt katsotaan ympärille,
miltä näyttää,
onko suunnitelma ollut hyvä,
onko toteutunut kaikki mi tähän mennessä tuli toteuttaa.
Onko ihminen kasvanut,
onko kehittynyt,
onko elämään oppinut.
Onko tekniikka kehittynyt,
ovatko avut mi ihmistä palvelee,
rakastaa ja päivissänsä auttelee.
Onko annettu ikää lisää,
onko poistettu monta mi esti ikää lisää.
Onko talot, elämä kaikkineen,
kehittyneet edelleen.
Onko sodat,
onko ihminen muuttunut,
onko luonne ihmisen parantunut.
Kaikki on tarpeen, sotakin,
suunnitelman eteen sekin,
vaikka sitä ihminen ei usko, ei nää,
mihin kaikki kokonaisuudessa tähtää.
Ei valitse paikkaansa kauhun
välittäjä,
ei rakkauden sanan tuoja,
paikka annetaan,
että tapahtuisi kehitys ihmisen,
luonne korjaantuisi ain pienen askelen,
ett' viisaus sisälleen tekojen kautta kasvaisi,
ett' ymmärrys silmien kautta lisääntyisi.
Pienin askelin kasvaa hän,
siis ihminen, joka on yks' yhteinen.
Sitä tää suunnitelma jalostaa,
yhtä ihmistä päällä maan,
jossa kaikki on yksi vaan,
joka matkaa tietään tulevaan,
missä ratkeaa tää kysymys,
elämän suuri arvoitus:
Miks' oli tää kaikki
paikallaan,
miks' tärkeätä teot kauniit ja julmat,
miksi leikata piti niin monet kulmat,
elää päivät raskaat, julmat,
ja kuitenkin,
...ratkesi vähin erin
kaikki pienen ihmisen pulmat.
-harri
---
Musiikki
vs. sanat
Kuuntelen pianokonserttia,
kauniita sävelmiä.
Olen aina halunnut soittaa,
osata soittaa,
vaan ei ole ollut aikaa.
Nyt mietin,
kun taiteilijan ihanat sävelmät täyttävät hiljaisen salin,
ihmiset kuuntelevat:
koskettaako,
koskettaako kuitenkaan, vaikka hetki onkin niin kaunis ja hellä,
kun ei ole sanoja.
Viekö sävelmä sisällä
jonnekin,
löytääkö kaiun oman,
kauniin, tai surun hoitamattoman.
Minä epäilen, kun sanat
puuttuu,
ihminen sanoja tarvitsee, sitten vasta muuttuu,
silloin vasta voi sielunsa tilaa
tavoittaa,
kun sanat koskettavat ja asiat aukeaa.
Ei ilman sanoja,
ei ilman sanoja, vaikka musiikki kaunis onkin,
huumaava,
rauhoittava, nukuttava.
Jos asia on näin kuin ajattelen,
silloin olen kiitollinen.
Minulla on sanat, vaikka musiikki
puuttuu,
minulla on sanat, joista joku myös aina suuttuu jos koskettaa,
sattuu arkaan paikkaan,
johonkin hoitamattomaan,
vanhaan aikaan.
Minä edelleen mietin,
jos sanani musiikkiin yhtyy,
yltyykö syvemmä,
pystyykö enemmä.
Ei pysty, musiikki sanat pian
syö,
vaikka tapauksia herkistä lauluista onkin.
Silti, vaikka iskelmissä, sanoma
kaunis taakse jää,
sydän kuullun jälkeen vain kylmää.
Sanat yksinäiset,
elävät ja taitavat,
jostain kuin kaukaisuudesta tulevat,
ne hoitavat ja koskettavat,
rakastavat.
Tulevat luo,
vievät mennessään uudelleen vaik' rakkaan luo.
Jumala matkan onnellisen suo.
-harri
---
Illalla yksin kotona
Onko
väärin
Rakas, onko väärin pelätä,
että menettäisin sinut,
että kaipaamalleni naiselle sattuisi jotain pahaa,
jotain ikävää, joka vaikka poistaisi sinut elämästäni.
Tai hetkessä vain muuttaisi
kaiken toisenlaiseksi
vaikka onnettomuuden kautta,
tai vaikka jonkun toisen ihmisen kautta.
Onko se väärin jos pelkään
pahaa päivää,
tai sanomaa jostain pahasta,
jostain ikävästä sattumasta,
joka murtaisi sydämeni,
herkän ja jo niin monesti paljon menettäneen sydämeni.
Onko se väärin, jos pelkään
taas menettäväni jotain,
sinut, minun ihanan naiseni,
ihmisen rinnallani, jota niin kaipaan ja rakastan,
joka merkitsee minulle enemmän kuin mikään muu juuri nyt..
Onko se väärin, jos olen
huolestunut ja ajattelen kaikenlaista,
vaihtoehtoja tulla loukatuksi,
elämän loukkaamaksi,
koskettamaksi taas kerran,
satuttamaksi,
kuin lyödyksi,
isketyksi,
…maahan isketyksi.
Onko se väärin jos pelkään
hetken, kun olet hiljaa,
kun en kuullut sinusta moneen tuntiin, lähes koko päivään,
vaikka tiesit että odotan viestiäsi.
Onko väärin olla rakkaasta
onneton,
pelokas,
epävarma,
huolissaan.
Onko väärin huolestua.
Onko väärin rakastaa, ja tuntea
tuskaa toisen vuoksi,
kaivata,
etsiä sanoja,
kasvoja,
kosketusta,
hellää hetkeä,
edes yhtä hellää sanaa jostain kaukaa.
Onko väärin tuntea
ikävää, jonka päivien ero synnyttää.
Onko väärin olla heikko
tunteittensa edessä,
kun tietää kohdanneensa elämänsä naisen,
olla rakastunut,
olla ihastunut,
olla onnellinen,
olla elossa,
elää tätä päivää ja hetkeä elävällä sydämellä ja mielellä.
Onko se oikein.
Eikö minulla ole lupa tuohon
kaikkeen,
lupa kaivata rakastettuani,
huolestua hänen tähtensä,
kaivata ja kuulla sanojaan,
nähdä tunteensa edessäni.
Kaivata syliini ja siinä
silittää ja hyvänä pitää.
Eikö minulla ole lupa tuohon
kaikkeen.
Eikö melkein velvollisuus, jos kerran olen rakastunut.
Velvollisuus olla onnellinen,
velvollisuus kaivata ja olla huolissani,
velvollisuus kantaa tuskaa, jonka tunteet toista kohtaan synnyttävät.
Kuin pakko.
Ellen tunne, tee, tai toimi kuten
minulla on velvollisuus,
enhän silloin ole edes rakastunut.
Ja ellen ole rakastunut, en
omista mitään tuosta.
Ehkä velvollisuus vain,
näytellä tunteita ja tekoja,
joita nyt kuin tahtomattani teen.
Ihmettelit minua.
Miksi ihmettelet,
etkö itse ole rakastunut,
etkö itse ole tuntenut samaa iloa,
samaa tuskaa,
samaa kärsimystä ja epätietoisuutta.
Olet, minä tiedän, sinä olet.
Anna siis minun olla huolestunut
perääsi,
sillä se on merkki tunteistani, ja minusta,
siitä että olen sinun,
ja sinä merkitset minulle niin paljon.
Anna anteeksi jos huoleni sinut
huolestutti.
Ole onnellinen huolestani, joka
on rakkautta kohtaasi.
Rakkautta,
jota ei voi näytellä eikä tehdä vain muodon vuoksi,
jota ei voi piilotella,
jota ei voi sammuttaa,
jota ei voi rajoittaa,
jota ei voi karkottaa,
jota ilman en voi elää, jos
kerran olen sinuun rakastunut.
-
Ja kului vain muutama päivä,
kun huoleni todeksi muuttui,
elämäni suunta, sen sisältö kaikkineen
sinun vuoksesi kuin helvetiksi muuttui.
Elämäkö minulle tunteistani
suuttui.
-harri
---
Kustantajalle
Minä kirjoitan - minä elän.
Elämäni sanoissa
kulkee.
Päivän arkisen,
ihmisen pienen,
maailman ihmeellisen ja suuren,
oudon tulevaisuuden,
herkkä sydämeni tuntee.
Ihmisille iloksi
ja sisäisen levoksi,
kuin elämän evääksi,
olen rakentanut keitaan,
missä voi levätä, syödä ja juoda,
itselleen lepohetken suoda.
Toisille
rakentanut vaikka itse elänyt.
Toisia aatellut, vaik' itse iloinnut ja kärsinyt.
Olen kasvanut,
herkkää sydäntäni kuunnellut, palvellut.
Nyt mietin,
miten sanani elävän tavoittaisi.
miten sisälleen kuolleen virvoittaisi,
miten toisen onnessa mukana iloitsisi,
miten kärsivän
rinnalla itkisi,
turhat murheet pois kitkisi.
-harri
---
Maailman
laki
Maailmassa on yks'
laki,
metsän vastaamisen laki.
Kun huudat
metsään,
se sinulle vastaa,
omia sanojasi ainoastaan.
Ei muuta se
muotoaan,
ei sisältöään,
ei suruaan,
ei kauneuttaan,
ei kiukkuaan,
ei parkuaan.
Siks', mitä
metsään huudat
ole varmana vain,
omat sanasi vastaasi sait.
-harri
---
0
Voisko
ajatella vaikka näin
Jos se elämää
helpottaisi,
vois' ajatella vaikka näin:
Ihminen, elämä
kaikkineen,
on suurta lahjaa vainen.
Ja kaiken min
matkallaan sai,
on suurta armoa vain.
Kaikki hyvä mikä
matkalla annetaan,
on varustusta päälle maan.
Kaikki paha, minkä
kohdata voit,
kasvuksi vain,
vaikka sen raskaana koit.
Myös ihmiset
rinnallesi annetut,
ovat aiemmin valmiiksi katsotut,
he tulevat
vierellesi aikanaan,
tekevät kanssasi tekojaan,
tietä yhdessä tai erilleen jatketaan.
Samoin on työt
kaaresi varrella,
jossain on ilo,
toisessa palat pohjaan,
olet ihan karrella.
Sekin oli sinulle lahja
ja huomaat vielä,
se polttava ja tuskaisin,
rakensi outoa tietä,
vahvisti herkkää mieltä.
Ilollakin sijansa
matkalla on,
aikansa silläkin vain,
ei ole se loputon.
Ilon jälkeiset
kyyneleet,
tuskat, irti toisesta repineet,
hioi sisäistä timanttiasi,
teki sinua kirkkaaksi.
Kuumuus poltti
ja puristi,
kun onni ohitsesi huristi.
Vaan sitten kuin
elämän loukut,
on pahat puheet, katkeruus,
viha, julmuus, ankaruus.
Ne matkalla
syntyvät,
elämän tavat ja tapahtumat synnyttävät.
Ne on outoja ihmisen
käsittää,
vaikka voihan senkin yrittää ymmärtää.
Annettuja ovat nekin
piirteet,
vaikk' toivoisi, ett' ois toisin,
vain hyvää tehden elää voisin.
Pahallakin paikkansa
auringon alla,
kenellä siihen on osa annettu,
kenelle sellainen kuorma syliin kannettu,
hänkin tekee vain
tehtävänsä,
elää outoa elämäänsä,
toteuttaa
suunnitelmaa suurta,
edistää kaiken alkujuurta,
vie eteenpäin
ihmisen kasvua kaikkineen,
jossa kaikki on vain yksi,
…jos vaikka tulit nyt yllätetyksi.
Eihän tällaiseen
kukaan suostu,
kuin pois ois oman valinnan mahdollisuus,
oman elämän rakentamisen tahto ja suloisuus.
Itsehän sinä
kaiken teetkin,
älä ole huolissasi,
itse suunnittelet,
itse toteutat,
itse aloitat,
…aina et itse päätä.
Et päätä, etkä
päätä.
Suunnitelma suuri
takana kuitenkin kulkee,
joskus on ilot matkassa,
monesti surut,
hankit tietoa ja taitoa,
saat tuntea maailman tiedon pienet murut.
Elät elämäsi,
toteutat tehtäväsi.
Rinnalla kulki
ystäväsi ja työsi,
elit päiväsi, nukuit yösi.
Asiat annettiin
aikanaan,
otettiin pois tavallaan.
Ihminen
suurennettiin,
pienennettiin lopullaan,
pois tehtävänsä tehneenä korjattiin,
jossain
kaikesta vaivasta iloittiin
- ja kauniisti kiitettiin.
-harri
---
Ihmistä
ei voi omistaa
Kyllä minä taas
ajattelen,
näitten ikuisten luopumisten jälkeen,
toista ihmistä ei
voi omistaa,
ei omakseen sitoa millään.
Tunteet pitää
yhdessä,
tapa jo erillään.
Ei ihmistä voi
omistaa,
hän elää omaa tietään.
Jos onkin siin'
rinnalla rakkaudessaan,
jokin saattaa vapauttaa rakkaudestaan,
jokin yllättävä, outo ihminen,
tai vain kuin kohtalo ilmeinen.
Ei ihmistä voi
omistaa,
hän elää omaa tietään,
jos vaik' onkin rinnalla ainainen,
on hän silti itsenäinen.
Omistus on silloin
kun yksi on sydän,
sen jälkeen eriävä,
rinnallaan yksinäinen vapaa ihminen.
-harri
---
Luovuuden
lähde
Mikä on lähde
luovuuden,
mikä virtana kulkevien sanojen ja ajatuksien.
Se on liikunta
kaikkineen,
jumppa,
ja tanssi ihanine naisineen,
pienine puheineen ja kosketuksineen,
helline katseineen ja suudelmineen.
Vaan, viel'
suurempi syy on elämä itse,
min ihmisen rinnalle antaa,
onnessa, levossa, hetkin kantaa.
Ottaa pois kun
aika on täysi,
kun sydän onnesta
pian pakahtunut ois,
…onkin toinen rinnalta yhtäkkiä pois.
Miten välillä
sormensa sattuu,
jotain kohtaa ihmisen koskettaa,
satuttaa,
sairastuttaa,
sitt' taas avuksi kiitää ja parkuvan armahtaa.
Siinä syntyy nää
sanat,
tää sanojen tulva, jota ei hillitä voi,
oli päivä tai ilta,
tai aikainen aamun koi.
-harri
---
Mitä hyötyä on
elämästä, jos...
Mitä hyötyä on tästä
maailmasta,
jos puuttuu elämisen taito.
Ellei osaa olla, tai rinnalta puuttuu ihminen aito.
Mitä hyötyä on elämästä,
vaikka ois rikkautta yllin kyllin jos sydän on tyhjä,
jos elämän tavoite puuttuu,
jos ei ymmärrä miten ja miksi kaikki muuttuu,
tai jos jotain puuttuu.
Miten voi ymmärtää elämää
ihminen,
joka ei ole elämää elänyt,
ellei ole kasvanut maailman päällä,
omassa sisällään,
jos ollut on vain ominaan,
vaikka kuinka paljon ois viisautta päällä maan.
Jos vaikk' ois hankkinut ihminen
kaiken tiedon ja taidon,
eikä omaisi itsellään elämän sydäntä sykkivää,
ei syliä rakastavaa,
ei silmiä armahtavaa,
miten sellainen ihminen ois ihminen ihmiselle,
toiselle vajavaiselle,
pienelle pololle jollainen itsekin kuitenkin on,
välillä kaikesta niin onneton.
Mitä hyötyä on olla ihminen,
ellei ihminen kasva.
Jos vain on paikallaan, eikä saanut ole yhtään lasta.
Silloin elämä on kasvattavaa vasta.
Siks' on se asia tärkeä,
vaikka moni sitäkin koulua ilman jää,
jokin muu elämässä tärkeää.
Elämän rikkaus, surujen summa,
ja viel' tuskakin tumma,
…siinä on ohje lyhykäinen,
nämä ihmisestä tekee ihmisen,
murtaa mielen,
antaa kauniin kielen,
opettaa näkemään elämää,
auttaa armahtamaan,
valmistaa rakastamaan.
Mitä hyötyä on elämästä jos
tuo kaikki rikkaus puuttuu,
tuo elämän rikkaus mi yllä on.
Ei raha, ei tavara, ole oikeata
rikkautta maan,
vaan elämä, sen tie ja koulu, ovat rikkautta maan.
Sillä rikkaudella ihmisen
rinnalla kulje,
armahtavin silmin ja kuulevin korvin hänet syliisi sulje.
Ei tärkeintä ole omata tietoa
ja taitoa,
tärkeintä on ymmärtää elämää, ja ihmistä aitoa.
Siin' on sun määräsi pää,
sun elämäsi tie, sen kasvu ja kaikki,
ja rakkaus syvä tuon kaiken päällä on kuin armahtava meikki.
-harri
---
Olen
opettanut elämään
tässä ja nyt
Olen opettanut elämään
elämää tässä ja nyt,
että elämä on vain tässä hetkessä ja tänään,
muu kaikki kuva on vääristynyt.
Mennyt on mennyt menojaan,
tuleva on arvoitus,
sitä ei ole vielä,
eikä ole varmaa onko sitä ollenkaan tai millainen se on,
onko eessä vaik' täydellinen unohdus.
Siis nyt pitäisi elää
elämää vain tässä ja nyt,
ajattelematta mitä kaikkea ihanaa ollut on,
mitä lie huominen mukanaan tuo,
onko vaik' kyynelten kirkas vuo.
Minä kokeilen… minä yritän..
No elätkös sitä? joku kuin
pilkallaan kysyy,
kun rakkaasi on tässä sylissäs vain nyt,
eikä mitään varmuutta ole että pysyy.
Et tiedä sitä, onko enää
huomenna edessäsi,
sinua halaamassa rinnallasi.
Eläpä nyt sitä elämää,
että se on vain tässä ja nyt.
En pysty! Ellen tiedä huomista,
en pysty!
Rakkaani sovittaa kaupassa
vaatteita,
minä makutuomarina häärin ja kirjoitan,
kauhuni paperille hiljaksiin piirustan.
En pysty!
Vaan jos elänkin sen mukaan kuin
elettävä on,
niin nyt sen teen...
minä kopissa sanoin kuin
yllättäin,
hänelle ja itsellein:
Rakas, suostuisitko vaimoksein,
ja taas, lie monennenko kerran
täällä kaupassa,
suutelimme - suutelimme surua eroa vain.
Rakas, minä kosin sinua,
huomasitko.
Tuletko vaimokseni, en halua mitään muuta.
Tää hetki on tässä,
huominen on kaukana ties missä.
Hän hymyili vain: "Ei näin
rakas,
ei tänään näin,
nautitaan vain tää päivä, ei ajatella muuta",
sain maistaa viel' kerran mun suloista ruususensuuta.
-pikku shakespeare
---
Vastaus
Mun kolmelta yöllä piti nousta
tää kirjoittamaan,
en tätä viel' illalla tajunnut,
kun puistoja yksissä kuljettiin,
toisemme tuskaisiin syleihin suljettiin.
Sinä lähdit, minä palkkani
sain,
se kuitenkin on minulle arvokkain.
En ajatella saa itseäin, jos
tehtävä on tehtäväksi tehty.
Kädet taas kerran puhtaiksi pesty.
On otettu pois ajallista,
annettu sijaan ajattomuutta.
En käsittänyt, että nää
vastakkaisia olivat,
toisen oli poistuttava jotta toinen voi tulla,
sitten on taas hyvä mulla.
Kuten huomaat, et itse sinä
valintaasi tehnyt,
sen teki jossain joku toinen,
heitti onnemme päälle surujen loimen.
Vaan heitti sen päälle myös
uuden loimen,
se ilolta näyttää,
ja monella tavalla tehtävänsä täyttää,
se parantaa haavat mi elämä
antaa, antaa ikävän kestää,
antaa voiman jatkaa uuteen päivää, kun ikävän kasvoja pestään,
se antaa myös uuden voiman ja tulevaisuuden,
minulle elämän ihan uuden.
-
Ja tämän minä kirjoitin, selityksen tään elämän hetken:
Sun lähtösi kuin pumppaa mut
kiihkoon,
kuin näyttämään,
kuin kilpasille sen kanssa, mitä minulla on,
ja mitä minulla ei ole.
Sillä sitä vastaanhan tässä
vastakkain joudun,
sen kanssa mitä minulla ei ole,
vastaan se mitä omistan,
mitä haluan,
mitä kuin itsessäni kasvatan,
mitä itse eniten arvostan.
Sinä arvostat niitä mitä
minulla ei ole,
etkä huomaa enää mitä minulla on,
mikä tärkeätä minulle on,
mikä tavoiteltavaa,
mikä kurkoteltavaa,
mikä kantavaa viel' pidemmäs' kuin se, mitä minulla ei ole.
Siksi olen minä kuin kilpasilla
itseni kanssa,
ja siinä jo sinut menetin.
Vaan ethän todellasi arvostanut
minun omaani,
minun taitoani,
osaamistani,
vaikka kaikesta ain' hetkin nautitkin,
ja ihmettelit mitä se oikein on.
Sanonko minä mitä se on:
Se on ajattomuutta,
se on katoamattomuutta,
se on tavoittamattomuutta tavalliselle,
se on kasvamattomuutta heikolle,
se on mahdottomuutta monelle.
Minulle se on mahdollista,
rakentaa elämä tuon ajattomuuden varaan,
nähdä miten se kantaa,
mitä kaikkea se itselle antaa,
mitä antaa se toiselle,
pienelle ihmispololle.
Minä taistelen eteen sen mikä
on arvokasta itselleni,
arvokasta myös ystävälle rinnalla,
näkymättömälle kulkijalle.
Sinä arvostat muuta,
ne ovat ajallisia,
ajassa olevia,
ajassa katoavia,
pian jo poissa olevia.
Minun rakentamani säilyy.
Niissä on voima viel' silloinkin,
kun ajallinen hervottaa ajallisen menon,
kun minkään päälle ei enää jää mitään.
Vaan ajattoman päälle jää
aina ajattomuuden leima,
kantavuus kaukaisuuteen,
sukupolveen ain uuteen,
tulevaisuuteen,
silloin kun oma otteeni jo hervonnut on,
kun olen vanha ja voimaton,
tai kun olen jo olematon,
silloinkin vielä mun omani pysyy
ja säilyy,
kantaa ystävää rinnalla vaikka olen poissa,
jossain kuoleman kartanoissa.
Siin' on mun taisteluni, jonka
minä tänään häviän,
kuljenko maallisen mukaan, sen mitä minulla ei ole,
vai kuljenko ajattoman mukaan, jonka kuin lahjaksi sain,
ja joka kulkee rakkaana osana matkallain.
-
Sinun lähtösi,
sinun valintasi etsiä muuta,
vaikka annatkin minulle vielä suloista suuta,
minut kuin hulluuteen piiskaa,
antaa salpojen kirvota taivaista,
räjäyttää muurit pois ympäriltäni,
aukaisee maailman eteeni,
maailman, jolla ei ole rajoja, ei ajallisia arvoja.
Sinun lähtösi mun vaakaani
heilutti,
sen melkein ympäri heitti,
kun toisesta kupista, siitä ilon kupista,
lähti melkoinen osa ja vaaka kuin pystyyn helähti,
kun ilon punnus tyhjeni.
Nyt, jotta tasapaino elossa
säilyisi,
jotta ei surun punnus liian raskaaksi kävisi,
jotta puntarin pohja ei maata raapisi,
vinossa seisoisi,
antaa tilalle ilon punnuksen,
arvoja maailman uuden.
Annetaan tapa elää,
annetaan sanat painavat, arvokkaat,
annetaan soljuva sanojen virta,
jolla taas puntari tasataan,
ilolla suru voitetaan,
arvoilla uusilla maata katsotaan ja parannetaan,
ihmistäkin viel' rinnalla autetaan.
Siin' on taas puntari
suorassa,
arvot ja asiat tasapainossa.
Sitä arvostan kuitenkin
enemmän,
kuin maailmassa mitään muuta,
saada sanoja taivaallisia eteeni asettaa,
antaa kulkea sen virran mi jostain yltä tulee,
alas pitkin maita menee.
Sitä arvostan minä enemmän
kuin maallista menoa,
kiertoa pitkin maita ja mantuja,
harrastuksia hienoja hetkellisiä,
tekoja pian editse pois kiitäviä.
Minä arvostan enemmän
ajattomuutta,
tätä lahjaa, joka nyt lähtösi hetkellä uuden voiman sai.
Sitä tässä jo salaisesti kaipasin kai.
Vaan en tiennyt millä hinnalla
se tarjolla oli,
se olikin tarjolla ihmisen hinnalla,
mun vierelläni olleen rakkaimpani hinnalla.
Sen hinnan nyt maksoin ja
palkaksi sain
tään hulluuden uuden,
minkä edessäni nyt lukea sain.
Kulkee näköjään tää
eloni voitosta voittoon kautta vaivain,
nytkin lähti rinnalta arvokkain,
mun ikioma rakkain.
---
Kallion
terveyskeskuksessa
Elämän
arvaamattomuutta
Yks' hetki vain,
ja jokin paha on mun rinnallain.
Yks' hetki vain,
ja hän ei enää ole mun matkassain.
Yks' hetki vain,
ja kaikki on toisin.
Yks' hetki vain,
ja elän ihan toisin.
Yks' hetki voi
elämän muuttaa,
kääntää sen suuntaa.
Yks' hetki vain,
ja olen surullinen, tai onnekkain.
-harri
---
Elämää tässä ja nyt
(kalliin hankinnan
jälkeen)
Ei maailmassa tarpeen ole
monikaan asia.
Ilman pärjätään aina.
Olla tekemättä osataan.
Olla harrastamatta pystytään.
Olla onnellinen onnessaan,
vaatimattomuudessaan, tuskassaan.
Kaikki on mahdollista.
Vaan mikä on hyödyksi, mikä
hyväksi,
mikä iloksi, mikä suruksi…kuka sen sanoo.
Elää elämäänsä,
nauttia vähäisistä päivistään.
Kulkea onnellisena matkallaan…
Eikö siinä ois ihmisen ilo,
elämän tarkoitus tänään.
Iloita nyt, kun sen aika on.
Olla onnessa ja ylellisyydessä, kun sen aika on.
Olla onnellinen, kun sen aika on.
Vaikka ei mitään puutukaan,
ei tarpeita olisikaan.
Voisiko olla viel' onnekkaampi,
voisiko olla autuaampi,
voisiko olla luottavampi,
voisiko olla uskovampi,
voisiko olla elämään turvaavampi.
Ja toisinpäin:
Milloin nautit päivistäsi ellet
sitä tänään tee.
Milloin juhlit, kuljet iloisena tietäsi, ellet sitä tänään tee.
Milloin matkustat maailmaan,
ellet tänään matkusta.
Milloin ratsastat tyylikkäästi,
ellet sitä terveenä tee,
kuin nuorena vielä,
pystyvänä, kauniina,
elämän uutena ihanana aamuna.
Milloin nautit päivästäsi,
ellet siitä nuorena nauti.
Vanhana moni mahdollisuus on
poissa,
vaatimattomuus seuranasi,
pystymättömyys,
köyhyys vaik',
tyhjyys.
Nyt, nuorena, on elämä tässä,
sinun ympärilläsi, sylissä.
Silloin siitä on nautittava,
silloin on mentävä,
silloin on onnessa oltava.
Ehtii sitä sitten löysäillä
ja säästellä,
ajatuksissa vain upeasti päästellä.
Muistella niitä hetkiä,
suloisia rantaretkiä kullan sylissä, kun arvokkaasti mentiin ja kauniita
oltiin.
Uskottiin ja rakastettiin,
upealla ruunalla ratsastettiin.
Silloin sitä voi muistella, kun
ei enää voi tehdä.
Ei muuta kuin paikallaan olla, ja kyyneleisiä kasvojaan pestä.
Mutta tänään, katso ulos…
Elämä!
Aurinko!
Kesä!
Olishan se ihana,
uusi liikkuva kaunis pesä, miss' mennä ja rakastaa.
Nauttia toisesta joka rinnalla
elää,
päätöstä viel' arvostaa - ja yhä enemmän rakastaa.
---
Kuinka pitkälle pitää
päätöstä ajatella,
sen seurauksia, vaikutuksia,
kaikenlaisia mahdollisuuksia.
Elämä on vain tässä ja
tänään,
mistä tiedät huomisesta,
paremmasta tai huonommasta,
tai onko sitä enää.
Mistä tiedät siitä todella,
miten osaisit sitä ajatella.
Eikö hetki tää… ole
elämää.
---
Laskea(ko) aina kaukaisuuteen,
miettiä päätöstä tulevaisuuteen.
Peilata kuin elämää
eteenpäin.
Arvioida sitä ja tätä,
jokin asia siksi tekemättä jätä.
Silloin et päivästäsi
nauttinut.
Estit itse elämän mahdollisuuden, kun pohdit niin kauas.
Laskit ja luulit,
mielesi vaihtelevia ääniä kuulit.
Luovuitko onnesi hetkestä siksi,
vai tartuitko onnesi siipiin ymmärtämättä oikein, miksi.
Siksi, uusi tapako tämä lie
elää on.
Luottaa vain tähän hetkeen ja (yrittää) olla onneton.
Vaiko katsella kaukaisuuteen luottavaisin mielin,
laulaa turvassa iloisin kielin.
Olla onnellinen tänään tään
kaiken keskellä.
Iloita elämässä ja uudessa kesässä.
---
Ja vielä, mä huomaan itsessäin,
ei nuoruus ole ikuista,
ei tämän päivän teot mitkään.
Mistä tiedän mitä vielä voin
tehdä, ja kuinka pitkään.
Siksi lie hyväksi tehdä
tänään se,
mitä viel' tehdä tahtoo.
Kyllä elämä aikanaan kaikki ongelmat ratkoo.
Ottaa pois turhat teot,
pienentää, vähentää paikalleen,
pysäyttää ihmisen menon kohdalleen.
Sitten on myöhäistä kaikki
tämän päivän ihanat teot,
joita nyt mietin ja arvuuttelin,
oisko oikein vai väärin silmäin alla olevat ihanat menot.
---
Ja katson myös toista, mun
rinnallain.
Elämän arvokkuutta haluaa hänkin.
Olla arvolleen sovelias,
olla tyylikäs,
näyttää, on minulla
ja olla ulkoisesti onnekas.
Inhimillistä kaikki, ei
tuomittavaa lainkaan.
Kuinka ihanan elämän syliini sainkaan.
Siksi, miksi evätä myös
toiselta näkymän mahdollisuus,
olla hieno tään hetken, nauttia tulevaisuus.
---
Myyjä miettii - odotan:
Mitä sanoo, se ota.
Ei ratkaisu ole huono, ei ollenkaan.
Vaikea laskea tulevaan.
Niin monet seikat on matkallaan,
elämä kulkee tavallaan.
Antaa hyvää,
ottaa pahaa.
Kaikkeen liittyy rahaa.
On sitä, on ollut aina.
On tänäänkin, kesäisenä lauantaina,
kun mitään ei puutu sun elämästäsi,
ei mitään arvokasta.
Enemmänkin, kaikkea on,
ja elämä niin kaunista.
Siksi, tartu vain uuteen,
ihan uuteen tilaisuuteen.
Sitä toinenkin arvostaa,
rakastaa,
haluaa kanssasi matkustaa,
elämää yhdessä taivaltaa.
On siinä tyyli toisenlainen,
vaikuttaa kyllä kaikkeen.
Antaa iloa, antaa turvaa,
antaa matkanteon ja elämän hurmaa.
Pikkuraha, sen toisaalta
säästät.
Kadut, jos tilaisuuden tään ohitsesi päästät.
Ei elämä ole tässä, mikä
tänään silmissäsi on.
Älä ole onneton, uskoton.
Edessä viel' ihan muuta,
elon tie kuin loputon.
Siks', nauti ja kulje viisaasti,
kauniisti
rinnalla rakkaan,
jonka päätös sun rinnalles' viel' tiukemmin naulitsi.
Päätös..., niin,
katso, päätäsi pyörryttää.
Hän on siinä (myyjä), ja itsensä nöyrryttää.
---
Minä katsoin sinun silmiäsi,
kuuntelin sanojasi tarkkaan.
Luin käytöksestäsi, mitä tämä asia sinulle merkkaa.
Olet onnellinen kanssani nyt ja
tässä,
vaan ei se poista sitä,
ett' voisit olla viel' onnellisempi elämässä.
Minä eleistäsi luin,
silmistäsi, sanoistasi,
sinä päätöstäni tuet, ajatustani.
Sinä toivoit.
Rakas, sinun toiveesi sanaton,
sinun tunteesi piilotettu,
ei ole minulle mahdoton, itsellenikin toivottu.
Minä päätöksen tein,
sen itselleni sadoin sanoin muistiin kirjasin.
Ajattelin sinua,
kaikkea minkä salassa vihjasit, sen sisälläni ymmärsin.
Rakas, tää päätös, elää
hetki vähän hienommin,
on yhteinen,
jota et olisi voinut tukea vienommin.
---
Loppuun:
Kuinka kalliit olivat nää
sanat,
kuinka paljon mun miettiä täytyi.
Vaan, on niitä ollut
kalliimpiakin,
nekin mun elää täytyi.
Kaikella hintansa,
viisaudellakin,
joka elämän hetkistä nousee.
Vaan ellei ole niitä hetkiä,
mistä silloin viisaus nousee.
---
Voiko elää yli varojen, jos
silloin todella elää.
Nauttia elämästä ajallaan.
Ei miettiä menneitä, ei
tulevia, kun elämää ei ole enää.
---
Näin perustelin itselleni
päätöksen,
jonka kesäni hurmassa tein.
Ei yltänyt ymmärrys
merkitykseen,
järjenkin kauaksi vei.
Uskossa tehty, perustui
luottamukseen,
tulevat päivät sen viisaaksi näyttää.
Eletään hetki, eletään
päivä,
elämä onnella tieni voi täyttää.
-harri, kova päättäjä
---
Aamu aikainen ylös
herätti (edellisten jatkoa)
Aamu aikainen ylös
herätti,
kesää katsomaan - elämään.
"Älä nuku, poika. Älä
nuku!" se kuin sanoo.
"Nouse ja elämää katsele,
kirjoita ja ihmettele.
Monet asiat mun päässäni
pyörii,
ostos, sekin siellä vielä oikein möyrii.
Olinko viisas vai olinko tyhmä
kun siihen tartuin,
vaan onhan se komia,
sen taas ohimennessäin katsoin.
Niin, kyllähän elämässä
pärjäisi vähemmällä,
kaikesta vois luopua pois.
Vaan millaista elämä silloin, riisuttuna, ois.
Ja sitten jo palaan mun
kysymykseen,
elämän tapaan ja tarkoitukseen.
Jos kaiken kauniin ja ihanan
elämästäni pois laitan,
jos kaikessa säästän ja pihistän,
jos kaikessa aina järjellä asioitani lasken…
niin, onko siinä elämän maku,
onko se elämää, jos siitä kuin kirkkaan terän taitan.
Entäs, jos se loppuukin jotenkin kesken.
Jäi elämättä moni vaihe mikä
mielessä virisi,
moni ihana ajatus, joka innosta hetken niin lirisi.
Jäi elämättä!
Jäi elämättä kun säästin ja laskin.
Elämäni hiljaisesti kuin ohi päästin.
Mikä tässä oikein on, kun
tätä näin pitää pohtia,
kirjailla ja filosofoida.
Miks' piti maksaa tää hinta,
tehdä tää teko,
tää päätös,
ja sitä nyt tässä aprikoida?
Elämän tavasta on kysymys,
myös luottamuksesta kohdallasi, mihin turvaat.
Turvaatko vain siihen, mikä
silmiisi nyt tänään näkyy,
vai uskallatko, voitko heittäytyä kuin suuremman varaan.
Sen suuremman ja oikean turvan
varaan,
jolla on kaikki maailman varat ja tavarat.
Siitä on kyse myös.
Elämän tavasta kaikkineen.
Arvosta elää ja olla tää aika, mikä on elämäksi tarkoitettu.
Kasvamistahan tämä vaatii
kaiken aikaa.
Kasvamista ja opettelua, ei yksin sinulle,
vaan voi, niin monelle.
Monet tämän elämän tavan
osaavat, todella elävät.
Kuluttavat ja käyttävät, ja iloiselta näyttävät.
He elävät! Ja tekevät!
Sinä tahdot niin herkästi
kuoppiisi jäädä,
vaikka elämä edessäsi kutsuu, haluaa antaa viel' enemmän.
Sinä lasket missä kulkee sun rajasi,
minne asti uskallat tarttua.
Onko turvallista ja mihin yllät.
Ja entä jos menee sen yli mihin
oman pääsi turvalaskelma yltää,
hermostut ja mietit,
kadut ja seilaat ajatuksin edes ja takas.
Siitä on kysymys nyt.
Heittää pois tuo laskeminen, tuo luottamus omaan taskuun,
onko siellä jotain, vai eikö ole riittävästi.
Ja se sitten kaiken tekemisesi ja elämäsi rajaa.
Luonnollinen tapahan se on
elää, sinä ajattelet.
Niin…
vaan, jospa vois' olla toinenkin tapa elämää katsoa ja siihen tarttua.
Ei kyse ole vain kuluttamisesta,
vaan tavasta elää,
asenteesta olla vapaa ja uskaltaa,
elämää toisella tavalla matkustaa.
Tämä on se syy
pohdinnoillesi nyt, sanoillesi tässä hetkessä.
Katsoa eteenpäin luottavaisin
mielin ja uskaltaa elää.
Etsiä elämän tarkoitus ja kuin tehtävä toinen.
Elää viel' elämä suurenmoinen.
Irrota maallisen pelosta ja
rasituksesta,
nousta kuin lentoon, elämän vapauteen,
kasvaa elämän tapaan uuteen.
Siitä on kysymys
pohdiskeluissasi tänään. Viisaudeksi kaikki.
Viisaudeksi ja elämäksi.
-jälkiviisas
---
Kun
ihminen ei tule toimeen
itsensä kanssa
Sanoja mietin yöllä vuoteellain,
sanontaa:
kun ihminen ei toimeen tule itsensä kanssa,
mitä ihmettä se tarkoittaa.
Miten voi olla mahdollista,
olla toimeen tulematta, elää epäsovussa, itsensä kanssa.
Sitä mietin ja se minulle kuin
uuden maailman avasi,
mieleni asiaa hiljalleen tavasi:
Siis, minun sisimpäni, jokin
syvällä sisälläni oleva,
ei tule toimeen mun ulkoiseni kanssa,
tämän näkyvän, joka minua peilistä katsoo.
Sisimpäni tahtoo jotain ihan
muuta kuin tämä keho kaikkineen on halukas tekemään.
Mieli mennä tahtoo, keho huutaa
ja vaatii omaansa,
ja jokin sisälläni kaipaa jo kolmatta.
Siinä ei ihminen ole sovussa itsensä kanssa.
Jos sopua ei synnyt, on ihmisen
sisällä kuin jatkuva ristiriita siitä,
mitä tehdä tulisi,
mikä olisi oikein,
mihin elämässä tulisi pyrkiä,
mihin kasvaa ja mihin kurkottaa,
mikä ehkä olisi tarkoitus saavuttaa,
mitä tutkia ja paljastaa.
Onko lie ihmisen sisälle
piirretty kuin kartta, miten tulisi elämässä mennä,
mitä elämässä etsiä,
missä voisi levon saavuttaa,
missä vapauden itselleen valjastaa.
Muu kaikki itsessä ja
ympäristössä muualle vetää.
Vaimentaa tuon sisäisen äänen,
sen kutsun paremmasta,
sen toiveen elämän tarkoituksesta.
Silloin on ihminen epäsovussa
itsensä kanssa,
jatkuvassa taistelussa elämänsä keskellä etsiessään jotain muuta,
ja kaluaakin tietämättään ihan väärää puuta.
Kun elämän tarkoitus tai
tehtävä ei löydy,
on pian selkä köyry,
elämä painaa ja rasittaa,
ilo poistuu ja kaikki harmittaa.
Elämä ei löydä tarkoitustaan,
ei mieli iloisena kulje.
Päivät ei vie minnekään,
eikä elämä ihmistä rauhaisaan syliinsä sulje.
Tässä oli vasta tuo ristiriidan
kuvaus, ihmisen kuin eri osien epäsopusointu.
Siitä vielä suurempaan
kysymykseen ensin, ihmiseen kaikkineen,
aivan uuteen selitykseen, mikä on ihminen,
mikä on mies ja mikä nainen (Matt 19:4-6).
Onko siis toinen toiselleen kuin vastakkainen.
Mitä tarkoittavatkaan sanat, kun
Jumala loi ihmisen,
kun loi hänet omaksi kuvakseen,
Hengeksi hänet loi.
Siitäkö se henki, se sisäinen,
mistä edellä puhuin.
Se sisäinen, joka etsii ja tahtoo muuta kuin tämä ulkoinen.
Jumala loi naisenkin, miehen
kylkiluusta sanotaan.
Siis hengen osasta, jotta olisi se yhteinen osa, joka yhdistää toisen puolen
toiseen.
Ja sitten, jotta ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
Ovatko siis mies ja nainen
ihmisen kaksi puolta. Se hengen osa jota mieheksi kutsutaan, on se sisäinen, ja
nainen, vaimo, se ulkoisempi osa, mieli. Keho on sitten se liha, noiden kahden
yhdistäjä ja toteutusväline tässä elämässä. Valtansa kait silläkin, tahtonsa ja tuntonsa.
Ja sitten: mies erotkoon
isästään ja äidistään, eli siitä Hengestä, josta hän on osa, ja
liittyköön vaimoonsa, eli tähän hengen osaan joka on tehty hänestä
itsestään. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.
Ja minkä Jumala on näin
yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Siis näitä ihmisen osia,
sisäistä ja ulkoista, ihmisen sisällä olevaa miestä ja naista. Eikä siihen
ihminen pystykään. Vasta kuolema voi heidät toisistaan aikanaan erottaa.
Näin meissä ihmisissä kulkee
sisällä Jumalan Hengen osa miehenä, ja hänestä tehtynä toinen osa naisena,
ihmisen mielenä.
Avioliiton kanssa tällä
yhdistämisellä ei ole mitään tekemistä. Tätä miestä ja naista ei ihminen
voi erottaa, sillä ne ovat ihmisessä itsessään olevat kaksi puolta. Jos ne
ovat sovussa keskenään niin hyvä, vaan jos nuo ovat epäsovussa keskenään,
on ihminen silloin epäsovussa, eikä siis tule toimeen itsensä
kanssa, mistä tämä ajatus alkujaan kulkemaan lähti.
Jos ihminen eroaa toisesta
ihmisestä, siis maallisesta avioliitostaan, se on ihan muuta. Se on ihmisten
välinen asia ja solmittu jonkin hengellisen opin tai muun säädöksen
mukaisesti. Jos siitä liitosta ihminen joutuu jostain syystä eroamaan, se on
ihan inhimillistä elämää vain.
Jos asiaa näin katselee,
Raamattu pitää hyvin paikkansa, eikä ihminenkään tee väärin erotessaan
toisesta ihmisestä, jos elämä sellaisen asian eteen rakentaa.
Edelleen näin katsoen, ihmisen
lepo elämässä lisääntyy ja moni syyllisyys ihmissuhteiden kariutuessa ja
elämän kasvatuskoulun jatkuessa poistuu. Sijaan tulee elämän vapaus. Löytyy
vielä vaikka elämän tarkoitus.
Tällaisen asian minä päähäni
sain,
kun illalla unta hain.
Ajatelma vain,
jonka jostain yllättäen vuoteella maatessa lahjaksi sain.
-harri
---
Silmien
katse
Mitä voi ihminen
enemmän rakastaa,
kuin silmien katsetta suoraa.
Se kertoo
hyväksynnästä,
kohdata toinen ihminen,
halusta olla
yhtä,
jakaa hetki yhteinen.
Jos katse
kiertelee taivaitten rannat,
jos lattian raoissa kiirii,
sanoo katseellaan:
En hyväksy sinua,
en ehkä itseäin,
haluan elää vain mun omaa piirii.
Tai korottaa
haluaa vain itseään,
ei toista minään pidä,
ei uskalla katsoa
kohti,
asemansako horjuisi siinä.
Voihan ihminen
olla ujokin,
vaan silloin on katseensa hento,
sanansa hiljaiset,
äänensä sävy vieno.
Silmien katseessa
on sisäinen tila,
kuin tunnus ihmisen,
onko vahva vai
herkkä,
terve, vaiko sisältä rikkinäinen.
Yks' silmäys
riittää sen kertomaan,
toisesta kaiken paljastamaan,
ystävällisyyden, vihamielisyyden, osoittamaan,
rakkauden ilmaisemaan.
Yksi pieni katse,
yksi pieni katse vain,
ohikiitävä hetki, jonka silmiltäsi sain.
|